Kesäkolo

Mitä normaali ihminen ajattelee: Hankitaan kesämökki! Kiva paikka, missä saa rentoutua ja mieli levätä rauhassa maailman pauheelta. Mökki on pieni ja söpö, sähköt on kyllä ihan plussaa. Sen täytyy sijaita rannalla ja rantasaunasta on päästävä laituria pitkin järveen. Mökki ei ole työleiri vaan suomalaisen sielun latauspaikka.

Mitä me ajateltiin: Hankitaan helkkarinmoinen työvankeus ja ostetaan monta kymmentä vuotta melkeinpä hylättynä ollut talonrähjä keskeltä ei mitään. Mikä loistava idea! Mitä me sähköillä tehdään (koska remontointi on niin helppoa ilman sitä), vettä saadaan kaivosta. Ranta meillä sentäs on, jos joku joskus uskaltaa virtaavaan jokeen pulahtaa.

Pihassa riittää niitettävää

..ja tässä kuvassa töitä on jo hieman aloitettu.

Hiekkaranta, jos uskaltaa törmältä alas kurkistaa

Eli siis, meille kävi sellainen vahinko, että ostettiin kesämökki. Vahinko sinänsä, että oltiin silmäilty yhtä toista, mutta kun siitä ei kauppoja tullut niin haksahdettiin tähän. Ja tyypillisellä pikkukylän meinigillä: myyjä oli sukua Miehelle (kävi ilmi kaupantekotilaisuudessa) ja ainut naapuri kilometrien säteellä on melkeinpä sukua minulle (kävi ilmi eräs aamu kun kyseinen naapuri tupsahti pihaan). Talo on ollut kylmillään vuosikymmeniä (mitenkäpä sitä lämmität ilman sähköä, jos et siellä asu) eikä sen rakentamisvuodesta ole mitään varmuutta. Suattaapi olla 40- tahi 50-luvulla tahi suattaapi olla olematta. Ulkoasu on tämän mukainen. Pihassa kasvoi Miehen mittainen heinä kun ekan kerran sinne kurvattiin katsomaan ja ensimmäiset kaksi päivää kaupanteon jälkeen kului pihamaata niittäessä (apuna oli jopa perinteinen viikate).

Sisällä on ulko- ja sisäeteiset (joista toinen on melkein meidän nykyisen keittiön kokoinen), tupakeittiö sekä kaksi kammaria. Yläkerta on rakentamatonta tilaa. Sisäeteisen alla on kellari (joka toivottavasti pysyisi sen verran viileänä, että siellä maito säilyy), tosin sen portaat olivat romahtaneet ja se odottaa nyt uusia. Talo oli täynnä tavaraa ja huonekaluja, mutta valitettavasti omistajan suku kävi hakemassa parhaat päältä. Jäi meille kuitenkin onneksi jotain, millä saadaan eläminen alkuun. Pihalla on hirsisauna ja iso navetta/lato yhdistelmä, täynnä törkyä (lue: aarteita) sekin.

Navetta täynnä aarteita

Hieman könöllään oleva sauna sekä sen sivussa oleva liiteri

Touhuja on kovasti jo aloitettu. Pihaa on raivattu, sieltä on löytynyt valtavia ruusupensaita sekä umpeen kasvanut mansikkamaa (jonka äiti kävi kiitos vaan raivaamassa, nyt voidaan saada mansikoita ensi kesänä). Mökiltä on kannettu pois roskaa ja lumppua jätesäkkikaupalla ja sieltä on siivoiltu pahimmat hämähäkin seitit ja hiirenpapanat pois. Hiirien pesänään käyttämä sohva on poltettu. Tupa on tarkoitus paljastaa niin että hirsi näkyy. Vaikka keittiönkaapit ovatkin aah niin retrot, niin ne korvataan uusilla. Ja kuulen tänne asti miten ihmiset kirkuu, että ei noita keittiönkaappeja voi tuhota kun ne tuovat mökkitunnelmaa, mutta jos näkisitte miten hiiren syömät/ulostamat ja horjuvat ne ovat, uskoisitte minua. Kaiken huipuksi ne on rakennettu ehkä 20 senttiä minua lyhyemmälle ihmiselle. Keittiön hella ei meinannut lähteä vetämään ja kun sitä tarkemmin tutkittiin, sieltä paljastui muurausaineiksi mm. stryroksia ja nauloja. Hellaa purettiin ja muurattiin uudelleen. Kammarit tapetoidaan uudelleen ja niissä olevat pönttöuunit maalataan. Sisäkattojen maalaus on jo aloitettu ja lattioiden maalisävyä mietitään. Lisäksi vintillä on yksi kattotuoli hieman vinksahtanut paikaltaan, se kiskaistaan ja oikaistaan. Nuohooja kutsutaan heti kun katolle uskaltaa kiivetä.

Tässä näin aluksi listaa. Mitä mieltä olette, onko meillä aihetta kirjautua hoitoon vai onko tässä vielä toivoa?

Tupa. Sininen sohva valitettavasti vietiin ja keltainen pöytä jätettiin.

Keittiön kaapisto ja apuri.

Katon maalaus on aloitettu

Meidän tuleva kammari

Lasten kammari (kuvassa oleva vihreä hiirenpesä on jo poltettu)

Kasvihuone

Jotenkin edellisestä kirjoituksesta on hurahtanut pari viikkoa. Täällä on eletty tyypillistä ja tylsää elämää: herää - mene töihin - tee pakolliset kotityöt - makaa sohvalla - mene nukkumaan - herää - toista. Mainitsin tuolla jo joku viikko sitten että Mies ja sen Veli olivat rakentamassa minulle kasvihuonetta. Edelleen sieltä muutama lauta puuttuu, mutta kovassa käytössä se on jo nyt.

Uusi kasvihuone

Kasvihuone on rakennettu oman pihan männystä sahattujen pölkkyjen päälle. Kokoa sillä on noin 10 neliötä. Katto on tehty valokatteesta. Minua on hieman varoiteltu sen kestävyydestä, mutta selvisihän tuo ainakin kesän ensimmäisestä raekuurosta. Harjalla on tiilet, koska paikallisesta rautakaupasta ei löytynyt valokatteesta moisia. Seinät on rakennettu vanhoista ikkunoista ja niiden karmeista, sekä pihamaalta löytyneistä ylijäämä-laudoista. Kaksi ikkunoista on avautuvia. Lisäksi katonrajassa on muutamia rakoja, joista pölyttäjät pääsevät kulkemaan. Ovi on tehty myös valokatteesta ja mitoitettu sen mukaan että mahakaskin ihminen pääsee satoa korjaamaan (kuinka huomaavaista rakentajilta.....). Toisella seinustalla on ränni, josta kertyy kasteluvedet alla olevaan korvoon.

Sisällä on kolme kasvulaatikkoa, joiden väliin on jätetty T:n muotoinen käytävä. Keskikäytävän leveys on mitattu niin, että siihen mahtuu ruohonleikkuri asumaan talvella. Laatikoiden sisälle on laitettu pohjasta reijitetty muovi. Yksi laatikko on tässä vaiheessa vielä tyhjä, se odottaa palkkapäivää ja multakuormaa. Muissa kasvaa kesäkurpitsaa ja tomaattia. Ikkunakarmeihin jää sisäpuolelle juuri sen verran tilaa, että niillä voi säilyttää pieniä ruukkuja. Oven yläpuolelle on ripustettu pöllö-tuulikello. Puuosat on maalattu ulkomaalilla suurimmaksi osaksi. Ihan ei maali riittänyt kaikkeen, joten sisällä osittain käytetty sisämaalia. Nähdä saa miten se kestää.

Kesäkurpitsa aloittelee kukintaa viileistä säistä huolimatta

Kasvihuoneen periaatteena oli käyttää mahdollisimman paljon jo pihasta löytyneitä lautoja ja muita tarpeita. Kaupasta on lähinnä ostettu valokate, ruuveja sekä ulkomaalia. Näin ollen tälle projektille ei onneksi tullut hirvittävästi hintaa. Ja kaiken huipuksi minusta tästä tuli ainakin nätti, ellei jopa söpö.

Kasvihuone on rakennettu pellon viereen saunan taakse

Omavaraisuus - linkkejä ja vinkkejä

Minulta kyseltiin tuolla kommenteissa, että mitä itse olen lukenut omavaraisuudesta. Tämä innoitti minut kasaamaan kokonaiseen tekstin aiheesta. Niin netistä kuin kirjastosta löytyy paljon omavaraisuudesta ja siihen liittyvistä aiheesta, kunhan jaksaa etsiä. Omavaraisuus on niin laaja käsite, että sitä kannattaa pilkkoa osiin ja miettiä mitkä alueet kiinnostavat - viljeleminen, metsästäminen, energia, vaihtotalous. Luen jopa kotivaran kuuluvaksi tähän aiheeseen, vaikka pelkällä komeron täyttämisellä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä omavaraisuuden kanssa.

Taimi valmistautumassa kesään (kannattaa muuten merkata kunnolla mitä laittaa kasvaamaan mihinkin astiaan!!)

Kuten olen aiemmin maininnut, en ole niin ituhippi että kuvittelisin pääseväni täyteen omavaraisuuteen. Ennemminkin haluan ottaa pieniä askelia jotka vievät siihen suuntaan. Sellaisia askelia, joihin ei vaikuta se asuuko maalla vai kaupungissa, omakotitalossa vai kerrostalossa. Toiveena on sellainen maalaisjärkinen pärjääminen ja taitojen hiominen. Laitan tähän alle linkkejä. Osaan olen perehtynyt kovastikin, osa odottaa vielä vuoroaan. Yksi suosikeistani on ehdottomasti tuo John Seymourin kirja, se löytyy tulostettuna versiona kirjahyllystä - ihan vaan pahan päivän varalle. Osa blogeista ei kerro varsinaisesti omavaraisuudesta, mutta niistä välittyy sellainen henki joka inspiroi. Jos sinulla on tiedossa jotakin, mitä mielestäsi omavaraisuudesta kiinnostuneen pitäisi lukea, vinkkaa siitä kommenteissa. Uusia blogisuosituksiakin otetaan vastaan! :)

Perustietoa Wikikkossa

blogeja:
Rakkautta ja maanantimia
Harmaa torppa
Pienen pieni talo
Puolitoista hehtaaria unelmia
Riippumattomammaksi
Korpikiven tupa
Muuttuva tekijä
Farmer to bee
Säästöliekillä luonnon armoilla

artikkeleita:
Aviisi: Omavarainen haastaa itsensä tullakseen itsenäiseksi
Elonkehä: Omavaraisuus ja autonomia: vapauden mahdollistamisesta
Filosofian puutarhassa: Omavaraisuutta omakotitontilla
Kaarina Davis: Usein kysytyt kysymykset
Rihmasto: Tee-se-itse ja omavaraisuuden niksejä (useita artikkeleita)
Kotiliesi: Viisi euroa päivässä ruokakauppaan?
Omavaraisuus: (useita artikkeleita)
Kulutus: Haaveena omavaraisuus, ainakin melkein
Ilkka: Kauhajoelta viisi vinkkiä omavaraistalouteen
Yle: Omavaraisuustalous tarvitsee kaupasta vain suolaa, sokeria ja kahvia
HS: Tomi Astikainen eli neljä vuotta ilman rahaa, koska halusi

kokonaisia kirjoja:
Lasse Nordlund: Elämämme perusteista
Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus - mitä meille syötetään ja miksi

kirjaehdotuksia:
Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä
Kai Linnilä: Pihalla kasvaa lammaskaali - omavarainen kokki
Bella Linde & Lena Granefelt: Omasta maasta - omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja

Kaiken ei tarvitse ola syötävää, kukkiakin saa kasvattaa

varautujalle:
Huoltovarmuus: Usein kysyttyä
Survivalismi Wiki
Pelastuopisto: Varautumisen tietopankki
Sunnuntaisuomalainen: Eloonjäämisopin ABC
Kotiseutu: Pahan päivän varalle

kotivara:
Martat: Kotivara
SPEK: Kotivara
Pelastustoimi: Kotivara
Syödään yhdessä: Kotivara pelastaa
Kotiva(a)ra
Jovelan talopäiväkirja: kotivara
Yle: Kun verkot kaatuvat kuin dominonappulat – moderni kotivara on muutakin kuin säilykepurkkeja
Tsajut: Kotivara
HS: Kotivara helpottaa arkea – asiantuntijat kertovat, mitä keittiön kaapeissa kannattaa aina olla
HVSSY: Kotivara
Omavaraisuus: Omavaraisuus ja varautuminen

kokonaisia kirjoja englanniksi (varaudu siihen että latautuminen kestää hetken):
John Seymour: The Complete book of Self Sufficiency
Gail Damerow: The Backyard Homestead Guide to Raising Farm Animals
Carla Emery: The Encyclopedia of Country Living
Richard Graves: Bushcraft
Henry David Thoreau: Walden; Or, Life in the Woods

Survivor Library: Paljon kirjoja eri aiheista

artikkeleita englanniksi:
Pioneer Settler: 133 Homesteading Skills for the Modern Day Homesteader
Survival at Home: What Is a Homesteader
The Prairie Homestead: 70+ Homestead Hacks: Life Hacks for Homesteading
Pioneer Settler: 43 Off the Grid Hacks
Pure Living for Life: Winter Tips for Living off the Grid
Homestead Honey: Living without Running Water
Ever Growing Farm: How to Start a Homestead
The Homesteading Boards: 26 steps to self sufficiency

blogeja englanniksi:
The Thrifty Homesteader
The Prairie Homestead

Tomaatteja tulossa

Vedettömyys

Sattuneesta syystä meillä oltiin täällä jonkin aikaa ilman juoksevaa vettä. Vika ei ollut suuri eikä myöskään tarvittava osa. Ajankohdaksi vaan sattui viikonloppui, joten täällä syrjäsaloilla ei ollut mahdollisuuksia saada uutta osaa. Tämä sai minut taas ajattelemaan miten riippuvainen sitä onkaan asioista, joiden kuvittelee olevan itsestään selvyyksiä: juoksevasta vedestä, sähköstä, kauppojen olemassaolosta ja aukioloista.

Pihamaa on onneksi täynnä puhdasta lunta. Sen alle on hautautunut kynttilälyhty.

Sinällään ajatus olemisesta ilman putkia pitkin kulkevaa vettä ei minua kauhistuta. Kesämökillä tätä on harjoiteltu jo niin kauan kuin minä muistan ja kuvittelen olevani sen verran maalaisjärjellä varustettu, että osaisin pestä pyykkinikin ilman konetta. Ongelmaksi muodostui tällä kertaa se surullisen kuuluisa varautuminen. Meidän tontilla ei ole kaivoa, josta vettä saisi. Talvella onneksi piha on lunta täynnä, joten selvisimme sulattamalla sitä saunassa. Sitä mistä kesällä saisi juomakelpoista vettä, joutuu pohtimaan. Täällä korvessa on tietenkin vielä luonnonlähteitä, joista saa hakemalla puhdasta vettä.

Veden puhtauden lisäksi mietityttää määrä. Tontiltamme ei myöskään löydy puuceetä. Olemme sen verran ihmisten ilmoilla, että puskassa kykkiessä ei ikinä tiedä miltä suunnalta naapuri kurkistaa. Tästä johtuen sisävessa on pop, mutta sen vetämiseksi tarvitaan sitten sitä vettä enemmän. Kallisarvoisten polttopuitten kuluttaminen lumen sulattamiseen että allekirjoittanut hienohelma pääsee naapureitten katseilta piiloon, tuntuu haaskaukselta. Sauna on kyllä oikein mahtava keksintö, että pääsee pesemään lumen ja puiden kannosta syntyneen hien pois. :)

Kokemus vahvisti ajatusta siitä, ettei tämä ole lopullinen kotimme. En edelleenkään pelkää maailman loppua enkä tunne yhteenkuuluvuutta amerikkalaisten selviytymisohjelmien kanssa. Haluan vain sellaisen kodin, jossa nykymukavuuksien hetkellinen katkeaminen ei aiheuta paniikkia. Vesivika on nyt korjattu ja voin juosta vessassa juuri niin paljon kuin haluan. Olo on hemmoteltu.

Kuinka te muut pärjäisitte ilman juoksevaa vettä?? Olisi mukava kuulla muittenkin selviytymistarinoita, varsinkin sellaista oloista joissa normaalisti sitä vettä saa.

Jano iskee välittömästi, kun veden tulo lakkaa.

Sauna

Saunamme sijaitsee erillisessä rakennuksessa keskellä pihaa. Se on puulämmitteinen ja siihen kuuluu pienen eteisen ja pienen pukuhuoneen lisäksi suuri sauna. Vesi tulee putkea pitkin perille asti, ainakin silloin kuin putki ei ole jäässä. Täällä blogissa ei muistaakseni ole pahemmin saunasta sisältä kuvia vilahdellut. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei sille ole keritty hirveästi mitään tekemään.

Sauna vasemmalla ja ja aitta oikealla, kuva otettu jouluaattona

Joululomalla Mies veljineen kunnostautui ja he vaihtoivat saunaan uudet lauteet. Puut ovat peräisin Pielisen pohjasta nostetuista uppotukeista. Aiemmin saunassa oli vanhat perinteiset lauteet, jotka oli käsitelty tummalla vahalla(?). Nämä purettiin pois ja tukiosat rakennettiin uudelleen hieman isommaksi ja kiinnitettiin kunnolla seinään. Puolikkaat upppotukit höylättiin ja ne on kolottu päistä. Tämän jälkeen niistä rakennettiin lauteet. Tukkeja ei ole käsitelty millään, katsotaan onko se sitten jatkossakaan tarpeen.

Sauna kesken remontin (vas.) ja lauteet valmiina (oik.). Värivaihtelu johtuu käytettävissä olleesta valosta.

Koska sauna on meillä Miehen valtakuntaa, en ole vielä kerinnyt mennä viemään pukuhuoneen puolelle sisustusajatuksiani. Tarkoituksenani on tehdä siitä valkoinen, ihan sen pienuuden häiventämiseksi.  Tämän voisi toteuttaa ensi kesänä. Tällä hetkellä mintunvihreänä loistava muuri muuttuu joskus tulevaisuudessa mustaksi, niin kuin itse kiuas ja muuripata maalautuvat jo aiemmin. Saunan seinien kohtalo tuntuu olevan vielä auki, joten saattaa olla että nekin saavat uuden ulkoasun myöhemmin.

Vuoden vaihde meni täällä rauhallisesti. Oltiin Miehen kanssa kahdestaan kotona ja katseltiin Stargatea. Raketit alkoivat räjähtelemään viittä vaille kuusi ja en voinut taas olla ihmetelemättä ihmisten halua polttaa rahansa ilmaan muutaman hetken vuoksi. Tästä alkaa sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Ideoita on paljon, mutta en aio ottaa minkäänlaista stressiä. Jos jaksetaan ja rahat riittää, remontti jatkuu hiljalleen ja jos lottovoitto sattuu kohdalle, hankitaan se haaveilemamme erämaa-kartano. Tämä tosin vaatisi sen, että muistaisin joskus lotota. Mitä te muut toivoisitte tältä vuodelta?

Muistutuksena vielä, että nythän olisi loistava aika aloittaa valokuvaushaaste. Säännöt ovat suuntaa antavia, mitään pakkopullaa tästä ei ole tarkoitus tehdä. Kokeilkaa, mitä tästä tulee. Minä ainakin olen hurahtanut valokuvaukseen aika kovasti. :)

Muuripadassa lämpiää sähkökatkon aikana suurikin määrä vettä.

Onnellista vuotta 2016!

Itsetehty voi

Tähän blogiin tullaan yllättävän paljon hakusanalla kotivara. Olen kirjoittanut aiemminkin aiheesta täällä ja listannut erilaisia kotivara-listoja. Tärkeä ja usein huomiotta jäävä asia näissä listoissa on  tieto. Tiedolla tarkoitan erilaisia taitoja (esimerkiksi tulen sytyttäminen, veden puhdistaminen, pyykkäys ilman konetta) ja tietolähteitä (kirjoja!). Jos hätä sattuu, niin on ihan kätevää että kirjahyllystä löytyy apu mm. haavan sitomiseen tai ansan virittämiseen. Koska olen ruokaa arvostava, myös keittokirjat, joiden reseptejä voi hyödyntää ilman sähköä ja perusaineksilla, kuuluvat hyllyyni.

Valkosipuli- ja tillivoi

Tähän liittyen (varmaan itsekään asiaa huomaamatta? :)) vielä hetken Salainen leivontaystäväni lähetti minulle joulukuun paketissaan joululahjan. Maltoin odottaa aattoon asti ja paketista paljastui aivan mahtava Maalaiskokin keittiössä -kirja. Kirjan on kirjoittanut Alison Walker ja se on täynnä toinen toistaan ihanampia ohjeita ja kuvia. Käytin yhden aamupäivän lukemalla kirjaa ja hihkumalla Miehelle ääneen hurmaavia ainesosia ja ohjeita. Reseptit ovat juuri sellaisia maalais-reseptejä, joista innostun: leivotaan leipää, tehdään voita ja jogurttia, keitetään marmeladia, suolataan kalaa ja lihaa. Kirjan johdanto alkaa näin:

Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet perinteistä maalaiskeittiötä? Kulunut kivilattia, vanhanaikainen nojatuoli kutsuvasti lämpöä hohkaavan lieden vieressä.. Minun mieleeni tulee juuriharjalla kuurattu puupöytä, jolle on katettu teekupit, vadillinen höyhenkeveitä skonsseja sekä vastakirnuttua voita, pehmeitä tuorejuustoja ja oman puutarhan marjoista tehtyjä hilloja.

Maalaiskokin keittiössä sekä suklaata <3

 

Voit paketoituna pötköiksi

Tiedän, että monet vielä muutama sukupolvi sitten osatuista taidoista ovat kadonneet markettien hyllylle. Päätin palauttaa yhden näistä opeista ja tehdä itse voita (joku muu olisi varmaan ensiksi tehnyt kardemummatoffeeta tai klementtiinimarmeladia). Ohje kuulosti pettävän helpolta, mutta totesin että jopa minun kaltaiseni "kaupunkilainen" osasi tämän. Kirnuamiseen myönnän käyttäneeni sähköistä apuvälinettä, mutta jos joskus on tarpeen niin osaan varmasti soveltaa oppejani myös ilman sähköä. Näin ensimmäisellä kerralla tein vain puolet ohjeen annostuksesta.

Voi

annoksesta tulee noin 600g voita ja 6dl kirnupiimää

1,2l kuohukermaa
(0,25tl suolaa)

Ota kerma jääkaapista 1-2tuntia ennen vointekoon ryhtymistä huoneenlämpöön. Kaada kerma yleiskoneen kulhoon ja vatkaa keskinopeudella. Ole tarkkana, sillä kerma jakautuu yhtäkkiä voikokkareiksi ja piimäksi. Siivilöi piimä kannuun ja säilytä viileässä. Sen voi juoda tai käyttää leivonnassa.
Siirrä voikokkareet lävikköön ja puristele ja vaivaa loppu piimä pois kylmän juoksevan veden alla. Esiin puristuva neste muuttuu vähitellen kirkkaaksi. Tämä vaihe on välttämätön, sillä muuten voi härskiintyy todella nopeasti.
Jos haluat suolaista voita, lisää suolaa voin sekaan. Maustevoin tekemiseksi voit lisätä esimerkiksi yrttejä, valkosipulia tai kanelia (paahtoleivän päälle, nam!). Kääri voi vaha- tai voipaperiin. Suolaton voi säilyy jääkaapissa noin 2-3 päivää, suolattu viikon. Pakastettuna molemmat säilyvät noin kuukauden.

Voin voi kirnuta myös kirnussa tai ravistelemalla kermaa rajusti hillopurkissa (vähintään puoli tuntia).

Eli suuren suuri kiitos parilleni kirjasta, tulen varmasti kokeilemaan muitakin ohjeita tästä. Tillivoi oli täydellistä keitettyjen perunoiden kanssa ja valkosipulivoi mukavasti makua tämän päiväiseen kasviswokkiini. Sitten minulla on tyhmä kysymys: voiko ternimaidosta tehdä voita?

Itsetehty voi on vaivan arvoista

Viennan jäätelö

Luin tässä jokin aika sitten kirjaa lisäaineista ja tajusin, että niiden vältteleminen on erittäin haastavaa. Koska olen jo tätä ennen kiinnostunut omavaraisuudesta ja kaikesta minkä voi itse tehdä, halusin kokeilla jäätelön tekemistä. Jos se vielä sattuu olemaan asteen verran terveellisempää pitemmällä tähtäimellä kuin kaupan jäätelö niin aina parempi (sokerin ja rasvan määristä en kommentoi :)).

Olen jo aikaisemminkin kertonut intohimostani vanhoja keittokirjoja kohtaan. Tämä jäätelöresepti on alunperin Emil Braunin 1895 julkaistusta Perfection in Baking -kirjasta. Kirjaan ja sen sisältöön pääset tutustumaan ilmaiseksi täällä. Nuo alun mainokset ovat perin hurmaavia.

Jäätelö maistui ihan vanhan ajan vaniljajäätelöltä. Ja sisälsi huomattavasti vähemmän niitä lisäaineita kuin kaupan jäätelöt. Makua antamassa oli marjoja ja luumun palasia. Luumu tasapainotti ihanasti makeaa jäätelöä, vaikkei niin kaunista ollutkaan. Ekologisempi vaihtoehto olisi ehkä olleet mustikat ja mansikat, mutta näihin tuli hieman eksotiikkaa. Taustalla näkyy Miehen minulle tuoma "kukka". Kestää kuulema kauemmin, kuin ne muut tarjolla olleet rehut. Voi sitä höpsöä. :)

Boysenmarjajäätelö. Muistathan keittää ulkomaiset marjat ennen käyttöä.

Viennan jäätelö

Alkuperäinen ohje kuuluu näin:

Set on a moderate fire in a clean kettle two quarts of milk, yolks of twelve eggs, one-half of a vanilla bean, one and three-fourth pounds of sugar, stirring slowly but steadily with beater. As soon as it is near boiling, take off, cool a little, and add one quart of double cream; strain through a fine sieve and freeze.

 

Nykysuomella ja pienemmällä annoskoolla:

0,5l maitoa
3 keltuaista
1/2 vaniljatanko auki leikattuna
1,5dl sokeria
2dl kuohukermaa

(maun mukaan hedelmiä ja marjoja)

Kaavi vaniljatangosta siemenet irti ja sekoita ne ja tanko maitoon. Keitä kattilassa koko ajan sekoittaen muut ainekset paitsi kerma. Kun sekoitus on kiehahtanut, ota kattila pois levyltä ja sekoita kerma sekaan. Anna jäähtyä hetki ja poista vaniljatanko (halutessasi voit kaataa esimerkiksi kahvisuodattimen läpi).

Kaada jäätelö muotteihin ja lisää halutessasi marjoja tai hedelmän paloja. Laita pakastimeen. Voit laittaa tikut paikoilleen suurin piirtein 45 minuutin päästä. Pakasta useampi tunti.

Itsetehty luumujäätelö voitti tämän makukisan.

 

Emil Braunin vinkit jäätelön tekoon.

Kirkisensalmi

Lauantai-aamuna startattiin rinkkoinemme ja koirapoikinemme kohti metsää ja päädyimme tästä puoleen matkaan kohti Ilomantsia, Pitkäjärven ympäristöön. Siellä yöpymispaikaksi suunnittelemamme autiotalo oli tupaten täynnä, ei edes pieni sopu antanut sijaa. Patikoituamme jonkin matkaa löysimme Kirkisensalmen laavun, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut. Laavun vierestä kulkee suosittu patikointireitti Karhunpolku ja vieraskirjan mukaan laavu on ollut runsaassa käytössä.

Kirkisensalmen laavu

Rontti

Vanhuksemme Rontti oli aivan naatti kaikesta kävelystä ja kömpi laavun suojaan heti saavuttuamme. Siellä se sitten kuorsasikin suurimman osan päivästä tyytyväisenä käyden aina välillä tarkistamassa että me muut olemme jossain lähettyvillä. Laavu itse oli hyvin varustettu ja kauniilla paikalla. Joka puolella oli vettä ja kalaa nousi sieltä enemmän kuin syödä jaksoi. Mustikat olivat parhaimmillaan, puolukat ei olleet vielä kypsiä.

Jään aina miettimään tällaisia paikoissa, että kauanko siellä voisi selviytyä. Tähän aikaan vuodesta, kun marjat on syötäviä ja on kalastustarvikkeen mukana, aika kauan. Meillä kaupunkilaisilla oli tietysti mukana kylmälaukku, jonka sisällä juustot, lihat ja kastike säilyivät iltaan asti hyvinä. Jos lähtisin retkeilemään ilman sitä, pitäisi ruokapuoltakin miettiä tarkemmin. Mutta tuskin siellä metsässä heti nälkäänkään kuolisi. Minun olemattomilla kalastus-/metsästystaidoillani ei voida puhua omavaraisesta selviytymisestä metsässä. Onneksi on tuo Mies, joka taidoillaan täydentää minua niin sopivasti.

Kalamies sai saaliiksi ahvenia ja haukia

Kiinanharjakoira mustikkametsällä. Myös muut marjat tuntuivat kelpaavan.

Eväinä meillä oli hampurilaisia ja juustoleipiä, kahvia ja pientä naposteltavaa. Kuten Mieskin totesi, yksi tällaisen retken kohokohdista on eväät. Huomasin illan aikana myös salaisen leivontaystävän olleen huvittavan sattuman kautta mukana. Hampurilaisissa oli sisällä uusimman, vielä salaisen parin lähettämää hampurilaiskastiketta. Silmälasit matkustivat mukana Annen laittamassa silmälasikotelossa. Kahvia join kuksan puutteesta johtuen kesäkuun paketissa tulleista pahvimukeista. Sen paketin lähettäjäksi paljastui Red Dragon.

Yö meni hyvin, pieni viileys ei haitannut unen tuloa. Makuupussit pitivät pahimmat ötökkölaumat ulkopuolella. Jokin piti pimeän aikaan elämää järvenrannassa loiskutellen, mutta ei tullut syömään meitä. Aamulla patikoimme takaisin eri reittiä, kiertäen vesistöt toiselta puolelta.

Salainen leivontaystävä oli retkellä mukana.

PS. Mitäs tykkäätte uudesta yläotsikosta?