Piparilattea ja muuta jouluista

Vauva-arki on yllättänyt kiireisyydellään niin, etten ole kovasti tullut panostaneeksi tänne blogin puolellekaan. Kekkonen ei tunnu olevan kovin unelias kaveri ja joinakin päivinä menee vain pari tuntia päikkäreiden maailmassa. Itsehän olen käsittänyt asian niin, että jos vauva nukkuu niin minunkin pitäisi. Yleensä siinä vaiheessa kun alan sitten tekemään jotain, myös Kekkonen herää.

Pipareita leivottiin Neiti 6-veen ja Kekkosen haltiakummin kanssa.

Kerkisin kuitenkin tekemään blogivierailun tänäkin vuonna ja kohteena oli taas joulukalenteri. Otetaan puoli kiloa voita -blogin joulun odotuksesta löydät minun piparilatteni ja muita jouluisia ideoita.

Tänä vuonna meillä odotellaan joulua aika rauhallisesti. Minä en ole kerinnyt hössöttämään ja esillä on vain yksi ainut koriste, olkipukki. Joulukuusen taidan unohtaa suosiolla ja yrittää muutenkin olla stressaamatta aikaansaamattomuudestani. Jouluna varmaankin kokoonnutaan meille, mutta varoitan ihan suoraan vieraita: saatatte joutua itse ruuanlaittoon mikäli haluatte jotain pöytään. Minä lupaan vastavuoroisesti ettei yhtään vaippaa tarvitse vaihtaa, minä hoidan ne. :)

Kekkonen ja Rontti vahdissa.

Kekkonen

Kekkonen tuli maailmaan päivän myöhässä, näissä kuvissa on jo 6 päivän ikäinen.

Kekkonen saapui tähän maailmaan 28.10.2016 klo 21:00. Painoa pojalla oli 4680g ja pituutta 54cm. Äiti kiittää, ettei tiennyt etukäteen kokoa. :) Kotiin päästiin maanantaina illalla ja sen jälkeen aika on mennyt tutustuessa. Kekkonen tuntuu olevan onneksi kohtalaisen helppo tapaus, ei turhia itkeskele ja nukkuu yöllä huomattavasti pitemmän pätkän. Toivottavasti jatkaa samaan malliin.

Totesin tänään Miehelle, että minusta on tainnut tulla äiti. Kekkonen jäi nukkumaan yläkertaan ja tulin itse touhuamaan alas. Yhtäkkiä iski kummallinen pelko siitä, että entä jos joku varastaa sen sieltä?!? Ja eilen kävin pitkää keskustelua tulevan kummin kanssa tiedättehän-kyllä-minkä väristä. Eli yllättävän kivuttomasti olen loksahtanut tähän uuteen rooliini eikä Miehelläkään tunnu olevan mitään ongelmia.

Kiitokset kaikista onnitteluista, joita on jo tullut tähän mennessä. Saattaa olla etten ole kaikkiin hormoni-huuruissani muistanut vastata. :)

Lasketun ajan vadelmajuusto -brownie

Tänään olisi sitten se odotettu laskettu aika. Tämä päivä on varmaan siintänyt mielessä siitä asti, kun aloitettiin muutama vuosi sitten miettimään, että olisiko se lapsen hankkiminen sittenkään niin huono ajatus (tälle aivopierulle on vetänyt tähän mennessä vertoja vain se älynväläys "hei, muutetaan Lieksaan jossa on vielä huonompi työllisyystilanne kuin täällä Kuopiossa!". Lieksaan muuttoa ei olla kuitenkaan vielä kertaakaan kaduttu...) Luin jostain, että laskettuna päivänä syntyy vain 5% vauvoista, joten en odottele synnytyksen käynnistymistä henkeäni pidätellen. Maanantaina on ilmeisesti viimeinen aika paikalliseen neuvolaan, jos mitään ei ole tapahtunut siihen mennessä saan ajan tuonne ison cityn synnytysosastolle. Ärsyttävää on se, että tänne satoi ensilumi ja mielelläni lähtisin taapertelemaan tuonne metsään koiralauman kanssa, mutta jokin sisäinen ääni käskee jäämään kotiin tai pysyttelemään ainakin hyvin lähellä sitä (ainakin niin kauan kuin Mies on toisella puolella pitäjää remonttiapuna eikä siis säntäämässä ihan hetkessä apuun.) Huoh.

Leivonta on täällä jäänyt nyt vähemmälle, koska Miehen makean syöminen on kovin kausiluontoista enkä voi enää kantaa ylijäämä-leivoksia töihinkään. Kovasti teki kuitenkin mieleni jotain makeaa ja lopputuloksena oli tämä pieni ja suloinen ohje. Toivoisin, että voisin jotenkin välittää teille sen tuoksun joka keittiössä eilen leijaili tämän paistuessa, siinä olivat mukana sekä vadelma että suklaaleivos. Resepti on suunniteltu pieneen 20cm x 20cm vuokaan, mutta voit hyvin tehdä sen isommassa vuoassa (jolloin saat ohuemman lopputuloksen) tai sitten vaan kaksinkertaistaa aineitten määrät. Ohjeessa yhdistyvät mehukkaat marjat ja syntinen brownie sopivalla tavalla, koska juusto osuus tuo keveyttä pohjalle. Vadelmajuusto-brownien voi hyvin tehdä jo etukäteen valmiiksi, se säilyy jääkaapissa. Kiitokset isälle marjoista!

Vadelmajuusto -brownie

Tämän voi hyvin valmistaa etukäteen ja säilyttää jääkaapissa.

Vadelmajuusto -brownie

brownie
100g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
1tl vaniljasokeria
2dl vehnäjauhoja
2rkl kaakaojauhetta
0,25tl suolaa
100g suklaata
0,5dl maitoa

vadelmajuusto
200g tuorejuustoa
2dl kreikkalaista jogurttia
2 munaa
0,5dl sokeria
2rkl vehnäjauhoja
2tl vaniljasokeria
n. 2dl vadelmia

Sulata jäiset vadelmat mikrossa tai jos käytät ulkomaisia marjoja, kiehauta ne. Sulata suklaa. Aseta marjat ja suklaa jäähtymään. Vuoraa n. 20cm x 20cm uunivuoka leivinpaperilla. Jos käytät isompaa vuokaa, saat isomman mutta ohuemman leivonnaisen. 

Brownieta varten vatkaa kulhossa voi, sokeri ja fariinisokeri kuohkeaksi. Lisää munat ja sulatettu suklaa vatkaten. Sekoita yhteen kuivat aineet (vaniljasokeri, jauhot, kaakao ja suola). Lisää taikinaan koko ajan sekoittaen vuorotellen kuivia aineita ja maitoa. (Ohjeessa ei tarkoituksella ole leivinjauhetta.) Kaada brownie-taikina leivinpaperin päälle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. 

Vadelmajuustoa varten vatkaa tuorejuusto, jogurtti ja muna keskenään tasaiseksi seokseksi. Lisää sokerit ja jauho. Kaada seos brownie-taikinan päälle vuokaan. Ripottele päälle sulat marjat. Halutessasi voit vetää vadelmajuuston päälle hammastikun avulla marmorointi-jälkiä.

Paista 175 asteisessa uunissa hieman keskitason alapuolella 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. 


Täällä jäädään nyt jännittämään mitä loppuviikko tuo tullessaan. Pitäkää peukkuja ettei odottavan aika olisi niinn kovin pitkä enää.

Käpy Lapaset

Flunssa jatkuu ja näin ollen olen ollut hautautuneena vilttikasan alle neuleeni kanssa. Palmikoiden jälkeen silmissä vilisi kirjoneuletta, tällä kertaa tavoitteena oli skandinaavinen tyyli. Näissä lapasissa koko aiheutti hieman harmaita hiuksia. Novitan koko-oppaan mukaan tällä silmukkamäärällä syntyy miesten lapaset, mutta sekä minä, kuvausapulainen että Mies olivat sitä mieltä ettei tämä pidä paikkaansa. Tai sitten meillä asuu isokätistä porukkaa. Koon vaihtelu voi tosin johtua myös pitkästä tauosta kirjoneuleen tekemisessä... Mutta joka tapauksessa olisin sitä mieltä että näitten lapasten koko vastaa ehkä naisten kokoa L, voisivat ehkä sopia pienikätiselle miehellekin.

Mitäs mieltä muut neulojat ovat, lisäättekö silmukoita tavalliseen kokoon verrattuna jos teette kirjoneuletta?

Käpy lapaset

Käpy lapasten ohje suomeksi.
Conifer's Cone Mitten's instructions in English.

Kiitos mallille avusta lapasten esittelyssä.

Koiria ulkoiluttaessa on hyvä bongata kuvauspaikkoja

Kaivo -lapaset

Kolmas kerta toden sanoo, tuumasi neuloja ja teki vielä kolmannet palmikkolapaset putkeen. Näissä on ehkä hieman monimutkaisempi palmikko kuin Aarni tai Neidon lapasissa, mutta ei tämäkään ole vaikea. Toistuvia rivejä ei ole kuin muutamaa erilaista, joten kuvion oppii nopeasti ja loppu lapanen syntyy melkein kuin itsestään. Kämmenpuoli on pelkkää oikeaa neuletta.

Tällä hetkellä puikoilla on pitkästä aikaa taas kirjoneuletta, mutta koko tuottaa ongelmia. Novitan mittojen mukaan kyseessä on miesten koko, mutta ne ovat minulle juuri sopivat ja Miehen mielestä ne puristavat. Voi tietysti olla että yli puolen vuoden tauko kirjoneuleesta on aiheuttanut jonkinlaista käsialan kiristymistä...

Kaivo -lapasissa on palmikko selässä ja pelkkää oikeaa neuletta kämmenissä.

Kaivo-lapasten ohje suomeksi.
Instructions for the Kaivo mittens in English.

Palautetta lapasista otan mielelläni vastaan ja ilmoitathan jos huomaat ohjeessa jonkin virheen tai muuta huomautettavaa. :)

Vinkki! Jos keskelle palmikkoa tuntuu jääävn reikiä tai löysää lankaa, kokeile yhdistää puikkojen 3 ja 4 silmukat samalle puikolle tai käytä pyöröpuikkoja.

Kaivot valmistuivat jo päiviä sitten, mutta minuun iskenyt flunssa laittoi ohjeen tekemisen paussille. Olin ilmoittanut jo maha-asukillekin että parasta olisi alkaa tulemaan sieltä, mutta se käsky peruuntui nopeasti. Yhtenä aamuna oli kurkku kipeä, sitten alkoi räkä valua ja eilen oli kuumetta. Tilasta kertoo jotain se, etten jaksanut eilen edes neuloa, torkuin vaan sohvalla, joten en usko että synnyttäminenkään olisi ollut hirvittävän hauska kokemus. Tänään on ollut hieman enemmän virtaa, mutta edelleenkin korttelin kiertäminen koirien kanssa oli suurin rutistus mihin pystyin.

Kuvat ovat sitten ihan feikattuja, ihan niin kuin minun annettaisiin kantaa puita rv39+1.

Aarni -lapaset

Niinhän siinä sitten kävi, kuten Mies ennusti nähdessään minut hullunkiilto silmissä sukkapuikkoja kilkuttelemassa: tulee migreeni. Onneksi tämä tapaus ei jäänyt virumaan vieraaksi monen päivän ajaksi vaan suoritti vierailunsa eilen ja poistui sitten ainakin suurimmaksi osaksi. Tänään on ollut paha olo, liekkö sitten merkki lähenevästä synnytyksestä, migreenin paluusta vai sopimattomasta ruokavaliosta. Onneksi nyt alkaa olla viimeisetkin viime hetken touhut valmiina, nuohooja kävi tänään ja talvirenkaat on hankittu (en ole niinkään nähnyt synnytys-unia vaan talvi-unia, joissa lunta on ollut ikkunoitten puoleenväliin saakka). Koiravahdista on sovittu jo kesällä.

Aarni -lapaset on neulottu Novitan 7 veljeksestä.

Ennen migreenin iskua kerkisin kuitenkin saamaan Aarnit valmiiksi (ja seuraavakin ohje olisi jo paperilla, mutta odottaa nyt rohkeutta tarttua taas puikkoihin) ja tässäpä on ohjeet jakoon jos jokin muukin haluaa kokeilla. Ohje on helppo ja palmikko ei kierry perinteisesti itsensä ympärille, vaan toinen suortuva kiemurtelee toisen päällä. Kun muut tekevät innoissaan Muita ihania- tai Anelma -kirjosukkia, minä olen jumiutunut palmikkoneuleeseen. Katsotaan jatkuuko tämä koko talven.  Näillä täyttää nopsasti vaikka pukinkontin. :)

Aarni -lapasten ohje suomeksi.
Get the insturctions for the Aarni mittens in English.

Lapasten kämmenpuoli on pelkkää oikeaa neuletta

Neidon lapaset

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa se iski: nyt pitää päästä neulomaan! Olen keväästä lähtien kärsinyt inspiraation puutteesta, mikään ohje ei ole kiinnostanut ja neulominen on tuntunut ajatuksena kovin työläältä. Nyt tämä onneksi kuitenkin helpotti. Olokin alkaa olla sen mukainen, ettei liikkuminen enää hirvittävästi innosta, joten ei olisi parempaa aikaa voinut olla.

Neidon lapasissa on palmikko toisella puolella sekä peukalokiila.

Kirjoneuleiden sijaan katseeni kääntyi pitsiin ja palmikoihin tällä kertaa. Palmikot pääsivät ensiksi puikoille. Ihan en ole selvillä siitä, menevätkö nämä nyt sitten niitten valepalmikoiden kategoriaan, mutta itse lapasten tekeminen oli helppoa. Jos et ole ikinä ennen tehnyt palmikkoa, mutta mieli tekisi kokeilla, niin näistä on hyvä aloittaa. Syytän raskaushormoneja tuosta sinapin keltaisesta: nyt se vaikutti aivan ihanalta valinnalta mutta Miehen mukaan en voi sietää kyseistä väriä tavallisissa oloissa..

Suomenkielisen ohjeen neidon lapasiin saat ladattua täältä.
Get the instructions for the Lady's mittens in English from here.

Lapasten vaikein osuus on tuo kieräytys. Tässä alla kuva, joka toivottavasti hieman selventää asiaa.

1. Neulo palmikon 10s erilliselle puikolle.
2-3. Pyöräytä lanka näiden silmukoiden ympäri vastapäivään kolmesti. Kiristä lanka niin, että silmukat painautuvat toisiaan vasten.
4. Minä koin helpoimmaksi siirtää palmikon neljä ensimmäistä silmukkaa takaisin edelliselle puikolle ja jatkaa sitten neulomista palmikon jälkeisistä silmukoista.

Jos lapasista, ohjeesta tai tuosta pyöräytyksestä on jotain kysyttävää/kommentoitavaa, kuulisin siitä mielelläni. :)

Seuraavat palmikkolapaset ovat jo puikoilla, katsotaan kerkiävätkö ne blogiin saakka ennen kuin Suuri Päivä koittaa. Miehestä oli suuri apu näitten kuvaamisessa, itse en nimittäin onnistunut ottamaan sellaista kuvaa, jossa ei olisi maha näkynyt jossain nurkassa. Välillä tuntuu hassulta miten Se hössöttää, en saa tehdä sitä enkä tätä ja ilmeisesti tuolilla keikkuminen valokuvia ottaessa oli kiellettyjen asioitten listalla. Vaikka olo onkin tukala, ei onneksi suurempia ongelmia ole ainakaan vielä mahan suhteen ilmennyt.

Lapasten kämmenpuoli on pelkkä oikeaa neuletta, joten näitten neulomiseen ei mene kauaa.

16x3 vauvajuttua ja muuta asiaa

Virallista äitiyslomaa on takana kohta viikko. Muutamana päivänä olen touhunut koko viikon edestä, lopun aikaa maannut sohvalla. Uni tuntuu karanneen jonnekin ja ne yöt, kun saa nukuttua enemmän kuin kolme tuntia tai ei tarvitse herätä vielä viideltä, ovat luksusta. Tästä johtuen ei oikein runosuonikaan syki. Löysin kuitenkin Karoliinan blogista 16x3 haasteen, jonka ajattelin sopivan oikein hyvin tähän päivään. Osa vastauksista voi olla hieman ristiriidassa keskenään, mutta ehkä sen voi laittaa hormonien piikkiiin...

3 asiaa, joista pidän...

1. Syksy on tullut! Aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja illalla tulee taas pimeää, ihanaa! Raskaus on aiheuttanut inhottavia kuumia aaltoja, mutta ainakin ne ovat nyt hieman siedettävämpiä kuin kesällä. Illalla on ihanaa lähteä vaeltelemään koirien kanssa lähiympäristöön, vaikka vauhti onkin kihtisen kilpikonnan tasoa.
2. Sisko teki omenapiirakkaa, ohje on täällä. Oli muuten oikein namnam.
3. Vauva himoitsee kaikkia "märkiä" ruokia, vesimelonia, viinirypäleitä, kivennäisvettä, appelsiinejä, jäätelöä ja mehujäitä, ananasta, mustikoita (sekä kylmää omenasiideriä, mutta sitähän se ei saa).

3 asiaa, joista en pidä...

1. Unettomana sängyssä pyöriminen tuppaa aiheuttamaan päänsärkyä ja lääkkeitähän ei saa syödä.
2. Maha on alkanut painaa ihan tosissaan. Kyljen kääntäminen, makuulta ylösnouseminen ja käveleminen alkavat olla välillä hyvin hankalia tapahtumia. Lisäksi turvotus tulee ja menee. Hassua, miten sitä keväällä vielä odotti mahan ilmestymisestä ja nyt ei malttaisi odottaa eroon pääsyä...
3.  Yritän kovasti opetella vaan olemaan ja nauttimaan näistä muutamasta viikosta, ennen kuin perheemme kasvaa. Silti huomaan laativani jokaiselle päivälle tehtävälistaa, asioita jotka on muka pakko hoitaa juuri silloin. Yritän kovasti päästä tästä ajattelumallista eroon.

Maha vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna...

1. Jos lasketaan viikonloppu hieman pidennettynä, kiersin Ketunlenkin äidin ja siskon kanssa. Mukana oli myös kuusi koiraa, joista suurin osa taisi uida suossa. Ensimmäiset 9 kilometriä tuntuivat ihan hyvältä, mutta sen jälkeen maha alkoi painaa. Onneksi eväitä oli varattu kokonaiselle armeijalle.
2. Rakkaat olivat järjestäneet yllätysjuhlintaa, ja minä en osannut aavistaa mitään ennen kuin marssin juhlapaikalle sisälle. Mukaan tarttui hirvittävä sokerihumala, herkkuja seuraavallekin päivälle ja vaippakakku. Iso kiitos mahakkaan muistamisesta!!! <3
3.  Mietin esseen kirjoittamista opiskeluja varten, mutta se jäi nyt odottamaan jotain paremmin nukuttua yötä.

3 asiaa, jotka osaan...

1. Aloittaa joulu-touhottamisen jo syyskuussa. Mies ei tykkää, uhkailee lähtevänsä evakkoon jos en rauhoitu.
2.  Tällä hetkellä hormonien hyrrätessä osaan tirauttaa itkut ihan mistä syystä vaan. Ei tunnu oikein minulta, toivottavasti tämä helpottaa lähiaikoina. 
3. Olla hiljaa. En tunne yleensä tarvetta täyttää hiljaisuutta ihan vaan puhumisen ilosta ja saatan olla vastaamatta kun minulle puhutaan, jos minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Tämän vuoksi osaan myös mököttää erinomaisesti.

3 asiaa, joita en osaa...

1. En osaa nukahtaa, jos en saa lukea hetkeä ennen sitä. Viimeisimpänä on mennyt Stephen Kingin Mr. Mercedes, Finders Keepers ja nyt luen varmaankin jo kolmatta kertaa The Standia (Onkohan suomennettu Tukikohta -nimellä?).  
2. Leikata leipää. 
3. Ohjelmointi-taidot ovat karanneet päästä aivan täysin, koska niille ei ole käyttöä nykyisessä työssäni.

Ketunlenkki oli mukava kierros suolla ja koiratkin tykkäsi.

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

1. Nukahtaa missä ja milloin vaan ja nopeasti (niin kuin Mies osaa).
2. Tehdä ja tarjota liharuokia vauvalle sitten kun on sen aika. Ostin jo Samasta padasta -kirjan, toivottavasti sieltä tulee inspiraatio tarvittaessa.
3.  Virkkaaminen vaikuttaa mukavalta, mutta jostain syystä se ei vaan uppoa minun päähäni. Neulominen on pajon helpompaa.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

1. Pestä olohuoneen matto. 
2. Mennä torstaina Joensuuhun lääkärin juttusille. Siellä on tarkoituksena keskustella migreenin estolääkityksen lopettamisesta (ja ehkä saada jonkinlaista kokoarviota maha-asukista). Jos lääkäri on sitä mieltä, että lääkitys on parasta purkaa, niin sitten lopetan sen. Kukaan hoitaja eikä lääkäri ole vaan tähän mennessä suositellut moista vaihtoehtoa, eli odotan mielenkiinnolla. Samalla ajattelin pyytää pientä tutustumiskierrosta synnytyslaitoksella, ainakin sen verran että tietää mihin mennä sitten kun aika koittaa.
3. Muistuttaa Miestä katsomaan vauvan kuljetuslaaria (sillä on jokin nimi, mutta en saa sitä juuri nyt päähäni...), koska olin ymmärtävinäni ohjeesta että sen telakkaan pitää vielä ruuvata jotain kiinni. Lisäksi pitäisi päättää maalaanko käytettynä saadun pinnasängyn ja jos maalaan niin minkä väriseksi? Tulisikohan siihen ihan jotain kuviota?

3 asiaa, joita stressaan...

1. Tulevaisuus vauvan kanssa. Osaako sitä olla vanhempi, kasvattaa edes jollain tasolla järkevän olennon? Lisäksi synnytyssairaalaan on 100 kilometriä, osaako sinne lähteä oikeaan aikaan? Jos yöt ovat valvomista ja päivät sumussa kulkemista jo ennen synnytystä, mitä elämä onkaan sen jälkeen...
2. Miksi tämä talo ei pysy puhtaana? Tonttuko tänne käy ripottelemassa lattioille hiekkaa, puunlehtiä ja kanervan oksia? Miksi? Pitäisikö hankkia monimutkaisempi lukko (vai siivota useammin)?
3.  Nukkumaan meneminen on pelottavaa, kun stressaa unen saamista.

Siskon tekemä omenapiirakka oli oikein hyvää.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

1. Nukkuminen
2. Lukeminen
3. Metsässä koirien kanssa haahuilu

3 asiaa, joista puhun usein...

1. Tunnustan tällä hetkellä puhuvani ehkä hieman liikaakin maha-asukin asioista, pyörimisistä ja hikkailuista. 
2. Koirat. Niiden elämästä löytyy vertauskohtia mihin tahansa ongelmiin.
3.  En tiedä puhunko tästä nyt niin usein, mutta mielessähän se Mies on aina kovasti: mitähän se tästä ajattelee, tykkääköhän se tuosta, tämä pitää kertoa sille...

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

1. Maxihame
2. Yöpaita
3. Villasukat (tosin näitten pukeminen alkaa olla vaikeaa, ei oikein meinaa taipua...)

3 asiaa, joita en pue päälleni...

1. Pitkät legginssit (paitsi raskaana ollessa kun mitkään muut housut ei mahdu päälle...) (enkä tarkoita nyt pitkien kalsareitten ominaisuudessa vaan nimenomaan legginsseinä)
2. Paitapuserot
3. Shortsit

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

1. Se hylätty kartano sieltä jostain metsän keskeltä kaukana naapureista.
2. Kunnostustaidot sen kartanon entisöimiseksi (sekä tietysti rahat ja aika).
3. Tuohon Stephen Kingin trilogiaan sen kolmas osa (odottelen pokkarin ilmestymistä).

Vaippakakku, jonka kruunasi pöllömäinen vaunuverho.

3 asiaa, joista unelmoin...

1. 8 tunnin yöunet putkeen heräämättä kertaakaan (no okei, kuusikin tuntia riittäisi)
2. Kylmä omenasiideri
3. Miehen kanssa roadtripille pääseminen (se jäi tänä kesänä jostain syystä väliin, oltiin muka niin kiireisiä ja yleensä lainassa ollut asuntoautokin on myyty pois).

3 asiaa, joita pelkään...

1.  Tulevaisuus (sillä terveellä tavalla kun ei oikein tiedä mitä on edessä)
2. Ring-elokuvan pikkutyttö
3. Perhoset

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

1. Synnytys! (mitä tahansa mutta ei enää elämää tämän mahan kanssa)
2. Jonkinlaisen rutiinin syntyminen elämään 
3. Iltapala (saisinkohan Miehen ylipuhuttua jäätelökauppaan, hmm...).

Silloin kun ei jaksa kirjastoon asti, löytyy lukemista lähempääkin.

Brookie

Hengissä ollaan, koko porukka!

Syksy vierähti käyntiin niin nopealla tahdilla, että jostain piti hieman hellittää ja se jokin päätyi olemaan sitten blogi. Ajatuksenani ei kuitenkaan ole ollut lopettaminen, ainoastaan hengähdystauon pitäminen. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikolla, mutta lääkärin määräyksestä olen kerinnyt jo olemaan viime viikosta lähtien kotona. Verenpaineeni lähti hieman liian jyrkkään nousuun ja sain järkyttävän räkätaudin, joka alkaa onneksi hiljalleen helpottaa. Tätä ilmeisesti on liikkeellä?

Olen tässä jo kerinnyt viikon aikana toteamaan, että hieman totuttelua tämä uusi aikakausi ja työssä käymättömyys tulevat vaatimaan. Ainakin nyt sillä aikaa kun odotellaan vauvaa saapuvaksi. Mitä ihmiset oikein touhuavat kaikki päivät kotona? Älkää käsittäkö väärin, kyllä täälläkin tekemistä riittäisi. Se on kummaa miten kahden ihmisen ja parin koiran taloudessa riittää aina siivottavaa, pyykättävää, tiskattavaa ja laitettavaa. Mutta entä jos ei halua vaan siivota koko ajan? Sairastamiseen rauhoittuminenkin on ollut hieman haastavaa, olen kerinnyt laittaa kasvimaan ja -huoneen talviteloille, istuttamaan syksyn kukkasipulit (nyt peukut ylös, että edes osa nousisi ensi keväänä) ja aloittaa joululahjojen miettimisen. Jo ennen kotiin jäämistä ilmoittauduin muutamalle avoimen yliopiston kurssille ja nyt odottelen että kirjasto saa varattua minulle ensimmäisen osan kirjan. Noista kursseista en kyllä ota mitään stressiä, jos kerkiän ne suorittaa seuraavan vuoden aikana niin hienoa ja jos en niin elämä ei siihen kaadu. Niistä vaan saattaisi olle hyötyä kun miettii jatkossa työllistymistä...

Ehdotuksia uusista tv-sarjoista, elokuvista ja blogeista (käykääpä vilkaisemassa vaikka tätä, siellä on mahdottoman suloinen pöllö-vaunuverho) otetaan vastaan samoin kuin neulonta-inspiraatiota (inspiraatio katosi jonnekin viime keväänä eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt). Tekemisen lisäksi saadaan molemmat opetella Miehen kanssa taas olemaan yhdessä, taitaa nimittäin olla aika monta vuotta siitä kun ollaan molemmat viimeksi oltu kotona kokopäiväisesti. Toisaalta ihan mukavaa, mutta rehellisesti sanoen vaatii hieman totuttelua että päästään toistemme rytmiin kiinni. (Olen ollut huomaavinani, että kun toiselle sattuu touhu-päivä ja toiselle laiskotuspäivä, meinaa jälkimmäiselle tulla hieman syyllinen olo. Kuulostaako tutulta kenenkään mielestä?)

Tämän hetkisinä raskaus-himoina ovat kaakao ja appelsiinit, eri aikaan mieluiten.

Brookiessa yhdistyy kaksi hyvää, brownie ja cookie.

Vaikka väsymys ja laiskotus ovatkin olleet koko syksyn aika vahvoissa rooleissa, sain tänään leivottua. Tämä on ihan oikeasti saavutus, en ole varma olenko leiponut mitään kohta kuukauteen. Ohjeeksi valikoitui Brookie-resepti Liisa Westerbergin Makeaa -kirjasta. Minulle kirja saapui jonkin kuluneen Salaisen leivontaystävän kierroksen aikana, onneksi näistä paketeista riittää iloa näinkin pitkälle. :) Brookieta olen nähnyt tehtävän jo monessa kokki-ohjelmassa, joten olen hieman jäljessä tämän kokeiluni kanssa. Ideana on yhdistää suussa sulan pehmeä suklaakakku ja herkulliset suklaakeksit. Ulkonäöltään tämä ei ole niin hirvittävän vaikuttava, mutta maku on sitäkin parempi, suosittelen kokeilemaan!

Brookie

Pohja
100g tummaa suklaata
100g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Cookietaikina
125g voita huoneenlämpöisenä
1,5dl sokeria
tl vanilja-aromia (tai -sokeria)
1 muna
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
100g rouhittua suklaata

Aloita pohjan valmistus sulattamalla suklaa ja voi. Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri yhteen ja kääntele taikinaan. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (20 x 30cm).

Valmista cookietaikina vaahdottamalla voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vanilja-aromi ja muna ja sekoita tasaiseksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja suklaa yhteen. Kaada jauhoseos voiseokseen ja sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla taikinasta kasoja pohjan päälle, tarvittaessa voit levittää niitä varovasti lusikan vedoilla. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. 

Helpot suklaamuffinssit

Huh hellettä. Minä en todellakaan ole mikään auringonpalvoja migreenineni ja aurinkoihottumineni, eikä tämä mahassa köllöttävä lämpöpatteri ole muuttanut asiaa mihinkään. Jos tulee jo kuuma muutenkin pelkästä sohvalta ylös äheltämisestä niin tällä helteellä on hiki jo siellä sohvalla. Kuitenkin eilen kaikessa tuulettimen puhalluksessa makoilun keskellä iski lämpimän ruuan nälkä ja ajattelin samalla paahtamisella kokeilla salaisen leivontaystävän paketissa tullutta reseptiä.

Olin pyytänyt vinkkejä helppoon leipomiseen, johonkin mitä voisi kokeilla Neiti 6-veen kanssa. Neiti kerkisi kuitenkin jo palata toiseen kotiinsa kuukauden oleskelunsa jälkeen. En antanut tämän kuitenkin estää, koska resepti vaikutti niin simppeliltä ja uuni oli jo lämpiämässä. Ohje oli hyvä ja helppo, joten ehdottomasti näitä varmasti testataan seuraavalla vierailulla. Otin muffinssit tarkoituksella pois uunista pari minuuttia etuajassa (jolloin tikkuun vielä hieman tarttui taikinaa), joten sisälle jäi ihanan kostea keskus. Voikreemin teko tällä hetkellä ei kiinnostanut (kuinkahan kauan sekin olisi kestänyt sulamatta), mutta pakastimesta löytyi vaniljajäätelöä, jonka kaveriksi nämä muffinssit sopivat paremmin kuin hyvin. Päälle ripottelin Santa Marian kaakao-chili -mausteseosta, joka toi mukavasti lisäpotkua makuun.

Muffinsseja kesäisellä tavalla :)

Helpot suklaamuffinssit

12kpl

3dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
2rkl kaakaota
0,25tl suolaa
1,5dl sokeria
100g suklaata pieneksi pilkottuna
2 kananmunaa
1dl ruokaöljyä
1dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko suklaa ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Lisää munat, maito ja öljy, Sekoita tasaiseksi. 

Jaa taikina paperisiin muffinivuokiin lusikalla nostellen. Paista muffinssit 175 asteessa n. 13-15 minuuttia kunnes näyttövät kypsiltä.

Kasviskierteet

Liekkö vika kasvatuksessa, karjalaisuudessa vai 1800-luvulle sijoittuvien romaanien yliannostuksessa, niin minä uskon että kun Mies tulee kotiin pitää hyvän vaimokkeen laittaa pöytä notkumaan ruokaa. Tällä kertaa yhdeksi ruokalajiksi valikoitui SLY-paketissa tullut ohje kasviskierteisiin. Tämä oli niitä kummallisia ohjeita, jotka lukiessa kuvittelee tekevänsä jotain helppoa ja yksinkertaista ja sitten päättyy soveltamaan ongelmalliseksi käyvää ohjetta kesken leipomisen kieli keskellä suuta.

Reseptissä ei varmaankaan ollut vikaa, vaan epäilen että minun käyttämäni tuorejuusto (Lidlistä ostettua vierasta merkkiä) yksinkertaisesti päätti muuttua nesteeksi jossain vaiheessa eikä suostunut enää muuttamaan olomuotoaan sen jälkeen. Eli siis täyte oli vetistä ja valuvaa ja tämä tuntui vaikuttavan loppullisiin kierteisiin lähinnä ulkonäöllisesti, koska ne olivat mössöä siinä vaiheessa kun lapoin ne pellille. Noh, ei onneksi vaikuttanut makuun. Ehdottomasti aion kokeilla ohjetta uudelleenkin, tosin erilaisella tuorejuustolla. Ohjeen olen kirjoittanut tähän niin kuin minä sen tein eli hieman alkuperäistä soveltaen.

Kasviskierteet

Kasviskierteet

Täyte:
1rkl öljyä
1 sipuli
valkosipulia maun mukaan
1,5 - 2 paprikaa
0,5tl suolaa
0,5tl mustapippuria
ripaus chiliä
200g paprika-chilituorejuustoa
1 kananmuna
1,5rkl vehnäjauhoja
0,5dl juustoraastetta
ruohosipulia

Pohja:
4dl vehnäjauhoja
2dl juustoraastetta
1,5tl leivinjauhetta
200g kermaviiliä
0,5dl öljyä
1rkl vettä
1 muna

voiteluun kananmunaa

Pilko paprika ja sipulit pieneksi. Kuullota niitä muutama minuutti pannulla öljyssä, niin että paprika hieman pehmenee. Mausta ja aseta kulhoon jäähtymään. 

Valmista taikina mittaamalla kaikki ainekset paitsi vesi kulhoon ja sekoita. Jos taikina jää hieman kuivakkaan oloiseksi, lisää vesi ja sekoita. Kauli taikina levyksi käyttäen jauhoa apuna. Lisää paprika-täytteen joukkoon tuorejuusto ja kananmuna. Jos sinulle käy niin kuin minulle ja juustosi sulahtaa ja muuttuu nestemmäiseksi, lisää sekaan vehnäjauhot ja juustoraaste. 

Levitä täyte kaulitun pohjan päälle ja kieritä kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa rullasta parin sentin paksuisia viipaleita ja aseta ne leivinpaperin päälle. Voitele kierteet munalla ja ripottele päälle leikattua ruohosipulia. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia.

Tässä samalla sain aikaiseksi napsaistua kuvan valokuvaushaasteeseen, aiheena tällä kertaa "mustalla taustalla". Tummien valokuvien ottamiseen vinkkejä voi lukea vaikkapa täältä.

Ruohosipulia voisi olla koko pelto täynnä, sitä menee ja paljon!

Kesäinen SLY-paketti

Kesäloman ensimminen viikko on ohi. Kesävieraat lähtivät tänään itse kukin omiin suuntiinsa ja Mies on viemässä Neiti 6-veetä toiseen kotiinsa. Niinpä ollen minulla on koti ihan itselläni. Olen maannut suurimman osan päivästä sohvalla lökäpöksyissä mahaani rapsutellen, suklaata syöden ja telkkarisarjojen parissa torkkuen. En tiedä voiko loma tästä leppoisammaksi muuttua.

Eilen piipahdin lähikaupassa ja minulle huudeltiin jo hyllyjen väliin isosta lähetyksestä (pienen kylän iloja). Hieman tätä ihmettelin, koska olin noutamassa SLY-pakettia, mutta kävi ilmi että Kela oli muistanut minua äitiyspakkauksella. Siihen en taida mennä sen tarkemmin, pakkauksen sisällön näkee halutessaan täällä.

Purppura nonparellit

Salaisen leivontaystävän paketista paljastui ihanan kesäinen grillausteema ja paljon kokeilemattomia reseptejä. Aineina oli vaahtokarkkeja (pakollinen paha aina kun nuotio sytytetään), lettu-ainekset ja mansikkahilloa, mausteita, hiivaa ja kardemummaa sekä suklaata, muffinssivuokia ja nonparelleja (ihana väri!). Ohjeiksi parini oli laittanut mukaan nuotiolle tikkupullat ja suklaabanaanit (kumpaakaan en ole ikinä tehnyt, nyt onkin hyvä aika) ja sateisen päivän varalle suklaamuffinssit (lapsi-ystävälliset) ja kasviskierteet. Kierteitä taidan kokeilla jo huomenna kun Mies palaa nälkäisenä reissusta (sikäli mikäli jaksan nousta täältä sohvan pohjalta). Paketti oli siinä mielessä ihastuttava, että kaikille aineille löytyy tässä talossa käyttöä ja jokainen ohje on sellainen että niitä tekee mieli kokeilla. Eli siis todella onnistunut kokonaisuus, iso kiitos! :) Paljastusta ei vielä tässä paketissa ollut, joten jään odottelemaan innolla seuraavaa yhteydenottoa.

Nyt on muuten seuraavan kierroksen ilmoittautuminen menossa. Itse jään odottelemaan äitiyslomaa ja tarkistan sitten syksyn jälkeen taas voimavarat liittyä mukaan. Suosittelen salaisen leivontaystävän kokeilemista lämpimästi kaikille uusille ja vanhoille osallistujille! :)

Paketin sisältö kokonaisuudessaan

Kuningattaren kerrosjuustokakku

Kun muut säntäilevät pitkin metsiä ja soita keräämässä mustikoita ja lakkoja, minä päätin tyhjentää hieman pakastinta. Turha niitä uusia marjoja on mennä keräämään ennen kuin mahtuvat entisten joukkoon. Vieraitakin on tulossa, joten etsinnässä oli jokin asteen hienompi resepti. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt juuri sellaista johon olisin saanut ne mielessäni olleet maut, joten tässä oleva ohje on yhdistelmä useista eri resepteistä. Soveltakaa mielenne mukaan.

Itse halusin mustikkaa ja vadelmaa mukaan kakkuun, sekä hieman tietysti suklaata. Näin olleen kolmikerroksisessa kakusssa on pohjalla mustikka, keskellä vadelma (erottuu kuvissa hieman heikosti mutta luonnossa oikein hyvin) ja päällä valkosuklaa.

Kerrosjuustokakku on helppo tehdä, ainoastaan hyytyminen vie aikaa.

Kuningattaren kerrosjuustokakku

Pohja
200g suklaa digestive-keksejä
70g sulatettua voita

Marjakerros (tuplaa jos haluat kaksi kerrosta)
2dl kermaa
200g tuorejuustoa
2dl pakastemarjoja soseutettuna
0,5dl sokeria (tai enemmän maun mukaan)
1tl vaniljasokeria
4 liivatelehteä
(1rkl vettä)

Suklaakerros
2dl kermaa
200g tuorejuustoa
125g valkosuklaata
1tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
1rkl maitoa

Pilko keksit (kaulin ja muovipussi hoitavat asian hyvin) ja sekoita yhteen voisulan kanssa. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle ja aseta jääkaappiin. 

Tee niin monta kerrosta kuin haluat. Vatkaa kerma ja lisää varovasti joukkoon lusikalla pehmitetty tuorejuusto. Mausta vaniljasokerilla. Halutessasi voit vatkata kaikkien kolmen kerroksen kermat samalla ja laittaa osan odottamaan jääkaappiin alempien kerrosten hyytymistä.

Aseta tarvitsemasi määrä liivatelehtiä kylmään veteen. Marjakerroksia varten soseuta marjat. Mikäli sose on todella vetistä, voit valuttaa nestettä hieman eri astiaan ja käyttää sen liivatteeseen myöhemmin. Suklaakerrosta varten sulata suklaa vesihauteessa.  Sekoita marjat/suklaa kermaseokseen. Lämmitä marjojen mehu(tai vesi) tai suklaata varten maito mikrossa, ja liota lämpimään nesteeseen liivatelehdet. Kaada liivatteet hiljalleen kermaseoksen joukkoon ja sekoita. Kaada ensimmäinen kerros pohjan päälle ja aseta jääkaappiin hyytymään. Seuraavan kerroksen voi tehdä ja kaataa kakun päälle noin tunti edellisen jälkeen. 

Kakun voi koristella tuoreilla mustikoilla

Isyyspakkaus

Luin netistä hienosta ajatuksesta muistaa tulevaa isää ja tämä ajatus iski heti minuun. Minä rakastan lahjojen hankkimista ja vauvalle tarvitsee kuitenkin ostaa kaikenlaista. Isyyspakkauksen ajatus ei mielestäni ole ihan samanlainen kuin Kelan äitiyspakkauksen (jossa on tavaraa oikeastaan vain vauvalle), vaan enemmänkin hemmotella miehiä ja jollakin tasolla valmistaa heitä siihen että pieni nyytti on tulossa. Sitä paitsi tämähän antaa loistavan tekosyyn shoppailuun, jos sellaista tarvitsee.

Batman-aiheisesta isyyspakkauksesta löytyy hieman valkeaakin.

Koska ajatus tästä oli mielessäni jo ennen kuin "tärppäsi", olin kerinnyt ideoida paketin sisältöä ajan kanssa. Kantavaksi ajatukseksi muodostui "jotain mustaa ja jotain Batman-aiheista". Halusin pakettiin Miehen tyylisiä asioita ja molemmille (sekä vauvalle että Miehelle) jotain. Maha-asukin sukupuolella ei onneksi tässä tapauksessa ollut väliä, koska olipa se mikä hyvänsä niin saa luvan pukeutua mustaan.Keräilin koko kevään aiheeseen sopivia asioita. Metsästin tavaroita alennusmyynneistä ja koska ostokset jakautuivat usealle eri kuulle, ei hintakaan tuntunut niin pahalta. Joku saattaisi sanoa, että tämä meni jopa hieman liian suureelliseksi, mutta en mahtanut mitään sille, että innostuin tosissani. :) Sellaista tuttia tai tuttipulloa, jotka olisivat sopineet teemaan, en valitettavasti löytänyt. Yritin välttää sellaisten asioiden hankkimista, joista tiesin ettei niille olisi käyttöä (esimerkiksi korvatulpat, joita yleensä näkee näissä paketeissa).

Pakkauksen sisältö kokonaisuudessaan.

Itse laatikkoonkin panostin. Etsin netistä ja tulostin Batman-aiheisia kuvia, osa humoristisia ja osa ihan perus sarjakuva-meininkiä. Leikkasin ja liimasin kuvat laatikkoon ja päällystin sen vielä kontaktimuovilla. Laatikon läppiin on liimattu sisäpuolellekin batman-kuviota. Päällystetty laatikko oli jemmassa varmaan ainakin kuukauden ullakolla, piilotettuna mattojen ja epämääräisen roinan alle. Eilen Miehen lähtiessä asioille kaivelimme laatikon Neiti 6-veen kanssa esiin, täytimme ja veimme odottamaan Miehen puuhailupajaan. Käsittääkseni oli ihan mukava yllätys. :)

Päällystin koko isyyspaketin ulkopuolen netistä tulostamillani kuvilla.

Isyyspakkauksessa oli mukana ainakin
Selawik -makuupussi (mahtuisiko tähän sekä isä että vauva?)
2 mustaksi värjättyä harsoa (Batman-etiketit täältä)
H&M:ltä valkoinen body+shortsit+myssy, yöasusetti (paita+housut) sekä mustat sukkahousut
Yöhaalari
Body+myssy+ruokalappu
Musta kuolalappu
Hieman isompi pipo (huuto.netistä)
Huppari Miehelle
Henkselit Miehelle
Hieman alkoholia
Taskumatti
Musta kylpyankka (Tigeristä, paketissa oli myös sinisiä)
Batman -muki
Super heroes -legoja
Super heroes -Duploja
Monitoimi -työkalu
2 paria Batman-sukkia (Tokmannilta)

Minusta tämän tekeminen ja suunnittelu oli ihanaa ja sain sellaisen kuvan että Mieskin ilahtui (kuulema paras isyyspaketti ikinä). Lisäksi laatikkoon panostaminen ja kuvien valitsiminen kannattivat, ainakin osa niistä ilmeisesti menee koristamaan puuhailupajan seinää. Tavaroiden lisäksi mukana oli pienessä muodossa vielä rakkauskirje, jossa pahoittelin mm. hormonimyrskyjäni.

(Muuten! Minulla oli melkeinpä koko kesäkuun väsynyt, masentunut ja itkuinen olo. Mietin jo ihan vakavissani googlen löytämien kuvausten perusteella että minulle iski raskausmasennus. Saatoin olla päivän töissä ja vollottaa sitten illan kotona milloin mistäkin aiheesta. Varsinaista ruumiillista väsymystä ei ollut (en siis tuntenut halua nukkua tavallista enempää), ennemminkin olo oli tympeä ja mikään ei huvittanut. Kaikki vauvaan liittyvä ahdisti ja mahan kasvu ei ainakaan ilahduttanut. Kävin neuvolan terveudenhoitajalla. Rauta-arvoni oli tippunut jonkin verran, tosin ei vielä niin paljoa rauta-tabletit olisivat olleet pakollisia. Minulle kuitenkin sanottiin että niitä saa alkaa syömään, JOS haluaa. Kävin apteekista paketin 100mg rautatabletteja ja nyt muutaman päivän päästä olo on paljon parempi. Innostun taas asioista, en ahdistu vauva-asioista ja tulevaisuudesta löytyy iloisia asioista joita odottaa. En ole itkenyt kertaakaan tablettien aloittamisen jälkeen. En tiedä varmuudella, oliko kyseessä vain raudan puute vai heilahtivatko hormonit tavalliselle tasolle. Onko kenelläkään muulla kokemusta moisesta?)