Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat

Olipa kerran Nuppu. Nuppu oli valkoinen ja asui keittiön ikkunan alla olevassa kukkapenkissä. Nupulla oli kaveri nimeltä Pienempi Nuppu ja Nupun omistaja kävi joka päivä ihailemassa ääneen miten komea nuppu Nuppu on. Sitten tuli yö. Pimeys laskeutui hiljalleen... JA JOKU SÖI NUPUN!!!

Ketuttaa, ihailin niin olemattomia puutarhurin taitojani kun kerrankin kukkapenkissä vihersi suurin piirtein siellä missä pitikin ja sitten ehkä päivää ennen kuin tämä kevään ensimmäinen kukka oli aukeamassa joku kävi sen rouskaisemassa poskeensa. Saman tein meni myös Pienempi Nuppu. Mietin, että alkaisinko jäniksiä metsästämään, eikös se ole ihan hyvä ja yleinen harrastus?

Blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, olen tämän viikon taas kärsinyt vanhasta tutusta migreenistä. Epäilen vähän että työperäinen stressi sen laukaisi ja sitkeässä on. Onneksi työnäni ei ole kuljettaa mitään isoja koneita, vaan voin napsia kolmiolääkkeitä ihan rauhassa, jos siltä tuntuu. Toivottavasti ei ketään haittaa, jos asiakaspalvelija pöydän takana on hieman hitaampi mutta taatusti iloinen.

Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat... tai ihan vaan keksit.

Suklaa on Jyväskylästä Pandan tehtaanmyymälästä.

Sain jo jokin aika sitten lahjaksi Kahvin aika -kirjan ja nyt vasta leivoin siitä ensimmäisen kerran. Tosin hieman meni resepti uusiksi, kun kaapista ei löytynytkään kaikkea ja autoilemaan en halunnut lähteä. Huvitusta herätti tuo kirjassa ollut mittayksikkö 'veitsenkärjellinen'. Tässäpä minun muokattu versioni:

Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat

80g mantelirouhetta
30g kookosrouhetta (tai lisää mantelirouhetta)
200g pehmeää voita
125g tomusokeria
2tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 veitsenkärjellinen suolaa
1 muna
2,5-3 dl jauhoja

150g suklaata

Notkista voi ja sekoita siihen sokerit, leivinjauhe ja suola. Lisää muna. Sotke yhteen jauhot ja manteli- ja kookosrouhe. Lisää taikinaan.

Pursota pellille renkaita ja muotoile muuten keksejä taikinasta. Paista 180 asteessa n. 12 minuuttia. Kun keksit ovat jäähtyneet, dippaa ne sulatettuun suklaaseen.

Tuo pursotus-osuus oli kirjassa. Tästä taikinasta tuli niin jämäkkää, etten tätä pursottimesta saanut läpi vaikka vaihdon jo isomman tyllan käyttöön. Ja alkuperäisessä ohjeessa oli vielä enemmän vehnäjauhoja. Lopulta muotoilin yksinkertaisia klönttejä leivinpaperille, hyviä ovat näinkin.

Neulomaankin olen kerinnyt, ohje seuraa perässä ensi viikolla (kun taas kärsin olla hieman koneella).