tiistai 29. syyskuuta 2015

Hirviö ja kaunotar

Mies oli raahannut meille muutama viikko sitten hirviön sisälle. Kun kysyin syytä tähän, vastaus oli että otin kun ilmaiseksi sain. Mielenkiintoinen logiikka. Kyseessä oli siis kammottavassa kunnossa oleva puunvärinen rottinki-keinutuoli (kiikku- vai keinutuoli?). Siinä se tuoli sitten nurkassaan nökötti ja irvisteli minulle rumasti kun vain erehdyinkin vilkaisemaan siihen päin. Varovaisesti kysyin sitten Mieheltä yksi päivä, että saisinko hieman tehdä tuolille jotain, ommella siihen kenties istuintyynyn. Sain luvan.




Ensiksi raahasin kammotuksen kellariin, jossa hioin siitä kaikki vanhat siihen mahdollisesti työnnetyt lakat ja kulumat. Tuoli on onneksi kokopuuta, mikä tekee siitä tukevan huolimatta sen kaurismaisen kevyestä olemuksesta. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin  kostealla.

Seuraavaksi menin ihmettelemään spraymaali-hyllyämme. Jostain kumman syystä sieltä olivat kadonneet kaikki minun suosimani sävyt ja jäljellä oli vain mustaa. Ihan hyvä niin. Maalasin tuolin kolmeen kertaan mustalla spraymaalilla ohjeen mukaan ja annoin kuivua monta päivää. Sen jälkeen lakkasin sen spraylakalla, joka oli mattaa. Jätin taas tuolin kuivumaan.

Olin tehnyt ennen maalauksen alkua sanomalehti-paperiin tuolin istuinosasta kaavan. Kaavan avulla leikkasin löytämästäni vaahtomuovista tyynyn. Sen peitteeksi ompelin Ikeasta hankitusta kankaasta tyynynpäällisen. Päällisessä on neljässä nurkassa sitomisnarut, joilla sen saa tuoliin kiinni. Tungettuni vaahtomuovin tyynynpäällisen sisään, ompelin sen takaosaan kolme noin sentin pituista tikkausta. Näin tyyny pysyy päällisen sisällä, mutta se on helppo poistaa pesun ajaksi.

Rottinkinen keinotuoli maalattuna


Kiikkutuoli ennen ja jälkeen



Huolimatta ensimmäisestä kauhustani tämän nähtyäni, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kiikkutuoli istuu nyt olohuoneessamme kunniapaikalla ikkunan alla ja näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina. Siitä kuoriutui varsinainen kaunotar, vaikka itse sanonkin. (Pahoittelen, jos tämä rotisko oli jonkun mielestä kaunis alkuperäisessä asussaan ja pilasin antiikkikalusteen. Se on nyt päivitetty tälle vuosituhannelle.)

Maanantai-aamun koomassa onnistuin pudottamaan puhelimeni kaakelilattialle. Se sanoi riks-räks-ja-POKS. Puhelinhuolto antoi korjausarvioksi kovin suolaisen hinnan, onneksi osa siitä menee kotivakuutukseen. Tässä vaiheessa en vielä tiedä koska olen taas puhelimen tavoitettavissa. Toisaalta on ihan hyvää vaihtelua elämään olla välillä tavoittamattomissa. Kävin maanantaina myös lääkärissä. Menin sinne yhden syyn vuoksi ja sain sairaslomaa toisesta syystä johtuen. Näin ollen olen taas oikeastaan tietokoneenkäyttökiellossa (jos ihan vähän vaan, ei kukaan huomaa). Hieman yritin vastustella tätä, en minä ole sairas. Lääkärin todettua että jos en nyt vietä viikkoa ilman hartoiden rasitusta, olen kohta kuukauden sairaslomalla. Kaupat tuli, yritän olla kiltisti tämän viikon. :P

Tuoliin tein itse istuintyynyn.

4 kommenttia:

  1. Moi.
    Ompas siitä tullut hienon näköinen,kyllä mullekin kelpaisi.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis siro kiikkutuoli - kiikku se on -

    VastaaPoista
  3. Kiikku! Ja todellakin kaunottaren sait aikaseksi. Puun värinen rottinki...*inhon väristys* Kiikkutuolia, sellaista oikein oikein vanhaa, olen joskus haaveillut itsellekin. Mutta siinä missä kynttilät niin kiikkukaan ei oikein istu kissatalouteen...alla olisi todennäkösesti milloin häntää, milloin tassua.

    VastaaPoista
  4. Minä inspiroin sinun luovuuttasi erikoisila projekteilla :) T: Mies

    VastaaPoista