Hirviö ja kaunotar

Mies oli raahannut meille muutama viikko sitten hirviön sisälle. Kun kysyin syytä tähän, vastaus oli että otin kun ilmaiseksi sain. Mielenkiintoinen logiikka. Kyseessä oli siis kammottavassa kunnossa oleva puunvärinen rottinki-keinutuoli (kiikku- vai keinutuoli?). Siinä se tuoli sitten nurkassaan nökötti ja irvisteli minulle rumasti kun vain erehdyinkin vilkaisemaan siihen päin. Varovaisesti kysyin sitten Mieheltä yksi päivä, että saisinko hieman tehdä tuolille jotain, ommella siihen kenties istuintyynyn. Sain luvan.

Ensiksi raahasin kammotuksen kellariin, jossa hioin siitä kaikki vanhat siihen mahdollisesti työnnetyt lakat ja kulumat. Tuoli on onneksi kokopuuta, mikä tekee siitä tukevan huolimatta sen kaurismaisen kevyestä olemuksesta. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin  kostealla.

Seuraavaksi menin ihmettelemään spraymaali-hyllyämme. Jostain kumman syystä sieltä olivat kadonneet kaikki minun suosimani sävyt ja jäljellä oli vain mustaa. Ihan hyvä niin. Maalasin tuolin kolmeen kertaan mustalla spraymaalilla ohjeen mukaan ja annoin kuivua monta päivää. Sen jälkeen lakkasin sen spraylakalla, joka oli mattaa. Jätin taas tuolin kuivumaan.

Olin tehnyt ennen maalauksen alkua sanomalehti-paperiin tuolin istuinosasta kaavan. Kaavan avulla leikkasin löytämästäni vaahtomuovista tyynyn. Sen peitteeksi ompelin Ikeasta hankitusta kankaasta tyynynpäällisen. Päällisessä on neljässä nurkassa sitomisnarut, joilla sen saa tuoliin kiinni. Tungettuni vaahtomuovin tyynynpäällisen sisään, ompelin sen takaosaan kolme noin sentin pituista tikkausta. Näin tyyny pysyy päällisen sisällä, mutta se on helppo poistaa pesun ajaksi.

Rottinkinen keinotuoli maalattuna

Kiikkutuoli ennen ja jälkeen

Huolimatta ensimmäisestä kauhustani tämän nähtyäni, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kiikkutuoli istuu nyt olohuoneessamme kunniapaikalla ikkunan alla ja näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina. Siitä kuoriutui varsinainen kaunotar, vaikka itse sanonkin. (Pahoittelen, jos tämä rotisko oli jonkun mielestä kaunis alkuperäisessä asussaan ja pilasin antiikkikalusteen. Se on nyt päivitetty tälle vuosituhannelle.)

Maanantai-aamun koomassa onnistuin pudottamaan puhelimeni kaakelilattialle. Se sanoi riks-räks-ja-POKS. Puhelinhuolto antoi korjausarvioksi kovin suolaisen hinnan, onneksi osa siitä menee kotivakuutukseen. Tässä vaiheessa en vielä tiedä koska olen taas puhelimen tavoitettavissa. Toisaalta on ihan hyvää vaihtelua elämään olla välillä tavoittamattomissa. Kävin maanantaina myös lääkärissä. Menin sinne yhden syyn vuoksi ja sain sairaslomaa toisesta syystä johtuen. Näin ollen olen taas oikeastaan tietokoneenkäyttökiellossa (jos ihan vähän vaan, ei kukaan huomaa). Hieman yritin vastustella tätä, en minä ole sairas. Lääkärin todettua että jos en nyt vietä viikkoa ilman hartoiden rasitusta, olen kohta kuukauden sairaslomalla. Kaupat tuli, yritän olla kiltisti tämän viikon. :P

Tuoliin tein itse istuintyynyn.

Kieroilevat hyasintit

Ensimmäinen kotiutui kaupasta jo varmaan kuukausi sitten. Olin ihan viattomasti tekemässä ruokaostoksia, kun se hyppäsi hyllystä koriini ja ilmoitti muuttavansa meille. Huomasin, että myös sen kaverit olivat kurkottelemassa hyllyn reunalta minua kohti, joten juoksin nopeasti kassan kautta kotiin ja lukitsin ovet, etteivät ne loput seuraisi sisälle asti.

Sitten tuli toinen. Olin käyttänyt leipomuksiini kaikki Miehen kahvimaidot, joten sain komennon kauppaan. Mukani oli vain muutama kolikko, etten tyhjentäisi koko kauppaa mukaani ja luulin selviäväni hyvin kunnes tulin kassalle. Siellä se minua odotti, kauniissa puisessa purkissa, sammalella vuoratussa kolossaan. Tämä oli ylpeämpi kuin edellinen, ei suinkaan hypännyt koriin ja kidnappauttanut itseään vaan sitä varten joutui näkemään vaivaa, kaivelemaan takin pohjalta viimeisiä pennosia.

Tänään jouduin sitten rynnäkön kohtaamaksi. Niitä oli joka paikassa, jokaisessa kaupassa, erilaisissa purkeissa, eri väreissä, eri hinnoilla. Kaikki ne halusivat tulla mukaani, kaikki halusivat tuoda joulumieltä tähän taloon. Valitettavasti tila on rajallinen (ja Miehen tuoksunsietokyky), mutta pelastin mukaani ne vinksahtaneimmat ja vinoimmat, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman kotia jouluna. Asettelin ne kuppeihin ja kippoihin. Otin käpyjä, jotka spray-maalasin valkoiseksi ja hiluttelin kiillettä päälle. Hautasin ne käpyjen muodostamiin lämpimiin pesiin. Siellä ne nyt kurkkivat, hieman ujoina vielä. Varmasti viikossa piristyvät ja virkistyvät ja loistavat sitten eri sävyissään huumaavine tuoksuineen. Sitten tietää että on joulu.

Ensimmäinen hyasintti jo kurkistaa varovasti.

Makuuhuone

Ainakin meitä itä-suomalaisia odotti tänään mukava yllätys aamulla. Maa oli peittynyt valkeaan lumipeittoon ja lisää tulee. Tämä ei ainakaan paranna minun nyt jo alkanutta joulu-intoiluani.

Aamuinen lumiyllätys

Olen jo esitellyt täällä muutoksen läpikäyneitä huoneita aiemmin. Makuuhuoneen näyttämistä olen vältellyt, koska se tuntuu jotenkin keskeneräiseltä. Sieltä puuttuu jotain, mutta en osaa sanoa mitä. Seinät on maalattu ja huoneesta löytyy kyllä kaikki tarpeellinen, mutta silti en saa ravistettua mielestäni tunnetta, että se ei ole vielä valmis. Myös makuuhuoneessa (kuten tämän talon melkein kaikissa huoneissa) on kirjahylly täynnä kirjoja. Eipähän tarvitse illalla kun on jo päässyt vällyjen väliin lähteä etsimään lukemista alakerrasta saakka.

Makuuhuone ennen ja jälkeen

Muuttaessamme taloon tämän(kin) huoneet seinät olivat beiget. Yhteen nurkkaan oli ruuveilla kiinnitetty koivukuvioinen lastulevy-vaatekaappi. Jonkin aikaa kaappia katselimme, koska täällä ei ole paljoa säilytystilaa, mutta yhtenä iltana tartuin vasaraan ja ruuvimeisseliin ja kaappi lähti. Kiroilu ja pauke olivat kuulema kuuluneet naapureille saakka. Kaapin tilalle tuli lipasto. Lipasto pelastettiin joskus tuolta Siilinjärven lähettyviltä ja se oli meille tullessaan myrkynvihreä. Valkoinen maali ja spraymaalilla tehdyt väriläikät muuttivat sen olemuksen täysin. Koira-sabluunan tein netistä löydetystä kuvasta.

Maalaus tekee lipastolle ihmeitä

Koirien talossa koira-aiheinen lipasto

Siinä mielessä huone ei ole valmis, että sen laajentamista ollaan mietitty. Huoneen molemmin puolin kulkevat ullakkotilat (sinne vie myös ovi, jonka edessä yöpöytä on). Haaveena olisi, että makuuhuonetta saisi laajennettua toisen ullakkotilan verran. Tämän talon yläkerran huoneet ovat kohtalaisen pieniä. Tämä aiheutti muuton aikana hieman ongelmia, koska entisessä vuokratalossamme olimme tottuneet noin kolme kertaa suurempaan makuuhuoneeseen.

Myös ovi päätettiin maalata harmaalla.

Joulua aletaan tuoda taloon vähän kerrallaan heti marraskuun alusta

Tuo laajentaminen ja minun toiveenani oleva lattian muovimaton vaihtaminen ovat olleet tärkeysjärjestyksessä viimeisinä, enkä tiedä pääsemmekö ikinä niihin asti. Makuuhuone ajaa asiansa, se on pimeä pesä jossa unen tulemista ei yleensä tarvitse kauaa odotella.

Mies ilmoitti haluavansa lähteä shoppailemaan tänään, joten Joensuuhun tiemme vie. Minä pääsen kiertämään kirpputorit ja Mies saa rauhassa koluta Bilteman ja vastaavien valikoimaa.

Ei olla Strömsössä, ei....

Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Omasta mielestäsi saat jonkin aivan loistava ajatuksen, jonka toteutus ei käytännössä menekään niin kuin olit kuvitellut. Minulle kävi tänään(kin) niin. Kyselin aikaisemmin mitä tekisin ylimääräisillä lasipurkeilla ja Riitu ehdotti että ne voisi päällystää pitsillä. Kehittelin ajatusta pitemmälle ja ajattelin, että voisin käyttää pitsiä sapluunana ja spray-maalata purkit. Olen käyttänyt tätä aikaisemmin purkkien kansien maalamiseen (alkoi kyllästyttää Unce Ben's -logo vadelmahillopurkissa), joten miksi ei tässäkin?

Noh, vaikka siksi, ettei lasi ole metallia. Purkkien kansiin spraymaali tarttui paremmin, jolloin myös pitsin kuvio näkyi hienosti. Lasissa kuvio valui ja suttaantui tai oli olematon. Lopulta menetin hermoni ja räiskin vain maalia ympäri purkkeja. Epätasaisuudet värissä ovat juuri niitä aikaisempia läikkiä, jotka halusin peittää. Olkoot. Aina ei voi onnistua. Sainpahan ainakin huvitettua Miestä, joka ei aina ymmärrä tätä touhuamisen vimmaani.

Kukkapenkin tekeminen

Jostain syystä nurkkiin oli päässyt kertymään kohtalainen määrä kukkasipuleita. Niiden määrää ihmetellessäni totesin, etteivät vanhat kukkapenkit enää riitä. Savupiipun purkamisesta jäi tiiliä ja osa niistä oli ehjiä. Valitsin penkille paikan ja sommittelin tiilistä mieleiseni muodon. Revin pohjalta sammaleen ja muut juurakot pois. Multaa sisään ja sipuleilla oli valmis peti. Tästä tuli nyt kevätpenkki, koska kaikki tähän laittamani sipulit kukkivat (jos kukkivat....) touko-kesäkuussa.

Kukkapenkin teko

Jos kyseessä olisi ollut matalampi kukkapenkki, olin laittanut pohjalle sanomalehden ja kastellut sen. Sanomalehti kovettuessaan estää rikkaruohojen läpi pääsemisen ja maatuu itsestään. Tämä on nyt sen verran korkea, että toivon mahdollisten rikkaruohojen tukehtuvan multamäärän alle.

Toisen samanlaisen penkin tein tuonne alapihalle, missä se näkyy sitten tielle. Sipuleissa oli ainakin eri värisiä tulppaaneja, krookuksia, narsisseja ja hyasintteja. Lisäksi laajensin jo pellon vieressä  ennestään olevaa kukkapenkkiä. Peltoalakin kasvoi taas jokusella neliöllä. On vaan kohtalaisen tympeää hommaa tuo monta vuotta nurmikkona olleen maan muokkaaminen pelloksi käsivoimin. Vähän kerrallaan!

Tuolle yhdelle seinustalle on nyt kertynyt oikein kokoelma erilaisia kukkapenkkejä. On pajusta punottuja (josta ei nyt ole kuvaa), kivistä rakennettuja, maalatuista renkaista kehiteltyjä ja nyt tiilistä pinottu.

Kukkapenkki vanhoista tiilistä

Maalattu vanha rengas Neiti Dahlian kotina

Kivinen kukkapenkki

Omavaraisuus-taidotkin ovat karttuneet, ainakin Miehellä. Se on ollut muurarin apulaisena tekemässä sekalaisia hommia ja totesi minulle, että nyt hän ainakin teoriassa osaisi muurata vetävän uunin. Hyvä tietää, jos joskus tulee tarve. :) Hellan pitäisi valmistua tänään, jotain sipistelyä saattaa jäädä vielä ensi viikolle.

Lidlistä keväällä ostettu ruusu puhkesi kukkaan

Syksy tulee, tarvitaan kynttilöitä

Kiireinen päivä takana. Kävin hakemassa kirpputorilta tavarani pois ja lajittelin niitä sen mukaan vieläkö myyn vai lahjoitanko pois. Uusi pöytä olisi tarkoitus varata lähiaikoina, siivoilin vaatekaappiani ja myytävää olisi. Jos minä en ole mahtunut joihinkin housuihin moneen vuoteen, mikä on todennäköisyys että tulen mahtumaankaan niihin?

Syksy ja pimeys ovat päässeet yllättämään. Kaivelin kellarista viime syksynä tekemäni ulkolyhdyt. Ne olivat kärsineet koko talven sateesta ja paisteesta ja myöskin sen näköiset. Hieman maalia pintaan ja taas välttävät. Jos joku ei tiedä, minä olen ihan spay-maali riippuvainen, voisin suihkia sitä melkein joka paikkaan.

Lisäksi testasin koirien pantoihin kiinnitettäviä vilkkuvaloja ja laskin ne lähipuskaan irti. Koko puska vilkkui, niin kuin siellä olisi ollut koko paikallinen poliisivoima. Minkä ihmeen takia menin ostamaan sini-punaiset valot? Onneksi ei juuri silloin naapurin veteraani kurkistanut ulos, olisi säikähtänyt ihan turhaan.

Huomenna on tarkoitus siivoilla tätä tönöä, koska on tulossa yllätysvieras. Vieraan kanssa vietämme sitten sunnuntaina sadonkorjuuta, eli työloma tiedossa!

Hauskaa syksyä kaikille!