Olen haaveillut siitä ruokakomerosta niin kauan, että päätin hieman perehtyä sen historiaan. Samalla kävin läpi myös eri ikäisiä mutta vanhoja keittokirjoja ja löysin niistä uuden rakkauden. Nuo keittokirjat (,joissa parhaimmillaan kerrotaan ohjeistus kaikkeen saippuan tekemisestä ruokakomeron varustamiseen,) ovat paljon parempi hamstrauskohde katastrofin varalle, kuin Pinterestin täyttäminen hyödyllisillä linkeillä.
Varsinainen ruokakomeron ajatus kehittyi keski-ajalla. Sitä ennen ihmiset säilyttivät kuivatavaroita ja varsinkin mausteita niille erityisesti varatussa laatikossa tai rasiassa suojassa kosteudelta. Keski-ajalla suurissa linnoissa oli usein useita erilaisia ruokavarastoja: leivälle, viinille ja kylmä-säilytystä vaativille ruoka-aineille omat. Kylmä komero rakennettiin usein rakennuksen pohjoisseinälle. Hiljalleen huomattiin, että mitä alemmaksi komeron tekee, sitä kylmempänä se pysyy ja näin syntyi kellari.
Seuraavassa on suomennettu ruokaan liittyviä ohjeita kirjasta
A New System of Domestic Cookern, Formed Upon Principles of Economy and Adopted to the Use of Private Families (1807), by a Lady:
Säilytä kasvikset kivilattialla ja liha ja kynttilät kylmässä sekä kuivassa. Säilytä sokeri ja suola kuivassa. Huolehdi että esimerkiksi riisi on suojattu ötököiltä.Säilytä jauhot kylmässä ja kuivassa tilassa. Käännä ja ravistele jauhosäkkiä viikoittain. Koska leipä on niin kallista, leikkaa se vasta syötäessä, ettei se mene hukkaan. Jos leipä tai leivonnaiset kuivuvat, kastele ne vedellä ja paista uudelleen. Munat on säilymisen vuoksi voideltava öljyllä tai upotettava pikaisesti kiehuvaan veteen ja ne on käännettävä joka toinen päivä. Porkkanat ja punajuuret säilötään hiekkaan eikä niistä tai perunoista puhdisteta multaa pois. Jos säilytetään ylijäänyttä kastiketta tai keittoa, on se vaihdettava puhtaaseen astiaan joka päivä. Mikäli ukkonen tai kuuma ilma pilaavat kaljan, laita siihen hieman suolaa ja anna sen sulaa.
Viktoriaanilla ajalla ruokomerot yleistyivät, koska keski-luokallakin oli vara järjestää isoja juhlia joita varten varattiin paljon ruokaa. Sopivana ruokakomeron kokona pidettiin puolta keittiön koosta Myös jääkaapin esi-isä tuli yleisemmäksi: laitettiin kaksi eri kokoista laatikkoa sisäkkäin ja niiden väliin jäätä. Kun laatikot suljettiin (ja joskus eristettiin purulla) huolellisesti, laatikon sisältö pysyi viileänä. .
Vapaa suomennos kirjasta
Practical American Cookery and Household Management (1885), kirjoittanut Juliet Corson:
Ruokavarasto tulisi sijoittaa niin, että sinne pääsee paljon valoa ja ilmaa kosteuden poistamiseksi. Kuitenkaan se ei saisi olla auringon armoilla niin, että lämpö nousee säilöttävälle ruualle haitalliseksi. Jos tarkoitukseen ei voida osoittaa kokonaista huonetta, voidaan tilalla käyttää sopivaa valoisaa kaappia. Hyllyjen tulisi kiertää komeron seiniä niin, että niiden alle voidaan asettaa tynnyrit. Ylempien hyllyjen päädyissä tulisi olla koukkuja yrttien kuivaamista ja hedelmien verkkopusseja varten. Säilykkeitä ja hilloja varten olisi hyvä varata pimeä ja viileä nurkkaus. Jos säilykkeet on laitettu kivipurkkeihin tai sankkoihin, ne tulisi varustaa nimilapuilla, joista sisältö selviää ilman avaamista.
Hyllyjen, laatikoiden, purkkien ja tynnyreiden käytännöllisin järjestys tulisi olla itsestään selvä jokaiselle siistille ihmiselle. Tukevia purkkeja ja muita laatikoita tulisi käyttää paperikääreiden tilalla, koska paperi voi revetä eikä siitä ole suojaa hiiriä tai hyönteisiä vastaan. Yleisimmät ruokavaraston tuotteet ovat kuivat elintarvikkeet, säilykkeet, etikkasäilykkeet, leipä ja leivonnaiset; kaksi viimeisintä tulisi säilyttää puu- tai metalliastiassa, joka puhdistetaan säännöllisesti. Kuumaa ruoka ei saa ikinä asettaa ruokakomeroon, koska siitä tulee höyryä ja kosteutta.
Ruokakomeroissa säilytettiin ruuan lisäksi myös ruokailuvälineitä, perhehopeita sekä kaikenlaisia ruokaan ja keittiöön liittyviä tekstiileitä. Osissa talouksista ruokakomeron vartija (usein hovimestari) nukkui ruokakomerossa, ettei kukaan varastanut arvokkaita hopeita. Ruokailuvälineiden pesu ja kiillotus sekä tekstiilien silittäminen tapahtuivat usein itse ruokavarastossa.
Ruokakomerot poistuivat yleisestä käytöstä 1900-luvun alussa. Maailmansotien jälkeen talous lähti kasvuun ja kaupat täyttyivät elintarvikkeilla. Ihmisillä ei ollut enää tarvetta varastoida koteihinsa isoja määriä ruokaa, koska sitä pystyi ostamaan silloin kun oli tarvetta. Uuteen aaltoon ruokakomerot lähtivät 1990-luvulla, kun niitä aloitettiin taas toivoa keittiöiden yhteyteen. Vaikkei itseään 'preppaajaksi' tunnustaisikaan, ihmiset alkoivat ymmärtää varautumisen merkityksen esimerkiksi lumimyrskyn varalle. Myös säilöminen, "kotoilu" ja hidas elämäntapa ovat lisänneet ruokakomeroiden yleisyyttä.
Lukemissani keittiökirjoissa kiinnitin huomion siihen, että usein ennen 1850-lukua julkaistuissa kirjoissa oli sekoitettu ruuanlaitto ja lääketiede. Nykyään varoitetaankin siitä, miten nämä "lääkereseptit" voivat sisältää haitallisia tai jopa kuolettavia yhdistelmiä, koska ajan lääketiede ei ollut vielä kovin kehittynyttä. Monissa kirjoissa oli erikseen omistettu osio sairaanhoidolla, jossa näitä rohtoja oli. Lisäksi monella julkaistulla kirjalla tuntui olevan kaupallinen sponsori taustalla ja mainoksia näkee paljon noissa keittokirjoissa. Tämän sivun kuvat on poimittu noista mainoksista (eivätkä ne niin ollen ole minun).
Lopuksi listaan tähän muutaman
Presbyterian Cook-Book (1900) -kirjassa luetelluista 'Keittiön kultaisista säännöistä':
Paikka kaikelle ja kaikki paikallaan.
Hyvä kokki ei jätä tähteitä.
Viehättävä kattaus parantaa tavanomaisen ruuan makua.
Panosta opettelemaan oven sulkeminen hiljaa.
Hyvä kokki ei pidä ruokailijoita odottamassa nälkäisinä.
Älä käytä esiliinaasi pyyhkeenä.
Kerralla hyvin tehty on parempi kuin useasti huonosti tehty.
Kun paistat jotain, pidä huoli että se on kokonaan paistettu.
Älä koskaan tarjoa kahta erilaista paistettua ruokaa samalla lautasella.
Uuni voi odottaa valmiina kakkua, mutta kakku ei voi odottaa uunia.
Koko kirjaan pääset tutustumaan
tästä.
