Suklainen silkkipiiras

Suurin osa viikonlopusta vierahti sukuloidessa. Tarkoitus oli mennä piipahtamaan äitin luona perjantai-iltana. Päädyin jäämään sinne yöksi hyvän seuran houkuttelemana ja kotiuduin juuri. Sunnuntai on minulla sellainen seurattomuudelle pyhitetty päivä, jonka asiakaspalvelu-täyteinen viikko vaatii vastapainokseen.

Silkkinen suklaapiirakka... vai suklainen silkkipiirakka?

Siskon kanssa sokerintuskissamme päädyttiin leipomaan ja kokeilussa oli suklainen silkkipiirakka. Olen jotain tämän tapaista nähnyt joskus myös ranskalaisen silkkikakun nimellä. Sisko kyseli mikä tästä niin silkkisen tekee, mutta se selvisi kakkua tehdessä. Tuo suklaatäyte on niin pehmeää, että sitä voi silkkiseksi kuvailla.

Suklainen silkkipiiras

Pohja:
n. 20 Domino-keksiä
3-4rkl sulatettua voita

Täyte:
200g suklaata (Fazerin sinistä)
200g voita
3dl tomusokeria
1tl vaniljasokeria
4 munaa

Päälle: 
3dl kermaa
80g suklaata (Fazerin punaista)

Hakkaa keksit muruiksi (kaulin ja pakastepussi ovat oivia apuvälineitä). Kaada murut kulhoon ja lisää sulatettu voi. Sekoita. Painele voideltuun irtopohja-vuokaan ja hieman sen reunoille. Laita 175-asteiseen uuniin noin 8 minuutiksi. Jos pohja näyttää tämän jälkeen raa'alta, älä huoli. Jos pohjaa paistaa liian kauan siitä tulee kuiva korppu. Kun pohjan ottaa uunista, sitä voi hieman lusikalla painella, että täytteelle saadaan pesä. Anna pohjan jäähtyä.

Sulata täytteen suklaa ja aseta se jäähtymään. Yhdistä pehmeä voi ja sokeri ja vatkaa niitä kunnes seos on valkoista. Lisää vaniljasokeri ja sulatettu suklaa. Tämän jälkeen lisää seokseen yksi muna kerrallaan koko ajan vatkaten. Silkkisen olemuksen saavuttamiseksi jokaisen munan välissä on hyvä vatkata useampi minuutti. Kaada koko seos pohjan päälle ja aseta hetkeksi viileään.

Vatkaa kerma (voi maustaa vaniljasokerilla) ja pilko suklaa pieniksi murusiksi. Levitä kerma täytteen päälle ja koristele suklaamuruilla. Säilytä kylmässä.

Tältä näyttää sokerihumala.

Ruokana oli omavaraista ruokaa parhaimmillaan: Paistettua haukea. Keitettyjä perunoita, porkkanoita ja punajuuria omasta pellosta. Tomaatteja omasta maasta. Luulen, että meidän vanhemmillemme tällainen omavaraisuus on paljon luonnollisempaa kuin meille. Ainakin täällä "maalla" asia on näin. Tuntuu, että siitä tehdään nykyään liian iso haloo ja leimataan se samalla itu-hippien sekoiluksi.

Äiti oli myöskin panostanut hieman sisustukseen. Olohuoneessa on vanha pönttöuuni, jonka entinen väri oli jotain mummobeigen ja kulahtaneen harmaan väliltä. Nyt se näytti melkein uudelta, koska uuni oli maalattu (ihan tavallisella) valkoisella maalilla. Myöskin ulos oli asettu koristeita torjumaan syksyn tyhjyyttä.

Maalattu uuni

Kaamoksen torjujat

Lopuksi kuva-arvoitus: