Kettulapaset / Foxy mittens

Lataa ohje lapasiin tästä // Get the instructions for the mittens from here (page 2 for English version). 

Happamia sanoi kettu....

Kun on saikulla, kerkiää taas neulomaan. Uusia ohjeita ja ideoita odottaa vino pino, mutta ensimmäisenä toteutukseen menivät nämä kettulapaset. Väittävät että kettu on uusi pöllö, tiedä sitten, pah. Ainakin pinterestin etusivu näin minulle kovasti väittää.

Lapasissa on silmukoita peräti 52, joten neuloin ne hieman suositusta pienemmillä puikoilla. Näistä koelapasista tuli hieman minulle liian pienet, olisi tarvinnut hieman lisää pituutta sormille. Pienemmän koon saa hyvin aikaan nalle-langalla tai jollakin muulla veikkaa ohuemmalla. Nyt voi sitten hyvillä mielin painua viltin alle nenäliinapaketin kanssa seuraavaa mallia tekemään.

Kettulapaset valmiina syksyyn

Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Yllätyspaketti

Posti piippaili puhelimessa jo alkuviikolla ja lähettäjän nimi oli kovin tuttu. Mietin jo hetken, että onko SLY-piireissä sattunut jokin sekaannus ja minulle tullut sieltä vahingossa paketti. Olin harkinnut kovasti tällekin kierrokselle lähtemistä, mutta kun Kekkonen aloitti hoidon alkukuusta ja minä palasin työpöytäni ääreen, niin arvasin jo etukäteen että millekään ylimääräiselle on turha kuvitella varaavansa aikaa. Ja oikeassa olin. Siinä vaiheessa on päivän työt on tehty ja lapsi saatu illalla nukkumaan, tekee vaan mieli möllöttää sohvalla. Se hyvä puoli tässä kyllä on ollut, että kun tekee päivän (hieman syyllisenä) töitä niin jaksaa illalla keskittyä lapseenkin ihan eri tavalla. Rehellisesti sanottuna minä olen ainakin nauttinut siitä, että pääsen taas tekemään "aikuisten juttuja" ja kokemaan itseni hyödylliseksi muutenkin kuin "lastentekotalkoissa".  :)

Suklaa ei kysele, se ymmärtää.

Paketin siis noudin jo alkuviikosta ja se paljastui minun edellisen kierroksen parini laittamaksi extralahjaksi. Wiivuska oli reissannut Saksassa ja hankkinut sieltä tuliaisia myös meille. Paketissa oli suklaisia jälkiruokakuppeja (paketin mukaan näitä voi käyttää myös snapsilaseina :) ), uusi tiskiharja kesäkotiin, saippuaa ja lempirätti sekä paitoja Kekkoselle. Kokoarvailu osui juuri oikeaan, sillä paidat joissa kokona on puolitoista-vuotiaalle ovat juuri sopivia nyt. Jännityksellä odotan miten pitkäksi herra paljastuu lokakuisessa neuvolassa. Iso kiitos Wiivuskalle paketista, tämä ilahdutti oikein kovasti pitkän viikon kiireiden keskellä!

Elokuu on hurahtanut sellaista kyytiä, että hyvä kun on kyydissä pysynyt. Kekkonen on oppinut nousemaan seisaalleen ja rymeltämään kaikki mahdolliset kaapit läpi. Hampaita kasvaa kuin tatteja sateella. Hoidon aloittaminen toi mukanaan pienen flunssan, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Jos vauva nukkuu ja syö hoidossa, niin olettaisin sen kotiutuneen sinne loistavasti. Minä olen töissä opiskellut uusia lakimuutoksia ja linjauksia ja kovasti ollaan arvailtu, mitä vuoden 2020 maakuntahallinto tuo tullessaan. Lisäksi muuttuneet asiakasjaot ovat tuoneet ihan uudenlaisia käänteitä päiviin. Näillä siis mennään. Onneksi lomapäiviä on kertynyt ja kun elokuun kiireet saadaan pois alta, voi aloittaa lomanvieton. :) Olen ripsinyt lomapäiviä sinne tänne, kerkiääpähän vielä mökilläkin viettää aikaa (ainakin niin kauan kuin ei lunta sada ja tie sinne pysyy auki).

Paidat oli juuri sopivia, mutta Kekkosella ei ollut linssilude-päivä, ei olisi millään malttanut olla paikoillaan

Kesäkolo

Mitä normaali ihminen ajattelee: Hankitaan kesämökki! Kiva paikka, missä saa rentoutua ja mieli levätä rauhassa maailman pauheelta. Mökki on pieni ja söpö, sähköt on kyllä ihan plussaa. Sen täytyy sijaita rannalla ja rantasaunasta on päästävä laituria pitkin järveen. Mökki ei ole työleiri vaan suomalaisen sielun latauspaikka.

Mitä me ajateltiin: Hankitaan helkkarinmoinen työvankeus ja ostetaan monta kymmentä vuotta melkeinpä hylättynä ollut talonrähjä keskeltä ei mitään. Mikä loistava idea! Mitä me sähköillä tehdään (koska remontointi on niin helppoa ilman sitä), vettä saadaan kaivosta. Ranta meillä sentäs on, jos joku joskus uskaltaa virtaavaan jokeen pulahtaa.

Pihassa riittää niitettävää

..ja tässä kuvassa töitä on jo hieman aloitettu.

Hiekkaranta, jos uskaltaa törmältä alas kurkistaa

Eli siis, meille kävi sellainen vahinko, että ostettiin kesämökki. Vahinko sinänsä, että oltiin silmäilty yhtä toista, mutta kun siitä ei kauppoja tullut niin haksahdettiin tähän. Ja tyypillisellä pikkukylän meinigillä: myyjä oli sukua Miehelle (kävi ilmi kaupantekotilaisuudessa) ja ainut naapuri kilometrien säteellä on melkeinpä sukua minulle (kävi ilmi eräs aamu kun kyseinen naapuri tupsahti pihaan). Talo on ollut kylmillään vuosikymmeniä (mitenkäpä sitä lämmität ilman sähköä, jos et siellä asu) eikä sen rakentamisvuodesta ole mitään varmuutta. Suattaapi olla 40- tahi 50-luvulla tahi suattaapi olla olematta. Ulkoasu on tämän mukainen. Pihassa kasvoi Miehen mittainen heinä kun ekan kerran sinne kurvattiin katsomaan ja ensimmäiset kaksi päivää kaupanteon jälkeen kului pihamaata niittäessä (apuna oli jopa perinteinen viikate).

Sisällä on ulko- ja sisäeteiset (joista toinen on melkein meidän nykyisen keittiön kokoinen), tupakeittiö sekä kaksi kammaria. Yläkerta on rakentamatonta tilaa. Sisäeteisen alla on kellari (joka toivottavasti pysyisi sen verran viileänä, että siellä maito säilyy), tosin sen portaat olivat romahtaneet ja se odottaa nyt uusia. Talo oli täynnä tavaraa ja huonekaluja, mutta valitettavasti omistajan suku kävi hakemassa parhaat päältä. Jäi meille kuitenkin onneksi jotain, millä saadaan eläminen alkuun. Pihalla on hirsisauna ja iso navetta/lato yhdistelmä, täynnä törkyä (lue: aarteita) sekin.

Navetta täynnä aarteita

Hieman könöllään oleva sauna sekä sen sivussa oleva liiteri

Touhuja on kovasti jo aloitettu. Pihaa on raivattu, sieltä on löytynyt valtavia ruusupensaita sekä umpeen kasvanut mansikkamaa (jonka äiti kävi kiitos vaan raivaamassa, nyt voidaan saada mansikoita ensi kesänä). Mökiltä on kannettu pois roskaa ja lumppua jätesäkkikaupalla ja sieltä on siivoiltu pahimmat hämähäkin seitit ja hiirenpapanat pois. Hiirien pesänään käyttämä sohva on poltettu. Tupa on tarkoitus paljastaa niin että hirsi näkyy. Vaikka keittiönkaapit ovatkin aah niin retrot, niin ne korvataan uusilla. Ja kuulen tänne asti miten ihmiset kirkuu, että ei noita keittiönkaappeja voi tuhota kun ne tuovat mökkitunnelmaa, mutta jos näkisitte miten hiiren syömät/ulostamat ja horjuvat ne ovat, uskoisitte minua. Kaiken huipuksi ne on rakennettu ehkä 20 senttiä minua lyhyemmälle ihmiselle. Keittiön hella ei meinannut lähteä vetämään ja kun sitä tarkemmin tutkittiin, sieltä paljastui muurausaineiksi mm. stryroksia ja nauloja. Hellaa purettiin ja muurattiin uudelleen. Kammarit tapetoidaan uudelleen ja niissä olevat pönttöuunit maalataan. Sisäkattojen maalaus on jo aloitettu ja lattioiden maalisävyä mietitään. Lisäksi vintillä on yksi kattotuoli hieman vinksahtanut paikaltaan, se kiskaistaan ja oikaistaan. Nuohooja kutsutaan heti kun katolle uskaltaa kiivetä.

Tässä näin aluksi listaa. Mitä mieltä olette, onko meillä aihetta kirjautua hoitoon vai onko tässä vielä toivoa?

Tupa. Sininen sohva valitettavasti vietiin ja keltainen pöytä jätettiin.

Keittiön kaapisto ja apuri.

Katon maalaus on aloitettu

Meidän tuleva kammari

Lasten kammari (kuvassa oleva vihreä hiirenpesä on jo poltettu)

Mustikkapiirakka

Säät ovat kovin vaihtelevia. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja toisena tulee kaatamalla vettä. Onneksi kohta on syksy ja viileämmät olot meille auringon karttajille. Kesämökki-kuume porisee edelleen vahvana, mutta asiat eivät ole edenneet. Eilen käytiin Kekkosen päiväuni-aikaan ajelulla ja kierreltiin tienoon myytävänä olevien mökkien lähistöllä kunnon stalkkeri-meiningissä. Saa nähdä eteneekö tämä projekti enää tänä kesänä vai jääkö hamaan tulevaisuuteen.

Wiivuska laittoi minulle tämän kuun SLY-paketissa lehden, josta bongasin mustikkapiirakan ohjeen. Tämä sopii hyvin niin kesään kuin lapsuusmakuihinkin.  :) Salaisen leivontaystävän sivuilla on nyt ilmoittautuminen menossa seuraavalla kierrokselle, joten jos vähänkin kiinnostaa niin kannattaa ottaa yhteyttä namihiireen.

Mustikkapiirakka

100g voita
0,5dl sokeria
2dl vehnäjauhoja

täyte
3dl mustikoita (joko tuoreita tai pakastettuja)
0,5dl sokeria
1rkl perunajauhoja
1prk kermaviiliä
1muna
2tl vaniljasokeria
(4 tippaa vaniljaesanssia)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita voi, sokeri ja vehnäjauhot tasaiseksi taikinaksi. Painele ohuelti n.24 senttisen piirakkavuoan pohjalle. Sekoita marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot. Kaada mustikat taikinan päälle. Sekoita kermaviilin joukkoon muna, vaniljasokeri ja halutessasi vaniljaesanssi. Kaada mustikoitten päälle. Paista uunin alatasolla noin puoli tuntia.

HUOM! Väittäisin että kovin tuli niukka annos tästä. Minä tein sekä pohjan että täytteen puolitoista kertaisena ja tuntui että täytettä olisi saanut olla vieläkin hieman enemmän. 

Vauvalle: 10-kuinen ja sitä vanhempi vauva voi maistaa piirakkaa sellaisenaan. Nuoremmalle voi herkutella annoksella mustikoita.

Kohta on piha taas täynnä metsämansikoita

Heinäkuun salaisen leivontaystävän paketti

Tämän kuun SLY-paketti kerkisi seisomaan muutaman päivän postissa, ennen kuin ehdin sen hakemaan. Tämä ei onneksi paketin sisältöä pilannut. Paketti oli kaikin puolin täydellinen: siinä oli aineita, joista jokaiselle on varmasti käyttöä sekä iso nippu hyviä ohjeita.

Uusi Herkut-lehti vaikuttaa kannen perusteella oikein kiinnostavalta.

Laatikosta löytyi perunajauhoja, Polly-karkkeja, vaniljasokeria (tämä olikin ihan loppu), leivinjauhetta, Lehmuksen kanava-kahvia (menee odottamaan jotain erikoisempaa hetkeä), kaakaojauhetta, pumppernikkeleitä sekä kosteuspyyhkeitä. Kuukauden aiheina oli lapsuuden maut ja ohjeiksi parini oli valinnut suolaisen pappilan hätävaran, unelmatortun, mustikkaisen britatortun (en muista ikinä maistaneeni?), munariisipasteijat sekä Hanna-tädin kakut. Parini tunnusti että kuukauden aihe oli ollut hieman vaikea, koska ne lapsuudesta tutut ohjeet ovat kaikille niin tuttuja (kaikki osaanneevat tehdä tiikerikakun?). Minulla oli täsmälleen sama ongelma omaa pakettia kootessani. Extrana paketista löytyi vielä Koko perheen herkut -lehti.. En ole tähän vielä kerinnyt tutustumaan, mutta kannesta löytynyt otsikko kiehtoo: Vauvalle annos joka reseptistä. Paneudun lehteen kunnolla kunhan koittaa Kekkosen nukkumaanmenoaika. :)

 Ja vaikka parini kuvitteli, että voisin arvailla etukäteen kuka siellä pakettien takana on, niin ei minulla ollut mitään ajatustakaan. Toki huomasin miltä alueelta paketit on lähetetty, mutta en miettinyt sitä sen tarkemmin. :) Iso kiitos siis Wiivuskalle näistä kolmesta kuukaudesta. Erikoismaininta siitä että jokaisessa paketissa on ollut runsaasti resepteissä valinnanvaraa, se on aina mukavaa. : )

Meillä on tämän viikonlopun ollut pari erityistä vierasta. Nämä vieraat nimittäin ovat nukkuneet isäntäväen kanssa samassa sängyssä ja pyytäneet naamankampausta päivittäin. :)

Tiibetinterrierit Lumi ja Usva.

Oreo-jäätelökakku

Mittari näyttää +8 astetta. Mies puhui eilen jotain lämmittämisestä. Taitaa siis olle tulossa tyypillinen suomalainen juhannus. Meillä olisi kesämökkikin vapaana, mutta säätiedotus lupasi sellaisia lukemia että taidetaan jäädä mieluummin kotiin palelemaan, kuin mennä järven rantaan jäätymään.

Oreo sopii oikein hyvin jäätelön joukkoon.

Pari päivää sitten kun lämpölukemat olivat vielä hieman korkeammalla, tekaisin salaisen leivontaystäväni laittamalla ohjeella jäätelökakun. Oli tarkoitus postata tämä jo eilen, mutta mystisesti kakun koristeeksi jättämäni oreot olivat kadonneet yön aikana. Mies on taas tehnyt ihan hirveitä työpäiviä, joten ehkä tämä anteeksi annettakoon. Onneksi se toi lisää keksejä syömiensä tilalle, niin pääsin kuvailemaan kakkua. Ja vaikka itse sanonkin, niin hyvää kakkua tuli. Tämä taitaa mennä lempireseptien kansioon. Eli kiitos isosti parille ohjeesta. :)

Oreot voi hyvin korvata Dominoilla tai Lidlin vastaavilla. Alkuperäinen ohje oli tehty pienelle kakkuvuoalle, mutta minulla ei harmikseni ollut sellaista, eli alla on ohje suurinpiirtein kaksinkertaisena.

Oreo -jäätelökakku

Pohja
250g oreo-keksejä
40g voita

Jäätelö
4dl kermaa
1prk sokeroitua kondensoitua maitoa (375g?)
200g tuorejuustoa
120g oreo-keksejä

koristeluun
10kpl oreo-keksejä

Leikkaa irtopohjavuoan (halkaisija 22-24cm) pohjalle leivinpaperi. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita keksit voi keskenään, ja painele vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin.

Vatka kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa sähkövatkaimella kondensoitu maito ja tuorejuusto. Murskaa keksit rouheeksi. Sekoita maitosekoitus ja keksit kermavaahtoon. Kaada kermatäyte pohjan päälle ja peitä foliolla. Pakasta vähintään 4 tuntia.

Ota kakku huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua. Murskaa loput keksit rouheeksi ja kaada kakun päälle.

Ai niin! Namihiireltä oli tullut muistamisena paketti vaaleanpunaista sokerimassaa, aivan unohdin ottaa siitä kuvan. Kiitos! Ideoita otetaan vastaan mihin sen voisi käyttää, sokerimassasta taiteilu kun ei ole niitä minun parhaita osaamisalueitani.