Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Aarni -lapaset

Niinhän siinä sitten kävi, kuten Mies ennusti nähdessään minut hullunkiilto silmissä sukkapuikkoja kilkuttelemassa: tulee migreeni. Onneksi tämä tapaus ei jäänyt virumaan vieraaksi monen päivän ajaksi vaan suoritti vierailunsa eilen ja poistui sitten ainakin suurimmaksi osaksi. Tänään on ollut paha olo, liekkö sitten merkki lähenevästä synnytyksestä, migreenin paluusta vai sopimattomasta ruokavaliosta. Onneksi nyt alkaa olla viimeisetkin viime hetken touhut valmiina, nuohooja kävi tänään ja talvirenkaat on hankittu (en ole niinkään nähnyt synnytys-unia vaan talvi-unia, joissa lunta on ollut ikkunoitten puoleenväliin saakka). Koiravahdista on sovittu jo kesällä.

Aarni -lapaset on neulottu Novitan 7 veljeksestä.

Ennen migreenin iskua kerkisin kuitenkin saamaan Aarnit valmiiksi (ja seuraavakin ohje olisi jo paperilla, mutta odottaa nyt rohkeutta tarttua taas puikkoihin) ja tässäpä on ohjeet jakoon jos jokin muukin haluaa kokeilla. Ohje on helppo ja palmikko ei kierry perinteisesti itsensä ympärille, vaan toinen suortuva kiemurtelee toisen päällä. Kun muut tekevät innoissaan Muita ihania- tai Anelma -kirjosukkia, minä olen jumiutunut palmikkoneuleeseen. Katsotaan jatkuuko tämä koko talven.  Näillä täyttää nopsasti vaikka pukinkontin. :)

Aarni -lapasten ohje suomeksi.
Get the insturctions for the Aarni mittens in English.

Lapasten kämmenpuoli on pelkkää oikeaa neuletta

Viherpöllö -lapaset + ohje

Kuten kaikki käsityöläiset tietävät, joskus iskee sellainen inspiraatio että oksat pois. Ja kuten kaikki bloggaajat tietävät, tämä johtaa mielenkiintoisiin kuvaussessioihin. Tänään löysin itseni ruusupuskasta (ja yhtään ruusua ei näy kuvista) pylly pystyssä yrittämässä ikuistaa uusimpia tekeleitäni. Ikkunakin piti karmeineen kantaa taustalle rekvisiitaksi. Mahtoi naapurit taas raapia päätään ja miettiä pii-paa-auton soittamista. Mies tyrski naurussaan talon toisella puolella.

Huolimatta siitä, että listallani oli tärkeämpiäkin asioita ja neuleita, halusin päästä kokeilemaan minulle uutta tekniikkaa välittömästi kun siitä luin. Kyseessä on siis silmukoiden tekeminen jäljitellen neuleeseen. Tällä saa vältettyä kaikki ne sudenkuopat, joihin kirjoneuletta suunnitellessa törmää. Esimerkiksi tämä Viherpöllöksi ristimäni malli on odottanut vuoroaan kohta vuoden, mutta törmännyt mahdottomuuteensa, koska siinä on liikaa värejä. Muokkasin hieman viherpöllöä ja laitoin puikot kilisemään. Tein siis ensin normaalit yksiväriset naisten lapaset peukalokiilalla tämän luottokaavion mukaan. Päättelin lapaset. Pujotin langan neulaan ja aloin tekemään.

Lapasten kaavion saat tulostettavassa muodossa täältä.

Viherpöllölapaset

7 veljestä on luottolankani <3

Näin jälkeenpäin mietittynä, sitä voisi tietysti aloittaa mahdollisimman yksinkertaisella mallilla jonkin uuden kokeilun. Ei kaksivärisellä, kohtalaisen isolla kuviolla. Noh, tällaiset näistä sitten tuli. Huomaa, ettei käsiala ole kuviossa vielä kovin vakaata. Ensinnäkin, kannattaa katsoa tämä video. Sitten kannattaa huokaista, miettiä ja valita pienempi kuvio. Kun tekniikka kehittyy, voi kokeilla tässä olevaa pöllöä. Pöllöt eivät ole ihan identtiset, koska violettien lankojen värisävy oli liian lähellä tosiaan ja näin ollen päädyin jättämään toisen pöllön nokan ilman silmukoita, jotta se erottuisi.

Tekniikkana tätä voi ehottomasti suositella niille, joilla on kammo kirjoneuletta kohtaan. Aion itsekin vielä kokeilla silmukoiden kirjomista, kunhan löydän paremman mallin. Siltikin, mietin näitä tehdessä, että teen nopeammin parin kirjoneulelapasia kuin parin näitä.

Neulo ensin yksiväriset lapaset.

Tee sitten neulalla silmukoita jäljitellen kuvio.

Perjantai-illasta alkaen vaivannut migreeni onnistui iskemään minut taas ihan kohtalaisesti kanveesiin. Tästä huolimatta, kävimme eilen porukalla tyhjentämässä muuttoa suunnittelevan kaveripariskunnan tiluksia. Mukaan tarttui mm. peräkärryllinen ikkunoita, joista yksi näkyy lapasten taustalla. Näistä ikkunoista ihana Mies lupasi rakentaa minulle kasvihuoneen. Saa nähdä, voi olla että sinne pääsee istuttamaan taimia sitten keväällä 2017. Jos teillä on jotain ohjeita antaa kasvihuoneen tekemiseen (mitä tehdä, mitä välttää), niin mielelläni otan opastusta vastaan. Migreeni esti myös suunnitelmani tehdä kakku tätä namihiiren kakkukisaa varten. Jos vaan reissultani selviän ensiviikon loppuna ajoissa kotiin, teen kakun sitten. Naked cake on minulle vielä kokeilematonta aluetta ja Pöpelikön munat odottavat leipomisvimmaa.

Lapasten alla kokoamista vailla valmis kasvihuone.

Mitä mieltä sinä olet näistä lapasista?

Istuinkoroke uusiksi

Neiti 5-veellä on ollut autoillessa käytössä iso, tuolimainen turvaistuin. Koska siinä on selkänoja, se on ollut hankala siirtää autosta toiseen ja saada turvavyöt pujoteltua oikeasta kohdasta. Nyt Neiti alkaa kuitenkin olla jo liian pitkä siihen, joten sain tehtäväkseni metsästää samanlaisen istuinkorokkeen autoon kuin mitä minulla itselläni on pienenä ollut.

Uuden päällysteen saanut istuinkoroke autoon.

Koroke löytyi huimaan kahden euron hintaan Vaasasta kirpputorilta. Siinä oli vain yksi ongelma: se oli niin hirvittävän poikamaisen sininen. Asiallehan täytyi tehdä jotain. Purin vanhan sinisen pääyllyksen osiin ja piirsin kaavat sen mukaisesti. Päällykseen on käytetty tähti-puuvillakangasta sekä trikoota sivuistoihin. Tämän lisäksi leikkasin vanhasta viltistä muutaman kerroksen istuinosan-kaavan mukaan pehmeyttä tuomaan. Pohjaan on ommeltu kuminauha. Ihan ei uusi päällystä istu yhtä napakasti kuin vanha, mutta ajaa asiansa.

Alkuperäinen päällinen

Kuminauha pohjassa pitää päällisen paikallaan.

Kuvat ei ole tänään mitään parasta laatua, en oikein tiedä mikä kameraani vaivaa. Lisäksi minulla on ollut migreeni lauantaista lähtien, joten alkaa olla hieman tympeä olo. Tekisi mieli leipoa jotain, mutta se vaatisi reissua kauppaan enkä tiedä jaksanko. Tässä näkee eron ennen ja jälkeen migreeninestolääkityksen; ennen lääkkeitä migreenit maattiin sängyn alla pimeässä oksennussankko käden ulotttuvilla, nyt lääkkeiden jälkeen pystyy jo hieman jotain touhuamaan migreenistä huolimatta.

Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat

Olipa kerran Nuppu. Nuppu oli valkoinen ja asui keittiön ikkunan alla olevassa kukkapenkissä. Nupulla oli kaveri nimeltä Pienempi Nuppu ja Nupun omistaja kävi joka päivä ihailemassa ääneen miten komea nuppu Nuppu on. Sitten tuli yö. Pimeys laskeutui hiljalleen... JA JOKU SÖI NUPUN!!!

Ketuttaa, ihailin niin olemattomia puutarhurin taitojani kun kerrankin kukkapenkissä vihersi suurin piirtein siellä missä pitikin ja sitten ehkä päivää ennen kuin tämä kevään ensimmäinen kukka oli aukeamassa joku kävi sen rouskaisemassa poskeensa. Saman tein meni myös Pienempi Nuppu. Mietin, että alkaisinko jäniksiä metsästämään, eikös se ole ihan hyvä ja yleinen harrastus?

Blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, olen tämän viikon taas kärsinyt vanhasta tutusta migreenistä. Epäilen vähän että työperäinen stressi sen laukaisi ja sitkeässä on. Onneksi työnäni ei ole kuljettaa mitään isoja koneita, vaan voin napsia kolmiolääkkeitä ihan rauhassa, jos siltä tuntuu. Toivottavasti ei ketään haittaa, jos asiakaspalvelija pöydän takana on hieman hitaampi mutta taatusti iloinen.

Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat... tai ihan vaan keksit.

Suklaa on Jyväskylästä Pandan tehtaanmyymälästä.

Sain jo jokin aika sitten lahjaksi Kahvin aika -kirjan ja nyt vasta leivoin siitä ensimmäisen kerran. Tosin hieman meni resepti uusiksi, kun kaapista ei löytynytkään kaikkea ja autoilemaan en halunnut lähteä. Huvitusta herätti tuo kirjassa ollut mittayksikkö 'veitsenkärjellinen'. Tässäpä minun muokattu versioni:

Suklaakuorrutteiset mantelirenkaat

80g mantelirouhetta
30g kookosrouhetta (tai lisää mantelirouhetta)
200g pehmeää voita
125g tomusokeria
2tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
1 veitsenkärjellinen suolaa
1 muna
2,5-3 dl jauhoja

150g suklaata

Notkista voi ja sekoita siihen sokerit, leivinjauhe ja suola. Lisää muna. Sotke yhteen jauhot ja manteli- ja kookosrouhe. Lisää taikinaan.

Pursota pellille renkaita ja muotoile muuten keksejä taikinasta. Paista 180 asteessa n. 12 minuuttia. Kun keksit ovat jäähtyneet, dippaa ne sulatettuun suklaaseen.

Tuo pursotus-osuus oli kirjassa. Tästä taikinasta tuli niin jämäkkää, etten tätä pursottimesta saanut läpi vaikka vaihdon jo isomman tyllan käyttöön. Ja alkuperäisessä ohjeessa oli vielä enemmän vehnäjauhoja. Lopulta muotoilin yksinkertaisia klönttejä leivinpaperille, hyviä ovat näinkin.

Neulomaankin olen kerinnyt, ohje seuraa perässä ensi viikolla (kun taas kärsin olla hieman koneella).

Onnelin hempeä appelsiini-valkosuklaakakku

Edelleen elävien kirjoissa. Pitikin mennä viimeksi sanomaan, ettei minulla kuumetta ole. Torstaina kuumemittari näytti jo yli 39 astetta. Mietin, että menisin lääkäriin saadakseni lomapäiväni muutettua sairaslomaksi, mutta olin yksinkertaisesti niin kipeä etten olisi selvinnyt lääkäriin asti. Nyt olo alkaa jo hieman helpottaa ja kuumekin on laskenut. Tämä kaikki makaaminen ja nukkuminen vaan tuppaa laukaisemaan migreenin. Olen tässä jo useamman päivän viettänyt sohvalla torkkuen ja katsoen Orange is the new black -sarjaa. Eilen huomasin eläväni buranalla ja migreeni-lääkkeillä, joten pakko oli tänään tehdä jotain seisoma-asennossa.

Appelsiini-valkosuklaakakku

Niinpä rupesin leipomaan. Etsintäkuulutin tässä jokin aika sitten kakkuohjeen ja SLYni löysi minulle lähestulkoon oikean reseptin. Kyseessä on Onnelin Hempeä appelsini-valkosuklaakakku äidille. Vähän jouduin ohjetta muokkamaan koska kauppaan asti eivät voimani vielä riittäneet. Tämäkin ohje menisi minulla jotenkin että pese kädet ja nosta appelsiinit pöydälle. Käy toisessa huoneessa rykimässä ja niistämässä ja pese kädet. Nosta jauhot pöydälle. Rupea hetkeksi makuulle keittiön lattialle. Kun olet hetken kerännyt taas voimia, pese kädet. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Valkosuklaa-limerahkaa meiltä ei läytynyt jääkaapista, joten korvasin sen 150g vaniljarahkaa + 50g valkosuklaata sulatettuna ja yhteen sotkettuna. Appelsiinituorejuuston vaihdoin vaniljatuorejuustoon. Reikään en tehnyt täytettä, koska sitä ei ollut alunperin etsimässäni reseptissä. Päälle laitoin sulatettua valkosuklaata ja vaaleanpunaisia sokerihelmiä.

Muutaman palasen olen tässä kakkua makustellut ja itse kakun koostumus on oikeanlainen, kostea mutta jämäkkä. Täyte ei kuitenkin ole ihan samanlainen, tämän kakun täyte jäi pehmeämmäksi eikä ole ihan sen makuinen, mitä hain. Voi tietysti johtua noista ainesosamuutoksistani. Lisäksi en ole varma, kostutettiinko etsimääni kakkua, mutta jos kostutettiin niin maun perusteella sanoisin ettei sitä tehty appelsiinimehulla. Tätä täytyy testata joku toinen kerta, kun on oikeat aineet hankittuna. Voi tietysti olla, että tämä flunssakin vaikuttaa makuaistiin.

Nyt pitäisi lähteä viemään koirat ulos. Miehellä on olevinaan vapaapäivä, mutta edelleen se töissä on (en valita, töitä pitää tehdä silloin kun niitä saa. Ei vaan ole pahemmin kerinnyt sitäkään näkemään viime viikkoina). On mahtanut naapurikin taas miettiä, miten huonoja koiranomistajia täällä asuu. Olen kurkistanut ovesta ulos varmistaakseni ettei tiellä ole kulkijoita ja lykännyt hunnilauman ulos. Sen verran olen itse mennyt perässä että olen tärissyt/hikoillut, kakoutunut ja hönkinyt seinään nojaten lähimmällä talonkulmalla. On se kumma kun pitää koiria hankkia ja sitten niitä ei jakseta edes ulkoiluttaa! :)

Hieman erikoisempi kuivakakku.

Näin tämä karjalainen tekee karjalanpiirakoita

Minua on huvittanut keskustelu eri ruokien aluesuojasta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei karjalanpiirakkaa saisi kutsua karjalanpiirakaksi, jos se on tehty jossain muualla kuin Itä-Suomessa. Ymmärrän kyllä mistä tämä ajatus on saanut alkunsa ja kannatan sitä tukeakseni alueen yrittäjiä (yrittäkääpä kuvitella Kiinassa nälkäpalkalla valmistettuja karjalanpiirakoita) mutta kysymykseni on tämä: mikä piirakka se on, jos minä, karjalainen, sen teen vaikkapa Lapissa? Eli aluesuojaan voitaisiin liittää myös klausuuli tekijän alkuperästä. Karjalanpiirakka on karjalanpiirakka, jos se tehdään Karjalassa tai sen tekijä on karjalainen.

Karjalanpiirakat

Mutta vakavasti puhuen, saakoon kuka tahansa tehdä piirakoita omaan käyttöönsä missä haluaa ja kutsua niitä miksi haluaa. Niinpä halusin jakaa tässä muutaman vinkin karjalanpiirakoiden valmistukseen. Tekotapoja on varmaan ihan yhtä monta kuin tekijöitä, eli jos teille tulee mieleen muita käteviä seikkoja, hihkaiskaa niistä minullekin. En ole ammattileipuri, joten pahoittelen jos teen jotain jonkun mielestä väärin, mutta olen silti karjalainen ja tällaisia piirakoita minä teen. Tässä siis karjalanpiirakoiden resepti:

Karjalanpiirakat

Riisipuuroa ohjeen mukaan valmistettuna (1 litraan maitoa)

2,5 dl kylmää vettä
1tl suolaa
4dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
2rkl öljyä

50g voita

Keitä puuro ja anna jäähtyä. Sekoita veteen suola ja osa jauhoista. Lisää öljy ja loput jauhoista. Valmista. Jos taikina on kovin vetelää, voi vehnäjauhoja laittaa hieman enemmän.

Muodosta taikinasta pötkylä ja leikkaa siitä n. sentin viipaleita. Kauli viipaleet ohuiksi letuiksi piirakkapulikan ja ruisjauhojen avulla. Jos taikina jää helposti kiinni pöytään, voi kaulitessa käyttää reilusti ruisjauhoja, ne tuovat vain lisää rapeutta kuoreen.

Levitä kuoriin riisipuuroa niin, että reunoille jää noin sentin puuroton alue. Rypytä piirakka. Paista 300 asteessa uunin ylimmällä tasolla 15-20 minuttia, kunnes puuro on hieman rusketunut.

Laita kylmälle paistinpannulle 50g voita, 0,5dl vettä ja ripaus suolaa. Anna kiehahtaa. Uita piirakat pannulla molemmin puolin heti uunista ottamisen jälkeen. Aseta jäähtymään.

Muutamia huomioita:

• Kaulimiseen voi käyttää myös pastakonetta. Varsinaisella kaulimellakin saa kuoret tehtyä, mutta se on jo työlästä.
• Kaulitut kuoret kuivettuvat kohtalaisen nopeasti, joten ne kannattaa peittää odotusajaksi. Aloita piirakoiden täyttäminen siitä kuoresta, jonka kaulit ensimmäisenä.
• Puuron voi tehdä jo edellisenä päivänä. Säilytä puuro kylmässä.
• Levitän puuron kuorelle tavallisella ruokailuveitsellä. Koska puuro on tahmeaa ja tuppaa jäämään veitseen kiinni, on pöydällä vesilasillinen. Kun veitsen kastaa välillä vedessä, ei puuro jää kiinni siihen.
• Itse rypytän näin: aloitan toisesta päästä ja rypytän puoliväliin asti painellen sormilla rypyt piirakkaan. Puolivälissä käännän piirakan ja aloitan toisesta päästä uudelleen. En siis osaa tehdä piirakan alkua ylösalaisin, joku varmaan osaa.
• Älä stressaa siitä miltä piirakkasi näyttävät, tärkeintä on maku. Jos jokin kuorilettu on kuitenkin vinksahtanut jostain päästä, voi sitä hieman muotoilla veitsellä ennen puuron levittämistä.
• Piirakat voi myös voidella voisulalla sen sijaan, että ne käyttää paistinpannulla. 
• Keittiöpinsetit on paras työkalu piirakoiden uittamiseen pannulla.
• Jos haluat pehmeitä piirakoita, peitä ne liinalla voissa uittamisen jälkeen. Jos haluat rapeita piirakoita, älä peitä niitä.
• Tein tupla-annoksen taikinaa, koska halusin että niitä riittää jouluksikin. Tupla-annoksesta syntyi noin 8 uunipellillistä piirakoita. Piirakoiden määrä riippuu kuorien paksuudesta ja koosta.

Piirakkapulikka

Valmiit piirakankuoret voi pinota osittain päällekkäin.

Vielä vuosien harjoittelun jälkeen karjalanpiirakat näyttävät miltä näyttävät...

Munavoi, ainoa oikea kumppani piirakoille.

Pieniä iloja

Olen ollut tänään hyvällä tuulella. Syitä siihen on monia.

1. Imuri

Kaikki te, joiden laumaan kuuluu koira tai kaksi, kissa tai siperialainen pitkäirtokarvahamsteri, tiedätte mitä on elää ilman imuria. Karvoja on joka paikassa, jopa sellaisissa joista et tiennytkään. Ihmiset, jotka eivät ole käyneetkään teillä mutta ovat olleet sinua lähellä valittavat vaatteidensa karvaantuvan. Lähikaupassa allergiset loikkaavat pakaste-altaaseen piiloon, kun näkevät sinun lähestyvän. Mietit vaatteiden olevan aivan turha keksintö, onhan teillä talviturkkitarpeita monen hengen edestä.

Meiltä siis hajosi imuri tässä jokunen viikko sitten. Tänään vihdoin sai postipate tuotua uuden perheenjäsenen lähipostiin asti, josta kävin sen mukaani hakemassa. Tämä on rakkautta ensisilmäyksellä (vai ensi imaisulla?).

Volta - uusi rakkauteni

2. Yksinolo

Mies lähti kyläilemään Neiti 4-veensä luokse viikonlopuksi ja minä saan talon täysin omaan valtaani. Tarkoitus on siivota (ks. kohta 1). Tai sitten vain maata sohvalla ja mussuttaa suklaata ja tutkistella muitten blogeista mitä hienoa ihmiset ovat saaneet aikaan. En ole vielä oikein päättänyt näistä kahdesta vaihtoehdosta parempaa....

3. Migreeni

Tänään oli ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun päässä ei paukannut ja riehunut migreeni heti silmien avaamisen jälkeen. Kummasti piristää moinen, tuntuu kuin virtaa ja tahtoa olisi ollut monen päivän edestä. Tähän liittyy myös syksy, sateiset säät ja se kun saa heittää hyvästit auringolle.

Syksystä mieleen tulee viidakko, jota on kesän aikana yritetty jotenkin ruotuun saada. Kesäkuussa istutetut puuliljat ovat vihdoinkin aukaisemassa kukkiaan. Hassua vaan, etten muista tuonvärisiä tilaneeni...

Puulilja

 Sipulit on jo nostettu maasta ylös kuivumaan ja hernekausi on tältä kesältä päättynyt. Pellossa on vielä perunat, porkkanat ja salaatit. Odotan mielenkiinnolla saanko aikaiseksi yhtään punaista tomaattia. Alla oleva kuva on etupihalla olleesta ruukusta, sen lisäksi näitä on vielä pienoiskasvihuone täynnä. Osan olen tuonnut sisälle pimeään toivoen niiden innostuvan punastumaan.

Tomaatit

4. Pienet saavutukset

Kaikenlaiset remonttiin liittyvät touhut ovat pysähtyneet. Keittiössä on aukirevitty nurkkaus, joka odottaa uunia. Koska seinää on jouduttu taas purkamaan, katossa olevat hirvittävät (muovi-?)paneelit repsottavat irti ja odottavat varomatonta alikulkijaa. Uunin tulon vuoksi on jouduttu keittiön järjestelyjä miettimään uudelleen. Jääkaappi ja pakastin joutuivat nyt evakkoon ruokailuhuoneeseen, josta taas lähti pirtinpöytä tuoleineen ullakolle odottamaan sitä, että  niille on joskus tilaa.

Niiden paikalle ostin pienemmän pöydän, jonka saa tarpeen vaatiessa levitettyä. Uusi pöytä vaati uudet tuolit ja niitä olen pikkuhiljaa saanut valmiiksi. Tarkoitus on hankkia jokainen tuoli eriparia, ettei vaan vahingossakaan tulisi liian laitetun näköistä. Ensimmäinen tuoli pääsi jo pöydän ääreen, toinen odottaa vielä kellarissa kantajaa.

Näistä se elämä koostuu, pienistä iloista.