Hormonihirviö täällä päivää

Olen suunnitellut tätä tekstiä jo monta päivää, mutta kirjoittaminen on kaatunut valituksen määrään. Miten ikinä olenkaan pyöritellyt aihetta päässäni, tuntuu että kitisen ihan turhasta. Jotenkin tämä raskausaika ei ole ollut sitä mitä kuvittelin sen olevan. Tosin, jos nyt väkisin aletaan hyvää etsimään niin löytyy sitäkin: minkään näköistä pahoinvointia ei ole esiintynyt.

Vaatteiden hankinta odottaa vielä inspiraatiota: tosin kirppikseltä tarttui mukaan tämä ruskea haalari.

Itkeminen

Minua varoitettiin etukäteen, että itkuherkkyys voi yllättää. Varoittajien mukaan itkunaiheita voisivat olla Avara luonto -ohjelmat, surulliset lapsia käsittelevät lehtijutut ja rakenneultra. Höpönlöpöt sanon minä näihin. Ultrassa yritin pidätellä naurua (lääkäri muuten ennusti poikaa, mutta ei uskaltanut varmuudella luvata). Älkää käsittäkö väärin. Minä itken. Minä itken ihan kaikelle. Mitä väsyneempi olen, sitä enemmän itken. Mutta itkun aiheet ovat olleet vähintäänkin eksoottisia. Minua itkettää likainen jääkaapin ovi, Bilteman maalisävyjen nimet, myslin tuntuma kielellä, lähestyvä joulu, näin muutamia mainitakseni. Olen oppinut ymmärtämään myös 3-vuotiaan uhmaikää: ilmoitan haluavani olla yksin ja sitten kun minulle sitä omaa aikaa järjestetään, tunnen oloni hylätyksi ja turhaksi. Ylipäätään huomionkipeys on valtavaa, koskien lähinnä Miehen suunnalta tulevaa huomiota. Saanko lukittautua sen kanssa jonnekin kahdestaan seuraavaksi pariksi kuukaudeksi?

Pesänrakennusvietti

Mikä tää on? Miks mulla ei ole tällaista? Minua ei kiinnosta hamstrata vauvan vaatteita, ei tarvikkeita, ei rakennella huonekaluja tai siivota. Tällä hetkellä toisen makuuhuoneen nurkassa köllöttää hoitopöytä (epäilen tämän hyödyllisyyttä, joten ostin Ikeasta sellaisen mikä muuntautuu sitten tarvittaessa kirjoituspöydäksi). Hoitopöytä rakennettiin yhdessä Miehen kanssa (sen jälkeen kun Mies löysi minut keskeltä pöydän osia vasara kädessä itkemässä - ja ei, ohjeessa ei mainittu vasaraa).

Nuo tarvikkeet jotenkin hirvittää. Mistä tietää milloin on tarpeeksi vaatteita? Mistä tietää mitä ihmettä sitä voi tarvita? Itkuhälytin on oikeastaan ainut vaatteiden ja muutaman lelun lisäksi mitä tänne on kantautunut. Sängystä ei ole tietoakaan, saatikka turvakaukalosta. Tuttipullot ja tutit vaikuttavat kaukaiselta ajatukselta samoin kuin vaipat ja kaiken maailman pumput. Ja kaukalo pitäisi ilmeisesti olla että maha-asukin saa sitten laitokselta kotiin. Äitiyspakkausta pääsee ilmeisesti anomaan ensi viikolla olevan neuvolakäynnin jälkeen.

Vauvajutut mahtuvat tässä vaiheessa tähän kuvaan. Ja laatikot ovat vielä tyhjiä...

Terveys

Pahoinvointia ei ole. Maha tuntui ilmestyneen ihan äkkiseltään muutaman viikon sisällä tuossa viikon 21 jälkeen. Ensin odotin sitä innolla ja nyt se lähinnä ärsyttää: tunnen oloni kömpelöksi valaaksi. Ja kyllä, tiedän että siitä se vielä kasvaa. Vauvan liikkeet on tuntuneet jo reilun kuukauden ja alkavat olla aika ennustettavissa. Suurin osa vaatteista mahtuu edelleen, mutta varauduin myös hankkimalla suuren teltan (maxi-mekon), jossa voin sitten hengailla loppukesän. Viimeisen kahden viikon aikana on ilmestynyt inhottava pistos kylkeen: muutaman askeleen jälkeen kyljessä tuntuu siltä kuin olisi syönyt tukevasti ja lähtenyt reippaalle lenkille. Tämä onneksi helpottaa hetken levon jälkeen, mutta kaikki pitemmät lenkit koirien kanssa on jääneet. Pistoksen ilmestymisen jälkeen paino lähti vihdoinkin nousuun ja on nyt pari kiloa korkeampi kuin raskaustestiä tehdessä (sehän oli helmikuussa). Ei siis hätää siinä mielessä.

Sokerirasitus oli ja meni, tulokset hyvät. Loppuraskaudesta otetaan vielä uudelleen (koska on kaikki mahdolliset uhkatekijät itsellä ja suvussa). Alkuraskauden suolan himon nostattama verenpaine on laskenut normaaliin. Vesimelonin jälkeen ei ole ollut minkäänlaisia ruokahimoja. Lääkäri antoi luvan jatkaa migreeninestolääkitystä, koska kohtauksia on ollut raskauden aikana. Aiheeseen palataan syyskuussa. Tällä hetkellä kyrsii eniten tämä helle: ei tarvitse kuin ajatella ulosmenoa niin aurinkoallergia kohottaa päätään ja käsivarret alkavat kutisemaan. Onneksi saa istua päivät sisällä toimistossa....

Tunteet

Mielenkiintoista on ollut huomata, että vaikka iloinen perhetapahtuma oli suunniteltu ja kaivattu ja sitä saatiin odottamalla odottaa, tunteet ovat nyt ristiriitaiset. Toisaalta odotan malttamattomana syksyä ja sitä kun tämä tukala olo on poissa ja vauva täällä. Toisaalta taas olen kauhuissani, että tuliko tässä tehtyä hirvittävä virhe, miten oma jaksaminen ja parisuhde ja Miehen pää kestävät. Tuleeko minusta ihan surkea äiti? (Jostain syystä en yhtään epäile Miehen taitoja tai osallistumista, olen ihan varma että siltä onnistuu vaipanvaihdot ja röyhtäytykset minua paremmin.) Saanko enää ikinä nukkua kokonaista yötä? Tai onko elo enää ikinä huoletonta? Miten talous kestää alentuneet tulot? Lunastaako pankki talonsa takaisin ja näkeekö lapsi nälkää?

Muutama keltainen vaatekappale muutti väriään mustaksi.

Mielipiteet

Jokainen äiti tietää parhaiten oman lapsensa tarpeet. Näin luin jostain. Mistä syystä sitten netistä löytyy hirveät mollaukset jokaiselle, joka uskaltaa sanoa mielipidettään johonkin suuntaan? Tai miksi ainakin osa raskautta ja äitiyttä käsittelevistä kirjoista esittelee oman totuutensa ainoana oikeana ja haukkuu kaikki mahdolliset muut tavat? Otetaan vaikka imetys. Uskallapa tuohon nyt sanoa yhtään mitään, mielipidehirviöt iskevät jostain suunnasta. Kestovaipat, jäähypenkki, rokotukset, lemmikit taloudessa, käytettyjen vauvantarvikkeiden hankita, kipulääkitys synnytyksessä, kaikissa sama juttu.

Tai entä jos itsellä sattuu olemaankin yhdentekevä mielipide johonkin, hälläväliä-asenne. Kyllähän valveutuneen äidin pitää välittää näistä asioista, eikä vaan uskoa siihen että vauvavuosi sitten näyttää miten on hyvä toimia. Oikeasti kauhistuttaa lukea millä raivolla vieraat hyökkäävät joidenkin äitien kimppuun tuomiten tämän täysin ainoastaan jonkin kommentin vuoksi.

Että tällaisia ajatuksia täällä on syntynyt kuluneiden viikkojen aikana. Kesälomaa odotellaan ja jos sen jälkeen ei ilmene mitään kummaa, menen vielä takaisin töihin. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten tämä lapsen saaminen tässä etenee ja miten mielialat vielä heittävät. Jos jollakin on omia kokemuksia mainitsemistani aiheista, vertaistuki tulisi tarpeen.

Lahjaksi saadut sukat, laiska neuloja ei ole jaksanut neuloa(kaan).

Kasvihuone

Jotenkin edellisestä kirjoituksesta on hurahtanut pari viikkoa. Täällä on eletty tyypillistä ja tylsää elämää: herää - mene töihin - tee pakolliset kotityöt - makaa sohvalla - mene nukkumaan - herää - toista. Mainitsin tuolla jo joku viikko sitten että Mies ja sen Veli olivat rakentamassa minulle kasvihuonetta. Edelleen sieltä muutama lauta puuttuu, mutta kovassa käytössä se on jo nyt.

Uusi kasvihuone

Kasvihuone on rakennettu oman pihan männystä sahattujen pölkkyjen päälle. Kokoa sillä on noin 10 neliötä. Katto on tehty valokatteesta. Minua on hieman varoiteltu sen kestävyydestä, mutta selvisihän tuo ainakin kesän ensimmäisestä raekuurosta. Harjalla on tiilet, koska paikallisesta rautakaupasta ei löytynyt valokatteesta moisia. Seinät on rakennettu vanhoista ikkunoista ja niiden karmeista, sekä pihamaalta löytyneistä ylijäämä-laudoista. Kaksi ikkunoista on avautuvia. Lisäksi katonrajassa on muutamia rakoja, joista pölyttäjät pääsevät kulkemaan. Ovi on tehty myös valokatteesta ja mitoitettu sen mukaan että mahakaskin ihminen pääsee satoa korjaamaan (kuinka huomaavaista rakentajilta.....). Toisella seinustalla on ränni, josta kertyy kasteluvedet alla olevaan korvoon.

Sisällä on kolme kasvulaatikkoa, joiden väliin on jätetty T:n muotoinen käytävä. Keskikäytävän leveys on mitattu niin, että siihen mahtuu ruohonleikkuri asumaan talvella. Laatikoiden sisälle on laitettu pohjasta reijitetty muovi. Yksi laatikko on tässä vaiheessa vielä tyhjä, se odottaa palkkapäivää ja multakuormaa. Muissa kasvaa kesäkurpitsaa ja tomaattia. Ikkunakarmeihin jää sisäpuolelle juuri sen verran tilaa, että niillä voi säilyttää pieniä ruukkuja. Oven yläpuolelle on ripustettu pöllö-tuulikello. Puuosat on maalattu ulkomaalilla suurimmaksi osaksi. Ihan ei maali riittänyt kaikkeen, joten sisällä osittain käytetty sisämaalia. Nähdä saa miten se kestää.

Kesäkurpitsa aloittelee kukintaa viileistä säistä huolimatta

Kasvihuoneen periaatteena oli käyttää mahdollisimman paljon jo pihasta löytyneitä lautoja ja muita tarpeita. Kaupasta on lähinnä ostettu valokate, ruuveja sekä ulkomaalia. Näin ollen tälle projektille ei onneksi tullut hirvittävästi hintaa. Ja kaiken huipuksi minusta tästä tuli ainakin nätti, ellei jopa söpö.

Kasvihuone on rakennettu pellon viereen saunan taakse

Pöllöjä vauvalle - sitterin päällystäminen

Ihana ystäväni luovutti minulle tarpeettomaksi jääneen sitterin (iso kiitos!). Minun beige-allergiani alkoi kuitenkin hiertää ja rupesin miettimään koko sitterin uudelleen päällystämistä. Kun kaapista löytyi juuri sopiva palanen sinistä pöllö-kangasta (vaaleanpunaisin pöllöin, tavallista puuvillaa), oli pakko alkaa purkamaan sitterissä ollutta irroitettavaa kangasosaa. Välillä meinasi epätoivo iskeä, mutta sain kuin sainkin tämän valmiiksi. Ja olen ainakin itse ihan tyytyväinen tähän, tässä saa luvan kelvata köllötellä. Ajattelin jakaa tässä muutamia vinkkejä, jos joku muukin haluaa kokeilla samaa. Pöllökangas on ostettu alunperin täältä. Nyt en tosin nähnyt enää tuota samaista kuosia, mutta tuolla on kymmenittäin muita vaihtoehtoja.

Sitteri uudella päällyksellä

Valokuvaa sitterisi ensin. Kuvaa se edestä ja takaa ja varsinkin jokaisen remmin kohdalta ja sitten ota vielä sata kuvaa varmuuden vuoksi. Älä oleta että muistat jonkin paikan tai suunnan siinä vaiheessa on kun alat ompelemaan.

Varaa aikaa purkamiseen. Tässäkin sitterissä oli monta kerrosta erilaisia kankaita, remmejä ja kiinnittimiä. Mieti haluatko säästää jotkin osat (minä säästin takakappaleen, koska se oli tummansininen ja sopi valitsemaani kankaaseen sekä kaikki remmit ja kiinnittimet) ja pura ne huolellisesti hajottamatta. Minulla meni useampi jääkiekko-ottelu ratkojan, saksien ja sitterin palasten välissä istuen. Ota tarvittaessa lisää kuvia (tästä sitteristä löytyi yksi kavennusommel, jota ei näkynyt ennen kuin purin reunassa olleen narun pois).

Leikkaa kangas ratkomiesi osien perusteella. Varmista, että kuviollinen kangas asettuu valmiseen tuotokseen oikein päin. Koska minä ajattelin että mieluummin hieman liian iso kuin liian tiukka tuohon metalliseen kehykseen, jätin hieman isommat saumavarat kuin alkuperäisessä. Kannatti, kangasosa sujahti kuin tehty metalliosaan. Mieti ompelujärjestys ennen kuin aloitat ompelemaan. Tässä sitterissä oli sisällä vanua sekä muovisia levyjä, jotka estävät sitä lerpsahtamasta keskeltä kuopalle. Ne päätyivät myös uuteen versioon. Narut ja remmit kannattaa ommella paikoilleen ennen kasaamista (nyt voit tutkia niistä valokuvistasi että miten ihmeessä tässä näin monta remmiä olikaan...).

Huomaathan, ettei kotiompelukoneella ommeltu sitteri ole luultavasti yhtä kestävä kuin teollisuuskoneella ommeltu. Lisäksi valitsemasi kangas, lanka ja remmit voivat vaikuttaa asiaan. Näin ollen suosittelen testaamaan valmiin sitterin jollakin hieman painavammalla kuin vauva. Eipähän käy ikävästi kun kangas tai ommel repeää ensimmäisellä keinunta kerralla.

Jos joku muukin on ommellut uudelleen sitterinsä, kuvia olisi kiva nähdä. :)

Ennen ja jälkeen

Remmien paikat kannattaa kuvata huolella, että ne osaa ommella oikein.

Leivontafoorumin huhtikuun haasteen voitto

Osallistuin leivontafoorumin huhtikuun vappuhaasteeseen näillä vanilja-vadelmadonitseilla. Suureksi hämmästyksekseni leipomukseni sai eniten ääniä ja voitti. Suuri ja nöyrä kiitos kaikille äänestäneille. Valion sponsori-palkinto oli siis tiedossa ja täällä onkin muutama viikko vietetty ihmetellen, että mitä ihmettä Valiolla on sellaista minkä voi pakata pakettiin ja postittaa. Tänään postimies oli nähnyt vaivaa ja survonut postilaatikkoomme valkoisen kuoren joka antoi vastauksen tähän kysymykseen.

Valio oli muistanut minua kahdella valko-sinisellä Muurlan emalimukilla. Eivätkö olekin aivan istuttavan suloisia? :) Juuri tämän tyyppisiä astioita kuolaan aina kirpputoreilla. Iso kiitos siis sinne Valionkin suuntaan!

Muurlan mukit päätyivät kuvattavaksi liljapellon keskelle.

Mansikkajäätelö- ja Oreomuffinssit

Sateinen päivä kaiken tämän auringon paisteen keskellä ajoi minut keittiöpuuhiin. Kerkiää ne porkkanat vielä huomennakin istuttaa. Tässä kuussa Salaisen leivontaystävän paketista löytyi ohjeiden lisäksi kaneli&sokeri -lehti. Kuten paketin lähettäjä kortissaan vihjasi, lehdessä oli myös mojova juttu muffinsseista, tai oikeastaan niiden kuorrutteista. Kahdeksasta eri kuorrutteesta Mies valikoi kokeiluun mansikkajäätelön ja Oreot.

Oreokuppikakut

Muffinssiohje oli minulle uusi. Hieman ihmettelin soodan puutetta ohjeessa, mutta hyvinhän tuo toimi. Ja muffinsseista tuli todella hyvän makuisia! Tällä ohjeella tulen varmasti tekemään jatkossakin ja tarkoitus on soveltaa tätä sitten eri makuihin. Kuorrutteet sen sijaan... Joko minun tekemisissäni/aineissani oli todella paha vika, tai sitten se oli ohjeessa. Tomusokeria kului nimittäin aika paljon enemmän, koska muuten kuorrute oli vetelää mössöä jota ei saanut pursotettua. Mansikkajäätelössä käytetty väri-menetelmä oli kiva, sitä haluan kokeilla vielä uudelleenkin. Kuorrute-ohjeet olivat kerrankin runsaanpuoleisia, minulla ainakin jäi ylimääräistä. Mutta kuorrutteissa taidan palata voikreemin pariin, ellei sitten seuraavasta paketista löydy lisää kuorrute-ideoita? :)

Kuppikakkujen perusohje

12 kuppikakkua

150g voita
3 munaa
2,5dl sokeria
4dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1dl turkkilaista jogurttia

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Kääntele varovasti sekaan voi ja jogurtti. Jaa taikina vuokiin ja paista 200 asteisen uunin keskitasolla 20 minuuttia. Anna jäähtyä ennen koristelua. 

Mansikkajäätelö-kuppikakut

Mansikat jäi vielä tässä vaiheessa kauppaan

Mansikkajäätelökuorrute

Vaahdota 2dl vispikermaa ja 400g tuorejuustoa. Lisää sekaan 1,5dl mansikanmakuista tomusokeria. Aseta tähtitulla pursotinpussiin ja piirrä punaisella geelivärillä (Dr. Oetker) 3 ohutta pystyraitaa pussin sisäpinnalle. Lusikoi puolet täytteestä pussiin ja pursota kuppikakkujen päälle. Tee samoin lopulle kuorrutteelle. Koristele mansikoilla.

Oreokuorrute

Vatkaa 3dl vispikermaa ja 200g maustamatonta tuorejuustoa vaahdoksi. Lisää sekaan 1dl tomusokeria. Murskaa 6 Oreo-keksiä hienoksi jauheeksi ja lisää ne vaahdon joukkoon kevyesti nostellen. Lusikoi tai pursota kuorrute kuppikakkujen päälle. Koristele kekseillä ja keksinmuruilla. 

Pöytä

Sillä aikaa kun minä olen puurtanut toimistossa, Mies ja miehen Veli ovat touhunneet. Tällä kertaa syntyi oman pihan tukeista nuotiopaikalla pöytä. Penkithän rakennettiin jo aikaisemmin, alkuperäiset kuvat ovat täällä. Nyt niitä siirrettiin hieman, ettei pöytää kohti tarvitse nälissään kurkotella. Myös nuotiopaikka meni uusiksi, sitä hieman levennettiin ja tiilet aseteltiin uudelleen. Mies hitsasi kehikon, jonka päälle saa ritilän ja muurinpohjapannun.

Uusi pöytä, mahtuu isompikin ryhmä syömään

Pöytä on todella painava. Palat muotoiltiin toisella puolella pihaa, kannettiin yksitellen nuotiopaikalle ja koottiin siinä. Pöytätason muodostaa kolme osaa, jotka on kaikki sahattu samasta tukista. Samasta puusta on myöskin tehty jalat. Pinta on hiottu, samoin kuin penkitkin. Mitään aineita ei ole käsittelyyn käytetty, nyt ne saavat harmaantua rauhassa sään armoilla. Kyllä näillä kehtaa nauttia kesän antimista. Pöytä ei suinkaan ole vinossa, vaan kuvaaja on ollut näitä ottaessaan. :)

Seuraavana työjonossa on kasvihuone. Meillä on vino pino vanhoja ikkunoita odottamassa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä miehet saavat niistä aikaiseksi. Mahankin kasvu kuulema huomioidaan rakennussuunnitelmissa, että mahdun sinne loppukesästä satoa keräämään. Minä taidan uskaltautua ensi viikonloppuna kylvämään ensimmäiset siemenet ulos, ainakin porkkanan. Täällä Siperiassa on nimittäin ollut vielä aika kylmiä öitä.

Nuotiopaikka on sopivasti saunan edessä.

Salaisen leivontaystävän toukokuun paketti

Kiirettä on pitänyt. Töissä valmistaudutaan yhteen vuoden sesongeista, kun koulut loppuvat. Lisäksi sijaistukset ja täyttämättömät paikat vievät oman osuuteensa työajasta. Huomenna olisi taas Joensuu-päivä, viikonloppuna on tarkoitus suunnasta Jyväskylään ja ensi tiistaina taas Joensuuhun. Voi olla että saan yliannostuksen Corollasta. Oman energiamääränsä vie tietenkin tämä kasvava maha. Huomenna alkaa 5. kuukausi, hui! Jokainen aamu, jolloin farkut vielä mahtuvat jalkaan, on pienen riemutanssin arvoinen. :)

Näistä syistä hieman epäröin että riittääkö voimat lähteä mukaan Salaisen leivontaystävän uudelle kierrokselle. Edelliset kierrokset ovat kuitenkin olleet niin ihania, että en voinut vastustaa kiusausta. Paketti saapui jo eilen, mutta kerkisi vasta tänään tänne blogin puolelle. Paketista löytyi kaneli&sokeri -lehti (ihan uusi tuttavuus), keltaista sokerimassaa, keltaisia strösseleitä ja muffinssivuokia. Ohjeina oli (lehdessä olleitten lisäksi) Helpot pikkuleivät, Aleksanterin leivokset ja Napoleon -leivokset. Edellisen kierroksen parini laittoi minulle jo Aleksanterin leivosten ohjeen ja niitä on tehty täällä. Katsotaan missä välissä sitä kerkiää leipomaan. Kiitos parilleni ohjeista!

Salaisen leivontaystävän toukokuun paketti

Perjantaina kävin sokerirasitus-kokeessa (ei se litku ollut yhtään niin pahaa kuin mihin minut oli peloteltu). Tuloksia ei ole tullut vieläkään, joten jännityksellä odotan saako sitä edes syödä enää mitään leivoksia ennen syksyä. Toivotaan parasta. En tiedä pitäisikö olla ylpeä vai huolestunut siitä, että paino on grammalleen sama kuin neljä kuukautta sitten... Hieman ollaan keritty jo ihmettelemään myös lastenhuoneen tulevaa olemusta. Sehän on ollut meillä käytössä välillä vierailulla olevalla Neiti 6-veellä. Nyt sinne kaipaisi muutamaa lisäneliötä, että saisi tarvittavat tavarat mahtumaan. Kenelläkään ideoita miten huoneeseen saadaan taiottua lisätilaa? :)

Muffinssit itse tehdyillä suklaakoristeilla päätyivät töihin.