Kirkisensalmi

Lauantai-aamuna startattiin rinkkoinemme ja koirapoikinemme kohti metsää ja päädyimme tästä puoleen matkaan kohti Ilomantsia, Pitkäjärven ympäristöön. Siellä yöpymispaikaksi suunnittelemamme autiotalo oli tupaten täynnä, ei edes pieni sopu antanut sijaa. Patikoituamme jonkin matkaa löysimme Kirkisensalmen laavun, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut. Laavun vierestä kulkee suosittu patikointireitti Karhunpolku ja vieraskirjan mukaan laavu on ollut runsaassa käytössä.

Kirkisensalmen laavu

Rontti

Vanhuksemme Rontti oli aivan naatti kaikesta kävelystä ja kömpi laavun suojaan heti saavuttuamme. Siellä se sitten kuorsasikin suurimman osan päivästä tyytyväisenä käyden aina välillä tarkistamassa että me muut olemme jossain lähettyvillä. Laavu itse oli hyvin varustettu ja kauniilla paikalla. Joka puolella oli vettä ja kalaa nousi sieltä enemmän kuin syödä jaksoi. Mustikat olivat parhaimmillaan, puolukat ei olleet vielä kypsiä.

Jään aina miettimään tällaisia paikoissa, että kauanko siellä voisi selviytyä. Tähän aikaan vuodesta, kun marjat on syötäviä ja on kalastustarvikkeen mukana, aika kauan. Meillä kaupunkilaisilla oli tietysti mukana kylmälaukku, jonka sisällä juustot, lihat ja kastike säilyivät iltaan asti hyvinä. Jos lähtisin retkeilemään ilman sitä, pitäisi ruokapuoltakin miettiä tarkemmin. Mutta tuskin siellä metsässä heti nälkäänkään kuolisi. Minun olemattomilla kalastus-/metsästystaidoillani ei voida puhua omavaraisesta selviytymisestä metsässä. Onneksi on tuo Mies, joka taidoillaan täydentää minua niin sopivasti.

Kalamies sai saaliiksi ahvenia ja haukia

Kiinanharjakoira mustikkametsällä. Myös muut marjat tuntuivat kelpaavan.

Eväinä meillä oli hampurilaisia ja juustoleipiä, kahvia ja pientä naposteltavaa. Kuten Mieskin totesi, yksi tällaisen retken kohokohdista on eväät. Huomasin illan aikana myös salaisen leivontaystävän olleen huvittavan sattuman kautta mukana. Hampurilaisissa oli sisällä uusimman, vielä salaisen parin lähettämää hampurilaiskastiketta. Silmälasit matkustivat mukana Annen laittamassa silmälasikotelossa. Kahvia join kuksan puutteesta johtuen kesäkuun paketissa tulleista pahvimukeista. Sen paketin lähettäjäksi paljastui Red Dragon.

Yö meni hyvin, pieni viileys ei haitannut unen tuloa. Makuupussit pitivät pahimmat ötökkölaumat ulkopuolella. Jokin piti pimeän aikaan elämää järvenrannassa loiskutellen, mutta ei tullut syömään meitä. Aamulla patikoimme takaisin eri reittiä, kiertäen vesistöt toiselta puolelta.

Salainen leivontaystävä oli retkellä mukana.

PS. Mitäs tykkäätte uudesta yläotsikosta?