Salaisen leivontaystävän toinen paketti

Aika lentää. Aika hukkuu ja häviää pieniin palasiin, josta koostuu meidän elämämme. En aina ymmärrä ajan kulkemista, vasta sitten kun sitä on liikaa tai liian vähän pysähdyn huomaamaan ajan kiemurtelun otteessani. Aika kuitenkin lentää meidän ohitsemme hirveää kyytiä ja me joko pysymme kyydissä tai sitten emme. On jokaisen oma päätös miten aikansa käyttää; tuhlaako sitä kroisoksen tavoin mitättömiin asioihin, pelaako sillä uhkapelejä vai säästeleekö sitä kitupiikin tavoin, koskaan siitä nauttimatta kunnes yksi päivä huomaa, ettei sitä voikaan tästä maailmasta ottaa mukaan. Unelma olisi olla siinä näiden kahden keskellä, nauttia ajastaan, välillä piehtaroida aikatauluttomuudessa ja toisina aikoina kiitää ajan mukana eläen ja kokien uutta joka hetki.

Menipäs syvälliseksi. Yritän siis tässä sanoa että kiirettä on pitänyt. Miehen mentyä töihin suuri osa niistä kotitöistä jotka kuuluivat työttömän velvollisuuksiin kaatuivat minun hoidettavakseni. Mies tekee pitempää työpäivä kuin minä, joten luonnollisestikin minulla on enemmän aikaa tehdäkin kotona kaikkea. Mutta kun kuluttaa ne päivän harvat vapaatunnit koirien ulkoilutukseen räntäsateessa polveen asti ulottuvassa loskassa tai aitasta puita kantaen sisälle kun pihamäki (muilla pihamaa, meillä pihamäki) on kiiltävä luistinrata, ei yksinkertaisesti jää aikaa sellaisille hömpötyksille mitä olen aiemmin kerinnyt harrastaa. Tämän lisäksi on tietysti ne minulle alunperinkin kuuluneet kotityöt sekä töissä lomasesonki menossa, joten töitäkin saisi tehdä useamman ihmisen edestä. Aika ei riitä kaikkeen mitä haluan tehdä, aika valuu ja häviää jonnekin ja sitten huomaan etten olekaan saanut mitään aikaiseksi. Jos jotain positiivista, niin isäni pääsi viime viikolla sairaalasta ja kertoi lenkkeilevänsä "vain" kaksi kertaa päivässä. Joillakin sitä aikaa on enemmän.

Salainen leivontaystäväni sen sijaan oli saanut aikaiseksi ja paljonkin. Niin paljon ettei paketti meinannut mahtua meidän kutistetulle pöydällemme. Aiheena oli tällä kertaa pääsiäinen. Paketin mukana tuli mm. Pajunkissakakun ohje, jota täytyy ehdottomasti kokeilla. En ole hirveästi marsipaaneilla leikkinyt ja muovailuvahallakin sain aikaiseksi lähinnä kiveä muistuttavia mötiköitä, mutta harjoitus tekee mestarin, eikös? Tämän ohjeen lisäksi paketista paljastui mm. herkkuja meidän hurttalaumalle, siemeniä (näitä ei voi ikinä olla liikaa),pääsiäissuklaata sekä erikoispaketti, jonka säästänkin viikonlopulle. Kiitos tästä SLY, sinun laittamiasi paketteja on ilo aukoa!

PS. Tuolla paketin takana näkyy SLY:n viimeksi laittamat tulppaanit: pikku hiljaa sieltä alkaa vihreä nostaa päätään.

Salaisen leivontaystävän toinen paketti

Marsipaanin käyttöä täytyy harjoitella.