tiistai 11. marraskuuta 2014

Terveisiä erämaasta

Terveisensä tässä jakaa blogin pitäjän Sisko:

Jo pari vuotta oli mielessä pyörinyt ajatus uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksen tekeminen sinänsä kuuluu olennaisena osana työhöni, mutta sille ei koskaan tuntunut jäävän aikaa arjen rutiineilta. Tänä syksynä tuli kuitenkin eteen mahdollisuus pitää tutkimusvapaata eli keskittyä täysillä juuri tähän asiaan.

Uuden tutkimuksen tekeminen on luontevaa aloittaa kirjallisuuskatsauksella eli lukemalla. Lukemalla monta ja vielä monta (ja vielä monta lisää) tieteellistä artikkelia. Tarvittiin siis olosuhteet, joissa voisi ilman häiriötekijöitä keskittyä lukemiseen. Tieteellisten artikkeleiden lukeminen on ainakin allekirjoittaneelle kohtalaisen raskasta. Sitä ei voi tehdä kahdeksaa tuntia putkeen toimistolla istuen.
Tuo siis taustana sille miten päädyin marraskuuksi kesämökille keskelle ei mitään. Mökin vuokraaja oli hitusen ihmeissään, kun kyselin mökkiä vuokralle koko marraskuuksi. Kun kerroin tarpeesta eristäytyä keskelle ei mitään, hän totesi, että no ainakin mökki tosiaan on keskellä ei mitään… Lähimpään kauppaan on noin 25 kilometriä. Kauppa löytyy kyllä saman matkan päästä kolmesta eri ilman suunnasta eli täällä ollaan, ”Bermudan kolmiossa”.  
 
Autiotalo

Toinen autiotalo

Lähimpään asuttuun taloon on pari kilometriä, puolen kilometrin säteellä löytyy kyllä kolme autiotaloa. Kun maisema on muutenkin jotenkin kovin aavemainen (marraskuun harmaus ei taida auttaa asiaa), niin täytyy kyllä kovasti hillitä mielikuvitustaan ettei ala pelottaa. Muutaman kilometrin päässä olevassa mastossa palaa muutama punainen varoitusvalo, mitään muuta merkkiä ihmiskunnasta täällä ei näy. Viime viikolla kuului jostain metsäkoneen ääni, viikonloppuna ajoi jossain koira jänistä, tänään ei ole kuulunut yhtään ihmisen aiheuttamaa ääntä.
On täällä sähköt. Siinäpä ne mökin mukavuudet sitten ovatkin. Ulkona tulee pimeää tähän aikaan vuodesta jo aikaisin ja kylmä huussi tuolla pimeässä metsän keskellä ei varsinaisesti ole ilo. Jos haluat pesulle, niin voit joko peseytyä kylmällä vedellä tai lämmittää saunan.  Ei televisiota, ei edes toimivaa radiota.

Hylätty hirsiveistämö

Tunnelmointia
Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta, eikö totta? Mutta, sitä saa mitä tilaa. Takana on nyt yksi viikko ja lukeminen on edistynyt erinomaisesti. Päivärutiini on syntynyt luontevasti huomioiden valoisan ajan ja pakolliset askareet. Aamutoimien jälkeen voi lukea muutaman tunnin, sitten onkin hyvä pitää taukoa ja kantaa järvestä vettä ja liiteristä puita, käydä koirien kanssa pienellä lenkillä. Ja niin jaksaa taas lukea pari tuntia. Ennen pimeän tuloa on hyvä käydä vielä vähän ulkoilemassa ja sitten tuli takkaan ja taas voi lukea pari artikkelia. Kun ei ole harrastuksia, joiden pariin lähteä, ei kavereita, joiden luo mennä kahville eikä televisiota mitä tuijottaa, niin tulee luettua. Ja sehän oli juuri se syy miksi tänne päädyin.

Rauha täällä on melkein käsin kosketeltavaa. En ole koskaan aiemmin tajunnut, että metsässä suhiseva tuuli on melkoisen äänekäs kaveri. Sen onneksi sentään tiesin jo etukäteen, että pimeä on tosi pimeää, kun ei olla kaupungissa. Kun pihalyhdyssä oleva kynttilä heijastuu järven pinnasta, takassa räiskyy tuli ja koirat tuhisevat tyytyväisinä vieressä, niin maailman kiireet tuntuvat olevan kovin kaukana.

Hämärä laskeutuu

Lenkkeilyä keskellä ei mitään

Luntakin tuli jo

Tutkimusapulais-Tibbe

3 kommenttia:

  1. Hei .
    Sinä urhea nainen siellä korven keskellä,komeat on näkymät,kuin entisaikojen pihapiiristä.pidä ääntä lenkkipoluillasi.ettei metsän väki yllätä ulkona.vaikka kivahan se olisi nähdä kettu kuikkimassa metsän reunassaja jäniksiä kirmailemassa pihamaalla.
    koirilla kivat lumikengät,tykkäävät varmasti lumessa peuhata,Pidän peukkuja tutkimuksillesi,

    VastaaPoista