Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Kesäkolo

Mitä normaali ihminen ajattelee: Hankitaan kesämökki! Kiva paikka, missä saa rentoutua ja mieli levätä rauhassa maailman pauheelta. Mökki on pieni ja söpö, sähköt on kyllä ihan plussaa. Sen täytyy sijaita rannalla ja rantasaunasta on päästävä laituria pitkin järveen. Mökki ei ole työleiri vaan suomalaisen sielun latauspaikka.

Mitä me ajateltiin: Hankitaan helkkarinmoinen työvankeus ja ostetaan monta kymmentä vuotta melkeinpä hylättynä ollut talonrähjä keskeltä ei mitään. Mikä loistava idea! Mitä me sähköillä tehdään (koska remontointi on niin helppoa ilman sitä), vettä saadaan kaivosta. Ranta meillä sentäs on, jos joku joskus uskaltaa virtaavaan jokeen pulahtaa.

Pihassa riittää niitettävää

..ja tässä kuvassa töitä on jo hieman aloitettu.

Hiekkaranta, jos uskaltaa törmältä alas kurkistaa

Eli siis, meille kävi sellainen vahinko, että ostettiin kesämökki. Vahinko sinänsä, että oltiin silmäilty yhtä toista, mutta kun siitä ei kauppoja tullut niin haksahdettiin tähän. Ja tyypillisellä pikkukylän meinigillä: myyjä oli sukua Miehelle (kävi ilmi kaupantekotilaisuudessa) ja ainut naapuri kilometrien säteellä on melkeinpä sukua minulle (kävi ilmi eräs aamu kun kyseinen naapuri tupsahti pihaan). Talo on ollut kylmillään vuosikymmeniä (mitenkäpä sitä lämmität ilman sähköä, jos et siellä asu) eikä sen rakentamisvuodesta ole mitään varmuutta. Suattaapi olla 40- tahi 50-luvulla tahi suattaapi olla olematta. Ulkoasu on tämän mukainen. Pihassa kasvoi Miehen mittainen heinä kun ekan kerran sinne kurvattiin katsomaan ja ensimmäiset kaksi päivää kaupanteon jälkeen kului pihamaata niittäessä (apuna oli jopa perinteinen viikate).

Sisällä on ulko- ja sisäeteiset (joista toinen on melkein meidän nykyisen keittiön kokoinen), tupakeittiö sekä kaksi kammaria. Yläkerta on rakentamatonta tilaa. Sisäeteisen alla on kellari (joka toivottavasti pysyisi sen verran viileänä, että siellä maito säilyy), tosin sen portaat olivat romahtaneet ja se odottaa nyt uusia. Talo oli täynnä tavaraa ja huonekaluja, mutta valitettavasti omistajan suku kävi hakemassa parhaat päältä. Jäi meille kuitenkin onneksi jotain, millä saadaan eläminen alkuun. Pihalla on hirsisauna ja iso navetta/lato yhdistelmä, täynnä törkyä (lue: aarteita) sekin.

Navetta täynnä aarteita

Hieman könöllään oleva sauna sekä sen sivussa oleva liiteri

Touhuja on kovasti jo aloitettu. Pihaa on raivattu, sieltä on löytynyt valtavia ruusupensaita sekä umpeen kasvanut mansikkamaa (jonka äiti kävi kiitos vaan raivaamassa, nyt voidaan saada mansikoita ensi kesänä). Mökiltä on kannettu pois roskaa ja lumppua jätesäkkikaupalla ja sieltä on siivoiltu pahimmat hämähäkin seitit ja hiirenpapanat pois. Hiirien pesänään käyttämä sohva on poltettu. Tupa on tarkoitus paljastaa niin että hirsi näkyy. Vaikka keittiönkaapit ovatkin aah niin retrot, niin ne korvataan uusilla. Ja kuulen tänne asti miten ihmiset kirkuu, että ei noita keittiönkaappeja voi tuhota kun ne tuovat mökkitunnelmaa, mutta jos näkisitte miten hiiren syömät/ulostamat ja horjuvat ne ovat, uskoisitte minua. Kaiken huipuksi ne on rakennettu ehkä 20 senttiä minua lyhyemmälle ihmiselle. Keittiön hella ei meinannut lähteä vetämään ja kun sitä tarkemmin tutkittiin, sieltä paljastui muurausaineiksi mm. stryroksia ja nauloja. Hellaa purettiin ja muurattiin uudelleen. Kammarit tapetoidaan uudelleen ja niissä olevat pönttöuunit maalataan. Sisäkattojen maalaus on jo aloitettu ja lattioiden maalisävyä mietitään. Lisäksi vintillä on yksi kattotuoli hieman vinksahtanut paikaltaan, se kiskaistaan ja oikaistaan. Nuohooja kutsutaan heti kun katolle uskaltaa kiivetä.

Tässä näin aluksi listaa. Mitä mieltä olette, onko meillä aihetta kirjautua hoitoon vai onko tässä vielä toivoa?

Tupa. Sininen sohva valitettavasti vietiin ja keltainen pöytä jätettiin.

Keittiön kaapisto ja apuri.

Katon maalaus on aloitettu

Meidän tuleva kammari

Lasten kammari (kuvassa oleva vihreä hiirenpesä on jo poltettu)