Autiotalo

Unelmoin talosta. Talosta, joka on hylätty ja unohdettu jo kauan sitten. Autiotalosta, jossa luonto ja jyrsijät ovat mellastaneet aikansa. Talo on hutera, mutta pysyy pystyssä. Maalit ovat rapistuneet ulkoseinistä jo vuosikymmeniä sitten auringon ja tuulen yhteisvoimalla. Ikkunaruuduista on osa ehjänä, osa toimii lintujen käyntireittinä. Pihaan päästäkseen tarvitaan viikatetta, koska kulkemisen puutteessa ovat pensaat ja puskat valloittaneet sen kokonaan. Talon takana on niittyä ja jossain lähellä solisee puro.

Lähde

Talossa on asuttu joskus. Viimeinen asukas on voinut olla sitkeä mummo, joka on kieltäytynyt hylkäämästä kotipaikkaansa. Siellä mummo on sinnitellyt kesät talvet, lämmittänyt taloaan oman metsän puilla, nostanut vettä omasta kaivosta ja kesällä herkutellut vattupensaan aarteilla. Mummolla on ollut ympärillään omat vanhat huonekalunsa. Ne, jotka on tehty kestämään. Ne, jotka joku on joskus käsin tehnyt huolella. Kun mummosta on aika jättänyt, on huonekalutkin jääneet lojumaan ilman käyttötarkoitusta.

Talossa ei tarvitse olla juoksevaa vettä eikä sähköä. Minä, sivistyneen elämän lapsi, selviän ihan hyvin ilman moisia nykyajan humputuksia! Mitä siitä, jos vettä on kiskottava kaivosta hirveimmässä migreenissä ja talvella jäätyy takapuoli kiinni puuceehen, sehän on vain elämää. Ja se puuceekin varmasti itse itsensä tyhjentää.

Vaikka talo on rapistunut, on se pohjimmiltään erinomaisessa kunnossa. Siihen eivät ole iskeneet syöpäläiset, hevosmuurahaiset ja torakat eikä se ole päässyt homehtumaan edes monen kymmenen vuoden tyhjillään olon aikana. Ne muutamat hiiret, jotka ovat siinä vuokralla olleet, voi lakaista harjan voimalla ulos ja siellä ne pysyvät. Myös uuni (jonka kapasiteetti riittää lämmittämään koko kartanon) on pysynyt kunnossa, se vetää ja voi hyvin.

Ulkolaudoituksesta korjataan muutama kohta ja ikkunat vaihdetaan ehjiin. Sisällä siivotaan ja sipaistaan hieman maalia. Lattialle levitetään värikkään iloinen räsymatto, jonka päälle asetetaan mummon vanha keinutuoli. Mystisesti talon kulmalle ilmestyneeseen peltoon nakataan muutama peruna ja porkkanansiemen, jolla sitten koko talvi eletään.

Realistinen haave, eh?

Lähde