keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Piparkakkutalon rakennusohjeet

Hei vaan kaikille, tuntuu että olen ollut poissa tietokoneen ääreltä ikuisuuden. Todellisuudessa siitä on tainnut kulua vain muutama päivä. Lääkärin määräyksestä olen vältellyt sekä konetta että neulomista ja yrittänyt kehitellä itselleni muita aktiviteetteja. Vähän alkaa jo tuntua siltä, että hartian tulehdus on rahoittumaan päin, joten nettilakko on toiminut. Tosin ei ole mikään helppo homma jättää konetta kylmiltään rauhaan, kun sitä on kuitenkin tottunut töissä takomaan päivät pitkät ja sen lisäksi vielä vapaa-aikanakin.

Tällä viikolla olen muun muassa siivonnut kaappeja, koukuttunut naurettavaan farmipeliin, vaihtanut verhoja ja pessyt pyykkiä sekä rakentanut piparkakkutalon yhdessä Siskon kanssa. Siskokin palautui erämaasta takaisin sivistyksen pariin ja kertoi nauttineensa ensimmäisestä suihkusta moneen viikkoon. :)

Piparkakkutalo

Piparkakkutaikinan reseptiä en tähän nyt laita, sillä se löytyy niin monesta paikasta. Sen sijaan kertaan pikaisesti talon rakentamisen vaiheet:

  • Tee taikina edellisenä iltana.
  • Suunnittele minkälaisen talon haluat rakentaa. Me käytimme mallia, jonka saa tulostettua täältä.
  • Leikkaa talon osat valmiiksi ja mieti haluatko lisätä ympäristöön vielä kuusia, eläimiä jne.
  • Leikkaa taikinasta talon osat asettamalla paperinen muotti taikinalle ja käyttämällä veistä tai suoraa jälkeä tekevää taikinapyörää. Paista piparit ohjeen mukaan. Muista tehdä myös talolle pohja, jolle sen rakennat.
  • Osien jäähdyttyä ne voi koristella jo osittain. Koristeina voi käyttää karkkeja, tikkareita, erilaisia strösseleitä, kanelitankoja, ihan mitä mieleen sattuu tulemaan tai kaapista löytymään.
  • Koristeita voi kiinnittää joko kaupasta ostettavalla erikoisella sokeriliimalla tai tekemällä itse pikeeriä: 0,5dl valkuaista ja 3dl tomusokeria vatkataan kunnes niistä muodostuu valkoinen massa. Siihen lisätään vielä muutama tippa sitruunamehua ja jatketaan vatkausta hetki. Tällä ohjeella saatiin näihin kahteen taloon tarvittava määrä. Pikeeriä voi käyttää niin koristeiden kiinnitykseen kuin itse talon rakentamiseen. Kuvissa olevissa taloissa koristelut on laitettu pikeerillä kiinni sekä toisen talon savupiippu on rakennettu sen avulla. Pikeeri säilyy viileässä hyvin peitettynä seuraavaan päivään saakka.
  • Itse talot on rakennettu sulan sokerin avulla: Paistinpannulle laitetaan sokeria (n. 1dl kerrallaan, riippuen tietysti paistinpannun koosta) ja sen annetaan sulaa. Sokeria ei kannata hämmennellä kesken sulamisen, koska se kiteytyy muuten paukuiksi. Lisäksi sokeri palaa helposti, joten heti kun se on sulaa kannattaa paistinpannu nostaa pois hellalta. Jos sula sokeri alkaa jähmettyä, sen saa notkistettua uudestaan lämmittämällä sitä hetken aikaa. Juuri kun sokeri on sulanut, voi joukkoon laittaa hieman siirappia (1-2rkl), joka parantaa sen tahmaisuutta ja auttaa pitämään sen notkeana pitempään.
  • Talon osat kastetaan sokerissa tai sitä sivellään soveltuviin kohtiin ja osat painetaan vastakkain. Sokeri jähmettyy aika nopeasti, joten osia ei tarvitse pidellä kauaa. Huomaathan, etä sula sokeri on todella kuumaa, eikä sovellu lasten käsiteltäväksi (ainakaan jos on sellainen rähmäkäpälä kuin minä, tästä on rakkulat sormissa todisteena).
  • Kuusien ja eläinten taakse on leikattu ja paistettu taikinasta pienet tukikolmiot, jotka on kiinnitetty myöskin sokerilla.
  • Lopuksi voidaan vielä pikeerillä peittää mahdolliset saumakohdat, jos ei halua että sokeri jää näkyviin.
Pipareiden koristelua

Siskon talo

lauantai 22. marraskuuta 2014

Suklaakeksit

Keksien tekeminen on vaikeaa. Ainakin mielestäni. Niistä tulee aina liian kuivia, liian hajoavia tai liian palaneita. Minulla on muutama luottokeksi-resepti, joiden puoleen käännyn aina keksihimoissani ja jotka suurimman osan ajasta jopa onnistuvat. Tässä on yksi sellainen.

Suklaakeksit

Taikina on helppo tehdä, eikä vaadi mitään erikoisia ainesosia. Alkuperäinen resepti (jonka lähdettä en muista, anteeksi!), josta olen tätä ohjetta lähtenyt muokkamaan, aloitti ainesosa-luettelon puolella kilolla voita ja päätti sen kiloon suklaata. Itse olen yrittänyt pysyä hieman enemmän kohtuudessa. Toki jos haluaa niin tähänkin saa upotettua sen kilollisen suklaata.

Suklaakeksit

250g voita
2dl sokeria
1,5dl fariinisokeria
2 munaa
7dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1,5tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
300g suklaata

Vatkaa voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen ja vatkaa kunnolla kummankin munan jälkeen. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää niitä vähän kerrallaan seokseen. Pilko suklaa pieniksi palasiksi ja lisää taikinaan noin siinä vaiheessa, kun puolet jauhoista on lisätty.

Taikinan voi laittaa jääkaappiin jähmettymään, itse en kokenut sitä tarpeelliseksi.

Muotoile taikinasta pieniä palloja, litistä ne ja aseta leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista 175 asteessa n. 15-20 minuuttia riippuen keksien koosta. Annoksesta tuli noin kolme pellillista keksejä.


Vanha vaiva uusiutui ja lääkäri määräsi kilon lääkkeitä, sairauslomaa ja tietokoneen käyttökiellon. Hieman sitä rikon tässä nyt, mutta voi olla ettei muutamaan päivään nyt kuulu täältä sitten mitään uutta. Ensi viikon alussa tarkastellaan tilannetta uudelleen ja katsotaan onko tulehdus saatu kuriin.

torstai 20. marraskuuta 2014

Jouluinen kranssi

Seuraava askel talon jouluistamisessa oli ulko-ovi. Alkaa olla jo joka jouluinen perinne, että teen itse oveen jonkinlaisen koristeen. Viime vuonna purin kranssin niin, että siitä jäi jäljelle vain tuo Tiimarista ostettu pohja. Sen ympärille oli hyvä koota tämän vuoden tuotos.

Ovikranssi

Tarvikkeina oli siis tuo ympyränmuotoinen pohja, rautalankaa ja leikkurit, havuja (joita on nyt hyvä kerätä kun lunta ei ole vielä hirveän paljoa), koristenauhaa sekä erinäisiä puisia koristeita. Kiedoin kuusen havut pohjan päälle vähän kerrallaan. Havuja oli vähän kaikenkokoisia, joten oli helpompi löytää sopiva havu jokaisen kohtaan. Samalla kieritin etukäteen leikkaamiani rautalanganpalasia siihen päälle niin, että havut asettuivat suurin piirtein ympyrän muotoon eivätkä törröttäneet minne sattuu. Viimeisten havujen oksat (siis kohta mistä oksa on katkaistu) työnsin ensimmäisten havujen alle piiloon.

Tarvikkeet

Havukoristeet sopivat jouluun


 Keskelle tullut pipari-koriste samoin kuin puiset sydämetkin on kiinnitetty palalla rautalankaa. Sen peittämiseksi on käytetty tuota koristenauhaa. Lopuksi on kiinnitetty rautalankagasta väännetty ripustuskoukku, jolla se oveen kiinnitetään.

Huomenna olisi vuorossa pikkujoulukauden avajaiset. Luvassa on hyvää ruokaa ja juomaa sekä railakasta seuraa ja viihdykettä. Tuskin maltan odottaa. Tässä vaiheessa ei ole vielä ähkysyönnyt kaikkia joulun herkkuja niin, että näkee unissaankin lanttulaatikkoa (tämä vaihe iskee yleensä joulukuun puolivälissä) ja painajaisia graavilohesta (joulupäivänä). Kaikki on vielä tuoretta ja niissä on uuden joulun viehätys jäljellä. En tiedä ymmärrättekö mitä yritän tässä selittää...

Mutta nyt pakkaamaan pikkujoulu-lahjoja. Hauskaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Joulukalenteri

Kyllä se voi pienestä olla joulumielikin kiinni välillä. Meillä on koko vuoden roikkunut seinällä erään suomalaisen maitotuote-valmistajan ilmaiskalenteri, johon ollaan merkattu menot ja muistamiset. Nyt kurkkasin kuitenkin jo etukäteen joulukuun kalenterilehteä ja ei se ollut hirvittävän joulumieltä herättävä. Kuvassa oli jonkinlainen punajuurilaatikko ja sen resepti. Kuva oli otettu aika läheltä tätä ei niin esteettisesti ruokahalua herättävää evästä ja minä en siitä minkäänlaista joulun tunnelmaa onnistunut löytämään. Olisi ollut edes kaunis kattaus ympärillä, mutta jos sellainen oli niin se oli rajattu kuvan ulkopuolelle.


Näinpä olen tuunasin sitten oman kalenteriversion ensi kuuksi. Ja koska en osannut yhteen lopettaa, malleja syntyi kolme. Jos sattuu niin että maailmassa on muitakin samasta pikkuseikasta kärsiviä kuin minä, niin toivottavasti joku näistä kalenterista miellyttää silmää enemmän.

Kalenterit voit ladata tästä. Tulostaa voit halusi mukaan joko kaikki tai sitten vaan valita sen lähimpänä omaa makua olevan.

Varpunen jouluaamuna


Vilautan samalla jo viime jouluna tuunattua jouluverhoa. Meillä on keittiössä kaksi isoa ikkunaa ja niissä on ollut yleensä verhokapat. Jos haluamme yksityisyyttä voimme käyttää kuvassakin näkyviä kauniita rullaverhoja. Joulukapat on tehty jostain Ikean peruspunaisesta kankaasta. Lisäripauksena olen ommellut niihin vielä jouluisen poron. Poro on ensin hahmoteltu kankaalle lyijykynällä (huolehdi että kynän jälki on pesussa lähtevää) ja sen jälkeen on ommeltu koneella edestakaisin jälkeä pitkin erilaisilla tikeillä. Halpaa ja helppoa! Silittäjälle pitää näköjään antaa palautetta työn laadusta. :)

Jouluporo -verhot

maanantai 17. marraskuuta 2014

Salaisen jouluystävän toinen paketti

Salaisen jouluystäväni paketti saapui jo perjantaina. Kurkkasin pikaisesti kuoreen perjantaina, mutta enemmän kerkisin siihen paneutua vasta tänään töistä tullessani. Paketissa oli ihania metallisia koristeita, suklaata sekä pakettitarroja. Suklaata en ole vielä korkannut, mutta kuusenkoristeet olivat kyllä kovasti mieleen! Kiitos, salainen jouluystäväni!!

(1. paketin sisältöön pääset tutustumaan täällä.)

Salaisen jouluystävän paketti
Koristeet pääsivat heti käyttöön. Ostin kirpputorilta tuollaisen jouluisen sisustus-tonkan, jonka täytin glitteröidyillä oksilla. Koristeet tulivat kuin tilauksesta oksille roikkumaan.



Koska joulu on (valitettavasti) kauppojen ja mainosten kulta-aikaa, sattui silmiini tällainen jokaisen pöllö-rakastajan ehdoton lahjatoive: Jenna Kunnaksen suunnittelema Pöllöastiasto. Ihanan suloinen ja yksinkertainen. Näitä myy ainakin Hobby Hall sekä Pöllöpuoti.

Jenna Kunnaksen Pöllö -astiasto (kuva: Martinex)

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Viikonlopun kuvakertomus

Käytiin äitin kanssa viikonloppuna tekemässä tupatarkastus Siskon erämaamökissä. Ihan mukavan sivistymätäntä meininkiä siellä olikin. Kun oli huolehtinut elämän perusedellytyksistä (lämmöstä, vedestä, ruuasta ja valosta) niin sai loppuajan lorvia kaikessa rauhassa ilman huonoa omaatuntoa. Viikonloppuun mahtui muun muassa pitkä kävely koirien kanssa, hylätyjen talojen ikkunoista kurkkimista, vohveleiden paistamista ja saunomista.

Sunnuntaina
Lauantaina


Jäähileistä vettä

Erämaamökki

Hylättyjä rakennuksia
Osaako kukaan kertoa, mihin tarkoitukseen nuo vasemmalla olevat laatikot on suunniteltu?


Valopolku puuceehen

torstai 13. marraskuuta 2014

Vihreä + lahja neulojille

Tämä on viimeinen osani värihaasteeseen. Toki meiltä muitakin värejä löytyy ja valkoista ja harmaata muille jakaa, mutta nämä kolme väriä (violetti, pinkki ja vihreä) ovat ne minulle tärkeimmät. Viimeisen osan kunniaksi haluan haastaa muutaman toisenkin, kohtalaisen uuden bloggarin: Crista ja emäntä, voitte katsoa itsenne haastetuksi: Tarkoitus on esitellä erillisissä kirjoituksissa kotonanne esiintyviä värejä haluamanne määrä.

Koska olen täällä jo enimmäkseen vihreää keittiötämme esitellyt, en jaa nyt kuin yhden vihreän kuvan, jossa väriä on muillekin jakaa.

Vihreä keittiö

Minulla on tunnustus tehtävänä: minä olen lahjapaketoinnissa oikea niuhottaja. Saatan kiertää useita kauppoja löytääkseni juuri sitä sopivaa lahjapaperia ja minulle on käsittämätön ajatus ettei lahjapaperia ja -nauhaa olisi valittuna toisiinsa sopivina sävyinä. Tykkään tietysti paketin sisältöön panostamisestakin (joskus jopa nolottaviin määriin saakka), mutta en silti voi saada itseäni ylipuhuttua välitämään vähempää paketin ulkonäöstä. Tämä on sairaus ja tunnustan sen.

Osana tätä paketoimis-sairautta ja on myös halu personalisoida (onko se sana?) paketit saajan mukaan ja mahdollisesti kertoa pieni tarina lahjan sisällöstä. Siihen tarpeeseen sipertelin neuleiden lahjoittamiseen tarkoitettuja pakettivöitä, joilla voi välittää saajalle palasen sitä lämpöä, jota saaja on neulojassa herättänyt. Kokeilin neulevöihin hieman erilaisia malleja ja värejä on toivottavasti jokaisen makuun.

Neulekääreet voit ladata ja tulostaa täältä.

Tulostettavat neulekääreet


KM - Keltainen on tehty sinua ajatellen :)



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Lasten Elmeri Pöllö -sukat ja ohje + Violetti

Jatkan tässä aikaisemmin saamaani värihaastetta. Seuraavana vuorossa on violetti (yllätys yllätys). Violetti on ollut lempivärini niin kauan kuin muistan. Olen kuvitellut, että se on aika näyttävä osa meidän sisustustamme, mutta asia ei olekaan näin. Minulla oli kova työ löytää tähän violetteja kuvan aiheita. Violetti ei kuulu Miehen suosikkeihin ja aina kun hiplaan jotain sen väristä kuuluu "taas violettia!" Tästä syystä olen kuvitellut että meillä on sitä paljonkin. Hmpf, tähän asiaan täytyy tulla parannus!

Tänään on ollut aika pitkä päivä. Eilen olin töissä Joensuussa ja siihen kun lisää matkat, tuntui ettei normaalit yöunet riittäneet palauttamaan reissun rasituksista. Tämä päivä on mennyt juostessa palaverista toiseen, toimistolla kerkisin käydä vain pyörähtämässä. Olen perehtynyt eläkeasioihin, mikä on tietysti aina hyödyksi  työnkuvani huomioiden. Olen ollut sosiaalinen ja tavannut ihmisiä. Onneksi viikonloppu on tulossa, lähdemme katsomaan luonnossa noita Siskoni esittelemiä maisemia.

Lasten Elmeri Pöllö -sukat

Koska aiheena on lempivärini, sopii tähän hyvin myös uusin sukkamallini. Tein violetista ja valkoisesta Nalle-langasta sukat Neiti 4-veelle, tosin epäilen että nämä saattavat olla hieman liian suuret. Noh, Neitin pitäisi tulla kyläilemään ennen joulua, joten sitten sekin selviää. Mallissa on käytetty pohjana Aarne- lapasia, joita olen hieman muokannut pienemmän koon saavuttamiseksi.

Tästä saat ohjeen sukkiin./Get the instructions for the socks from here.

Lisää kuvateksti



Koska sitä violettia lupasin, tässä on joitakin pilkahduksia siitä. Kuvat (kuin myös sukista) on otettu huonossa valaistuksessa keskellä marraskuun pimeyttä.

Jääkaapin ovi on täynnä

Meikit säilyvät ruukussa

Valoa saadaan kynttilöistä

Omavaraisuuden tärkein varuste maan jälkeen :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Terveisiä erämaasta

Terveisensä tässä jakaa blogin pitäjän Sisko:

Jo pari vuotta oli mielessä pyörinyt ajatus uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksen tekeminen sinänsä kuuluu olennaisena osana työhöni, mutta sille ei koskaan tuntunut jäävän aikaa arjen rutiineilta. Tänä syksynä tuli kuitenkin eteen mahdollisuus pitää tutkimusvapaata eli keskittyä täysillä juuri tähän asiaan.

Uuden tutkimuksen tekeminen on luontevaa aloittaa kirjallisuuskatsauksella eli lukemalla. Lukemalla monta ja vielä monta (ja vielä monta lisää) tieteellistä artikkelia. Tarvittiin siis olosuhteet, joissa voisi ilman häiriötekijöitä keskittyä lukemiseen. Tieteellisten artikkeleiden lukeminen on ainakin allekirjoittaneelle kohtalaisen raskasta. Sitä ei voi tehdä kahdeksaa tuntia putkeen toimistolla istuen.
Tuo siis taustana sille miten päädyin marraskuuksi kesämökille keskelle ei mitään. Mökin vuokraaja oli hitusen ihmeissään, kun kyselin mökkiä vuokralle koko marraskuuksi. Kun kerroin tarpeesta eristäytyä keskelle ei mitään, hän totesi, että no ainakin mökki tosiaan on keskellä ei mitään… Lähimpään kauppaan on noin 25 kilometriä. Kauppa löytyy kyllä saman matkan päästä kolmesta eri ilman suunnasta eli täällä ollaan, ”Bermudan kolmiossa”.  
 
Autiotalo

Toinen autiotalo

Lähimpään asuttuun taloon on pari kilometriä, puolen kilometrin säteellä löytyy kyllä kolme autiotaloa. Kun maisema on muutenkin jotenkin kovin aavemainen (marraskuun harmaus ei taida auttaa asiaa), niin täytyy kyllä kovasti hillitä mielikuvitustaan ettei ala pelottaa. Muutaman kilometrin päässä olevassa mastossa palaa muutama punainen varoitusvalo, mitään muuta merkkiä ihmiskunnasta täällä ei näy. Viime viikolla kuului jostain metsäkoneen ääni, viikonloppuna ajoi jossain koira jänistä, tänään ei ole kuulunut yhtään ihmisen aiheuttamaa ääntä.
On täällä sähköt. Siinäpä ne mökin mukavuudet sitten ovatkin. Ulkona tulee pimeää tähän aikaan vuodesta jo aikaisin ja kylmä huussi tuolla pimeässä metsän keskellä ei varsinaisesti ole ilo. Jos haluat pesulle, niin voit joko peseytyä kylmällä vedellä tai lämmittää saunan.  Ei televisiota, ei edes toimivaa radiota.

Hylätty hirsiveistämö

Tunnelmointia
Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, eikö totta? Mutta, sitä saa mitä tilaa. Takana on nyt yksi viikko ja lukeminen on edistynyt erinomaisesti. Päivärutiini on syntynyt luontevasti huomioiden valoisan ajan ja pakolliset askareet. Aamutoimien jälkeen voi lukea muutaman tunnin, sitten onkin hyvä pitää taukoa ja kantaa järvestä vettä ja liiteristä puita, käydä koirien kanssa pienellä lenkillä. Ja niin jaksaa taas lukea pari tuntia. Ennen pimeän tuloa on hyvä käydä vielä vähän ulkoilemassa ja sitten tuli takkaan ja taas voi lukea pari artikkelia. Kun ei ole harrastuksia, joiden pariin lähteä, ei kavereita, joiden luo mennä kahville eikä televisiota mitä tuijottaa, niin tulee luettua. Ja sehän oli juuri se syy miksi tänne päädyin.

Rauha täällä on melkein käsin kosketeltavaa. En ole koskaan aiemmin tajunnut, että metsässä suhiseva tuuli on melkoisen äänekäs kaveri. Sen onneksi sentään tiesin jo etukäteen, että pimeä on tosi pimeää, kun ei olla kaupungissa. Kun pihalyhdyssä oleva kynttilä heijastuu järven pinnasta, takassa räiskyy tuli ja koirat tuhisevat tyytyväisinä vieressä, niin maailman kiireet tuntuvat olevan kovin kaukana.

Hämärä laskeutuu

Lenkkeilyä keskellä ei mitään

Luntakin tuli jo

Tutkimusapulais-Tibbe

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pinkkiä Pullaa

Minä rakastan hitaita ja rauhallisia viikonloppu-aamuja. Hipsuttelen täällä hiljaa, etten herättäisi Miestä ja touhuilen omiani. Sytytän hellaan tulen ja aamun koleus alkaa väistyä. Haistelen kahvin aromia. Päästän koirat remuamaan pihalle ja herään viimeistään siinä vaiheessa itsekin, kun kirpsakka pakkanen puraisee poskista. Nautin aamupalaa pitkän kaavan kautta ja luen siinä samalla. Ei ole väliä onko lukeminen mainoslehtinen vai romaani, tärkeämpää on nauttia ajasta ja hiljaisuudesta.

Aamun jälkeen minulla on yleensä listalla joitakin tehtäviä asioita. Teen ne mieluummin heti aamupäivästä, jonka jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla viettää lopun sunnuntai-päivästä vaikkapa sohvalla. Tämän päivän tehtävä ei ollut mitenkään vastenmielinen, sillä olin suunnitellut paistavani pullaa.


Hyvää isänpäivää!


Pullataikinan ohje

Jokin aika sitten sain Ripakintulta haasteen esitellä kotimme värejä. Ensimmäiseksi väriksi valikoitui sitten pinkki, koska sitä meiltä löytyy yllättävänkin paljon. Kuvat keskittyvät aika paljon nyt keittiöön, mutta aikaisemmin pinkkiä on nähty esimerkiksi lastenhuoneessa.

Pinkki on siitä kummallinen väri, että siitä pidämme sekä Mies että minä. Eikä tunnu vähentävän miehisyyttä yhtään vaikka pinkistä pitääkin. :) Myös pulliin valikoitui tällä kertaa aiheenmukaisesti vaaleanpunainen kuorrute. Jos laittasin tähän kuvan jokaisesta kotimme pinkistä asiasta, olisitte selaamassa niitä vielä huomennakin. Joten niinpä keräsin keittiöstä pullien ollessa kohoamassa muutamia lempitavaroitani.



Muutama muukin väri minulla on vielä mielessä, mutta niistä enemmän seuraavalla kerralla. Hauskaa isänpäivää kaikille!
Tästä lähtien löydät minut myös Bloglovinista.