Näin tämä karjalainen tekee karjalanpiirakoita

Minua on huvittanut keskustelu eri ruokien aluesuojasta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei karjalanpiirakkaa saisi kutsua karjalanpiirakaksi, jos se on tehty jossain muualla kuin Itä-Suomessa. Ymmärrän kyllä mistä tämä ajatus on saanut alkunsa ja kannatan sitä tukeakseni alueen yrittäjiä (yrittäkääpä kuvitella Kiinassa nälkäpalkalla valmistettuja karjalanpiirakoita) mutta kysymykseni on tämä: mikä piirakka se on, jos minä, karjalainen, sen teen vaikkapa Lapissa? Eli aluesuojaan voitaisiin liittää myös klausuuli tekijän alkuperästä. Karjalanpiirakka on karjalanpiirakka, jos se tehdään Karjalassa tai sen tekijä on karjalainen.

Karjalanpiirakat

Mutta vakavasti puhuen, saakoon kuka tahansa tehdä piirakoita omaan käyttöönsä missä haluaa ja kutsua niitä miksi haluaa. Niinpä halusin jakaa tässä muutaman vinkin karjalanpiirakoiden valmistukseen. Tekotapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin tekijöitä, eli jos teille tulee mieleen muita käteviä seikkoja, hihkaiskaa niistä minullekin. En ole ammattileipuri, joten pahoittelen jos teen jotain jonkun mielestä väärin, mutta olen silti karjalainen ja tällaisia piirakoita minä teen. Tässä siis karjalanpiirakoiden resepti:

Karjalanpiirakat

Riisipuuroa ohjeen mukaan valmistettuna (1 litraan maitoa)

2,5 dl kylmää vettä
1tl suolaa
4dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
2rkl öljyä

50g voita

Keitä puuro ja anna jäähtyä. Sekoita veteen suola ja osa jauhoista. Lisää öljy ja loput jauhoista. Valmista. Jos taikina on kovin vetelää, voi vehnäjauhoja laittaa hieman enemmän.

Muodosta taikinasta pötkylä ja leikkaa siitä n. sentin viipaleita. Kauli viipaleet ohuiksi letuiksi piirakkapulikan ja ruisjauhojen avulla. Jos taikina jää helposti kiinni pöytään, voi kaulitessa käyttää reilusti ruisjauhoja, ne tuovat vain lisää rapeutta kuoreen.

Levitä kuoriin riisipuuroa niin, että reunoille jää noin sentin puuroton alue. Rypytä piirakka. Paista 300 asteessa uunin ylimmällä tasolla 15-20 minuttia, kunnes puuro on hieman rusketunut.

Laita kylmälle paistinpannulle 50g voita, 0,5dl vettä ja ripaus suolaa. Anna kiehahtaa. Uita piirakat pannulla molemmin puolin heti uunista ottamisen jälkeen. Aseta jäähtymään.

Muutamia huomioita:

• Kaulimiseen voi käyttää myös pastakonetta. Varsinaisella kaulimellakin saa kuoret tehtyä, mutta se on jo työlästä.
• Kaulitut kuoret kuivettuvat kohtalaisen nopeasti, joten ne kannattaa peittää odotusajaksi. Aloita piirakoiden täyttäminen siitä kuoresta, jonka kaulit ensimmäisenä.
• Puuron voi tehdä jo edellisenä päivänä. Säilytä puuro kylmässä.
• Levitän puuron kuorelle tavallisella ruokailuveitsellä. Koska puuro on tahmeaa ja tuppaa jäämään veitseen kiinni, on pöydällä vesilasillinen. Kun veitsen kastaa välillä vedessä, ei puuro jää kiinni siihen.
• Itse rypytän näin: aloitan toisesta päästä ja rypytän puoliväliin asti painellen sormilla rypyt piirakkaan. Puolivälissä käännän piirakan ja aloitan toisesta päästä uudelleen. En siis osaa tehdä piirakan alkua ylösalaisin, joku varmaan osaa.
• Älä stressaa siitä miltä piirakkasi näyttävät, tärkeintä on maku. Jos jokin kuorilettu on kuitenkin vinksahtanut jostain päästä, voi sitä hieman muotoilla veitsellä ennen puuron levittämistä.
• Piirakat voi myös voidella voisulalla sen sijaan, että ne käyttää paistinpannulla. 
• Keittiöpinsetit on paras työkalu piirakoiden uittamiseen pannulla.
• Jos haluat pehmeitä piirakoita, peitä ne liinalla voissa uittamisen jälkeen. Jos haluat rapeita piirakoita, älä peitä niitä.
• Tein tupla-annoksen taikinaa, koska halusin että niitä riittää jouluksikin. Tupla-annoksesta syntyi noin 8 uunipellillistä piirakoita. Piirakoiden määrä riippuu kuorien paksuudesta ja koosta.

Piirakkapulikka

Valmiit piirakankuoret voi pinota osittain päällekkäin.

Vielä vuosien harjoittelun jälkeen karjalanpiirakat näyttävät miltä näyttävät...

Munavoi, ainoa oikea kumppani piirakoille.

Yöpöytä

Koska aikaisempi makuuhuoneemme oli nykyistä isompi, eivät kaikki kalusteet mahtuneet sellaisenaan uuteen. Tästä syystä Mies jäi ilman yöpöytää. Vuoden verran olen yrittänyt metsästää sopivan pientä, miellyttävän näköistä ja hinta-laatu -suhteeltaan sopivaa hyllykköä Miehen puolelle sänkyä, mutta koska asia ole ollut millään tavalla tärkeydeltään suuri, se on vaan jotenkin jäänyt. Olen siivotessani kironnut sängyn alle varastoituja tavaroita (puhelimen latureita, Aku Ankan taskukirjoja, Stephen Kingin kirjoja yms.) ja vannonut kaivelevani jostain yöpöydän kaikelle sille roinalle, mutta sitten se on taas unohtunut.

Kunnes onneni kääntyi ja sopiva yöpöytä tippui syliini romulavalta. Noh, ei se nyt varsinaisesti tippunut, mutta siellä se pinon päällä kökötti yksinäisenä ja hylättynä, hieman kärsineenä. Yksi jalka oli hieman lohjennut ja maalipinta oli paikoitellen tuhoutunut (yhdestä kohdasta kokonaan pois kulunut. Mitä noin kahvikupin kokoista pyöreää säilytetään yöpöydällä niin, että se saa maalin kulumaan kokonaan pois?). Lastasin kaapin kyytiini. Mies hoiti hiomisen ja minä maalaamisen. Koska maali löytyi jo ennestään hyllystä jäänteenä jostain edellisestä projektista, en voi sitä oikein kuluihin laskea. Samoin oli päälle levitetyn lakan kanssa. Eli pöydälle ei oikeastaan tullut ollenkaan hintaa. Täydellinen hinta-laatu -suhde siis!

Kovasti mieleni teki maalata jonkinlaista koristetta pöydän pintaan tai laatikkoon, mutta maltoin mieleni. Tarkoitus oli kuitenkin saada Miehelle yöpöytä ja olen huomannut ettei se aina osaa arvostaa minun taiteilujani. Tästä syystä hyllystä tuli siis puhtaan valkoinen. Tuo pieni hyllytaso päällä tuo mukavan ripauksen persoonallisuutta siihen. Siellä se nyt loistaa omalla paikallaan makuuhuoneen nurkassa, odottamassa uumeniinsa kaikkea sitä välttämättömän tarpeellista tavaraa.

Valmis yöpöytä

Ennen ja jälkeen

Mies suunnittelee jonkinlaista remontinpoikasta huomiseksi. Tarkoitus olisi siis jatkaa uunin ympäristön laittamista, koska se näyttää suunnilleen edelleenkin tältä oranssine seinineen ja roikkuvine kattoineen. Syynä siihen miksi sille ei ole mitään tehty, on ollut suunnittelemiseen mennyt aika ja sovintoon pääsy siitä mitä sille ylipäätään tehdään, rahavarantojen ohjaaminen prioriteetiltään tärkeämpiin asioihin ja vapaan ajan ja motivaation yhteensovittaminen. Saa nyt sitten nähdä saadaanko mitään aikaiseksi vai hautaudutaanko sohvan pohjalle lukemaan koko päiväksi. Kyllähän se tietysti jouluna olisi mukavaa, jos kaikissa joulukuvissa ei loistaisi oranssi muuri taustalla.

Paperiset lumihiutaleet

Minulla on jonkinlainen fiksaatio paperisiin lumihiutaleisiin. Joka joulu niitä väkerän innolla enemmän tai vähemmän ja tämä on myös näkynyt sekä nykyisessä että edellisissä työpaikoissani. Aina on jokin tauko aikaa lumihiutaleelle. :)

Kävin tänään lääkärissä. Sain lisää piikkejä ja lääkärin uskomaan etten tarvitse enää viikon sairauslomaa. Päädyimme kompromissiin, möllötän tämän viikon vielä kotona ja sitten pääsen takaisin töihin. Sielläkin kävin pistäytymässä, sydämelliset kiitokset vaan kaikille työkavereille kun odottamassa ei ole älytöntä pinoa hoitamattomia töitä!! Mutta sairausloman vuoksi olen jatkanut tätä yksi-projekti-päivässä -menetelmääni. Tämän päivän projekti oli lumihiutaleet, tarkalleen ottaen annoin itselleni luvan tehdä niitä neljä.

Lumihiutaleiden teko alkaa aina paperin taittelulla. Neliön muotoinen paperi taitetaan keskeltä niin, että siitä muodostuu kolmio. Tämä toistetaan vielä kaksi kertaa. Itse tykkään hahmotella lyijykynällä kuvion valmiiksi ennen leikkausta. Inspiraatiota kuviin voi etsi netistä. Jos tuntuu ettei kynä pysy kädessä, voi netistä myös tulostaa valmiita malleja mm. täältä tai täältä.

Kun kuvio on valmis alkaa leikkaaminen. Itse leikkelin näitä samalla tavalla kuin neulon, eli katsoin telkkaria samalla toisella silmällä. Sylissäni oli kulho paperisilpulle. Mitä tarkempi/pienempi kuvio, sitä vähemmän siitä huomaa, jos porolta puuttuukin yksi sarven osa. Eli ei kannata hermostua, mikäli sakset lipsahtavatkin. Leikkaamisen jälkeen hiutale taitellaan varovasti suoraksi ja mahdollisuuksien mukaan astetaan kirjojen alle oikenemaan. Tämä helpottaa kiinnittämistä ja saa hiutaleistä siistimmän näköisiä. Valmiit hiutaleet voi myöskin koristella glitterillä. Kun kiinnität hiutaleita (itse suosin teippiä, koska sinitarra kuultaa niistä ikävästi läpi), kiinnitä huomiota mille puolelle olet hahmotellut kuvion (jos esiin on jäänyt kynän jälkiä) ja laita se vähemmän näkyvälle puolelle.

Valmiit hiutaleet ikkunassa

Lumihiutale-hahmotelmat

Poro pysyy lumihiutaleiden suosikkiaiheena vuodesta toiseen.

Hauskoja joulun valmisteluhetkiä kaikille!

Joululaatikot

Kävin tänään äitin luona tekemässä joululaatikoita, porkkanaa ja lanttua. Kun aloittaa valmistelut ajallaan, ei tarvitse jouluna juosta stressikärpänen perässä vaan voi keskittyä olennaiseen. Saatiin laatikot tehtyä (tai oikeastaan äiti teki suurimman osan, kiitos!) ja nyt ne menevät pakastimeen odottamaan h-hetkeä. Toinen vastaava tehtävä on karjalanpiirakat. Ne oli tarkoitus jo tehdä, mutta olkapään vamma ei nyt ole sallinut piirakkapulikan käsittelyä. Itsehän olen vielä töissä jouluviikon alun arkipäivät, joten haluan saada kaiken mahdollisen valmiiksi tai sitten delegoida hommat muille suvun naisille.

Yritäpä muuten ottaa moisesta ruuasta edustavaa kuvaa... :)

Olo on muuten ollut jotenkin alakuloinen. Luulen, että se johtuu tästä tekemättömyydestä. Kuten tuolla kommenteissakin erittäin osuvasti todettiin, laiskottelu on mukavaa, paitsi jos se on lääkärin määräämää. Noh, menen tiistaina saamaan lisää pistoksia, sitten tiedetään mikä on jatkosuunnitelma. Välillä on parempia päiviä ja välillä on huonompia päiviä. Kuulostaa ihan normaalilta elämältä, eikö?

Olen verkkomaailmastakin ihan pihalla kuin lumiukko, en ole kerinnyt lukemaan kenenkään blogeja enkä oikein kommentoimaankaan mitään. Eipähän ole tekemisen pulaa, kunhan joskus saan ihan luvallisesti koneella taas nököttää. Nyt taidan palata American Horror Storyn friikkien pariin takaisin ja käydä ruokkimassa HayDay:n lehmäni. Tällaista tänne tänään, toivottavasti siellä on parempi tunnelma.

Helppo tee-se-itse -joululahja

Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa: saan joka päivä tehdä yhden asian (vaikka kuinka lääkäri kieltäisi kaiken, niin jotain on pakko tehdä mielenterveyden säästämiseksi). Eilen paketoin ensimmäiset joululahjat. Tänään leivoin.

Helppo joululahja purkissa

 Tässä on hyvä lahjavinkki kaikille niille, joiden suvusta tai ystävistä löytyy ruuhkavuosia viettäviä kiireisiä äitejä, leipomistaidottomia nuoria tai vanhuksia, jotka eivät jaksa enää tehdä keittiössä niin paljoa kuin ennen. Lahjan tekeminen on helppoa ja lapset voivat hyvin osallistua aineiden purkittamiseen. Tämä voisi siis olla hyvä lahja myös niille, joille lapset haluavat antaa jotain (esimerkiksi perhepäivähoitajalle). Ideana on siis kasata purkkiin valmiiksi kuivat aineet ja saaja voi sitten halutessaan leipoa herkun lisäämällä vai muutaman ainesosan.

Blondin paistos

2dl vehnäjauhoja
2dl fariinisokeria
100g suklaata
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1tl vaniljasokeria
50g pähkinärouhetta
1/2ps Fazerin Omar-karkkeja

Pilko suklaa ja Omar-karkit (ja pähkinät) rouheeksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Purkita ainekset n. 0,5l purkkiin. Ravistele hieman purkkia jokaisen ainesosan välillä niin saat ne asettumaan kauniisti.

Sekoitus säilyy hyvänä ainakin kuukauden, riippuen siitä miten ilmatiivis purkki on ja kuinka rasvaisia pähkinöitä käytät.

Liitä purkin mukaan ohje:

Sulata n. 75g voita ja anna sen jäähtyä. Vatkaa kulhossa 2 kananmunaa rikki. Lisää voi. Sekoita purkin sisältö sekaan. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista uunin keskitasolla 175 asteessa 20-25 minuttia, kunnes pinta on kullanruskea.

Muutamia huomautuksia:

• Kuvissa oleva purkki on liian pieni, koska en läytänyt juuri nyt yhtään tyhjää oikean kokoista purkkia. Kuvan purkissa on puolet reseptin aineista, joten varaathan oikean kokoisen purkin.
• Reseptin taikina on paistettu 20x20cm vuoassa. Voit käyttää isompaa vuokaa, mutta paistoksesta tulee silloin ohuempi. Jos käytät isompaa vuokaa, tarkkaile paistoaikaa, se voi olla lyhyempi.

Olen rakastunut mustavalkoiseen Taikaan.

Olo alkaa hiljalleen kohentua. Sain eilen jo vähennettyä kipulääkityksen määrää ja toivon saavani taas hieman pienennettyä annosta huomenna. Konetta olen vältellyt (näitä blogi-postauksia lukuunottamatta) ja keskeneräisen neuleen huudoilta olen sulkenut korvani. Voi kyllä olla, että muutaman päivän päästä on niin kovat vieroitusoireet, että on pakko päästä neulomaan. Tänään ajattelin ottaa hurtta-laumasta kaksi kevyintä ja viedä ne kunnolliselle kävelylle. Koiratkin selvästi on tylsistyneitä tähän möllöttämiseen.

Kamera ikuisti eilisen kuun näin.

En osaa olla tekemättä jotain

Sinnittelin töissä puolitoista päivää ja luovutin, varasin ajan lääkärille. Lääkärin mielestä ei ollut ihme, jos oli hieman tuskainen olo. Tulehdus oli nimittäin levinnyt entisestään, nyt jänteisiin. Sain piikkejä, lisää lääkkeitä ja lepokäskyn. Mitään ei saisi tehdä, käsiä ei saisi nostaa ollenkaan. Olen yrittänyt parhaani, mutta vaikeaa se on. Talossa on aina jotain tekemistä enkä osaa esimerkiksi katsoa telkkaria, ilman että neulon samalla. Tätä ei missään nimessä saisi tehdä, nimittäin koneella nököttämistä, mutta uhmaan vaivojani nyt sen verran että saan tänne hieman päivitettyä kuulumisia (Mies on ulkona, yritän saada tämän valmiiksi ennen kuin se tulee valvomaan touhujani. :)).

Salaisen Jouluystävän viimeinen paketti odottaa Postiin asti pääsyä.

Nälkäinen Lumi-tibbe.

Meillä on lauma kasvanut yhdellä, Siskon Lumi-koira tuli meille hoitoon. Eli nyt talossa on sitten neljä koiraa. Jo niihin saisi uhrattua aika paljon aikaa ulkoilutuksineen, leikkineeen ja ruokailuineen. Luulen, että Lumi on päässyt hieman tylsistymään, kun minä vain makaan sohvalla. Sen verran olen tänään liikkunut, että laitoin Miehen toimimaan kuskina ja kantojuhtana ja käyttämään minut kirjastossa.

Olen lukenut nyt tuota Matthew Marherin Kybermyrskyä. Hyvää luettavaa, suosittelen ehdottomasti kaikille. Kirja kertoo perheestä, joka jää New Yorkiin loukkuun kun tieto- ja sähköverkot romahtavat. Veden tuleminen ja lämmön saaminen loppuu ja kaupat ryöstetään tyhjiksi. Kaupunkilaisilla ei tunnu olevan mitään valmiina kaapeissaan, vaan ruuan saaminen on todella haasteellista. Onneksi perheen naapurina on sekopäinen preppaaja, joka on varastoinut kellariinsa juomavettä, generaattorin, aseita ja kaikkea muuta tarpeellista. Hieman hymähdellen olen vaan suhtautunut siihen, että kirjan henkilöiden yhtenä haasteena on ettei pesuvettä ole ollenkaan ja täit ja taudit alkavat jylläämään. Itsellä on pihalla puulla lämpiävä sauna ja kiven heiton päässä lampi mistä peseytymiseen kelpaavaa vettä saa. Pidän kirjasta, koska se tuntuu realistiselta ja hyvinkin mahdolliselta. Miinuksena on se, että se aiheuttaa hillitöntä halua rynnätä kauppaan hamstraamaan ruokaa ja kynttilöitä ja sidetarpeita.

Mutta tässä taisi olla tällä hetkellä tärkeimmät. Jatkan sairastamista, ensi viikolla on uusi aika lääkärille seuraavia piikkejä varten. Syyllisyyden tunteminen jatkuu, tuntuu ihan naurettavalta vain maata viikko (tai oikeastaanhan tämä on jo toinen) kotona, kun töitäkin olisi tehtävänä. Olisiko kenelläkään mitään ajatuksia, mitä voisi tehdä että malttaisi vaan olla...?

Paavo Porosukat + ohje

Olen edelleen hengissä. Vaikka välillä se hieman hankalalta tuntuukin.

Olin siis tässä reilun viikon ajan sairauslomalla ja kaikki kiva oli kiellettyä. Syynä tähän oli olkapään tulehdustila. Nyt on saikku lusittu ja tänään olin taas töissä. Meni vajaa tunti ja tuntui että olkapää oli samassa tilassa kuin sairauslomalle lähtiessä.

Aloin tuossa miettimään, että mikä siitä sairastamisesta tekee suomalaiselle niin perisynnin. Tuntuu että kuolen syyllisyydentuntoon jos joudun olemaan töistä pois ja syynä on jokin muu kuin 40 asteen kuume tai murtunut jalka. Toki jalkakaan ei estäisi minun työni tekemistä.. Vielä pahempaa tästä syyllisyydestä tekee, jos sairausloman kesto ylittää viikon. Jotenkin ajatelen, että siinä vaiheessa pitäisi olla vähinkään kuolemansairas, jotta olisi "oikeutettu" moiseen laiskotteluun. Hassua sinänsä, että en minä näin ajattele, jos työkaveri sairastuu, vain itseni kohdalla. Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta?

Miehen porosukka odottaa vielä paria.

Neulotut Paavo Poro -sukat sekä ohje

Mutta iloisempiin aiheisiin, olen siis ollut neulelakossa mutta olen saanut jotain aikaiseksikin. Sen verran oli vierotusoireiden vuoksi pakko päästä touhuamaan langan kanssa, etä päättelin tässä jo jokin aika sitten syntyneet Paavo Poro-sukat. Itselleni tein violettiin vivahtavat ja Miehelle on syntymässä musta-turkoosit porot. Sukkien pohjana on perinteinen lumihiutale.

Voit ladata Paavo Poron ohjeen täältä. / You can download the instructions for Paavo the Reindeer socks from here.