Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Pöllöjä vauvalle - sitterin päällystäminen

Ihana ystäväni luovutti minulle tarpeettomaksi jääneen sitterin (iso kiitos!). Minun beige-allergiani alkoi kuitenkin hiertää ja rupesin miettimään koko sitterin uudelleen päällystämistä. Kun kaapista löytyi juuri sopiva palanen sinistä pöllö-kangasta (vaaleanpunaisin pöllöin, tavallista puuvillaa), oli pakko alkaa purkamaan sitterissä ollutta irroitettavaa kangasosaa. Välillä meinasi epätoivo iskeä, mutta sain kuin sainkin tämän valmiiksi. Ja olen ainakin itse ihan tyytyväinen tähän, tässä saa luvan kelvata köllötellä. Ajattelin jakaa tässä muutamia vinkkejä, jos joku muukin haluaa kokeilla samaa. Pöllökangas on ostettu alunperin täältä. Nyt en tosin nähnyt enää tuota samaista kuosia, mutta tuolla on kymmenittäin muita vaihtoehtoja.

Sitteri uudella päällyksellä

Valokuvaa sitterisi ensin. Kuvaa se edestä ja takaa ja varsinkin jokaisen remmin kohdalta ja sitten ota vielä sata kuvaa varmuuden vuoksi. Älä oleta että muistat jonkin paikan tai suunnan siinä vaiheessa on kun alat ompelemaan.

Varaa aikaa purkamiseen. Tässäkin sitterissä oli monta kerrosta erilaisia kankaita, remmejä ja kiinnittimiä. Mieti haluatko säästää jotkin osat (minä säästin takakappaleen, koska se oli tummansininen ja sopi valitsemaani kankaaseen sekä kaikki remmit ja kiinnittimet) ja pura ne huolellisesti hajottamatta. Minulla meni useampi jääkiekko-ottelu ratkojan, saksien ja sitterin palasten välissä istuen. Ota tarvittaessa lisää kuvia (tästä sitteristä löytyi yksi kavennusommel, jota ei näkynyt ennen kuin purin reunassa olleen narun pois).

Leikkaa kangas ratkomiesi osien perusteella. Varmista, että kuviollinen kangas asettuu valmiseen tuotokseen oikein päin. Koska minä ajattelin että mieluummin hieman liian iso kuin liian tiukka tuohon metalliseen kehykseen, jätin hieman isommat saumavarat kuin alkuperäisessä. Kannatti, kangasosa sujahti kuin tehty metalliosaan. Mieti ompelujärjestys ennen kuin aloitat ompelemaan. Tässä sitterissä oli sisällä vanua sekä muovisia levyjä, jotka estävät sitä lerpsahtamasta keskeltä kuopalle. Ne päätyivät myös uuteen versioon. Narut ja remmit kannattaa ommella paikoilleen ennen kasaamista (nyt voit tutkia niistä valokuvistasi että miten ihmeessä tässä näin monta remmiä olikaan...).

Huomaathan, ettei kotiompelukoneella ommeltu sitteri ole luultavasti yhtä kestävä kuin teollisuuskoneella ommeltu. Lisäksi valitsemasi kangas, lanka ja remmit voivat vaikuttaa asiaan. Näin ollen suosittelen testaamaan valmiin sitterin jollakin hieman painavammalla kuin vauva. Eipähän käy ikävästi kun kangas tai ommel repeää ensimmäisellä keinunta kerralla.

Jos joku muukin on ommellut uudelleen sitterinsä, kuvia olisi kiva nähdä. :)

Ennen ja jälkeen

Remmien paikat kannattaa kuvata huolella, että ne osaa ommella oikein.

Sauna

Saunamme sijaitsee erillisessä rakennuksessa keskellä pihaa. Se on puulämmitteinen ja siihen kuuluu pienen eteisen ja pienen pukuhuoneen lisäksi suuri sauna. Vesi tulee putkea pitkin perille asti, ainakin silloin kuin putki ei ole jäässä. Täällä blogissa ei muistaakseni ole pahemmin saunasta sisältä kuvia vilahdellut. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei sille ole keritty hirveästi mitään tekemään.

Sauna vasemmalla ja ja aitta oikealla, kuva otettu jouluaattona

Joululomalla Mies veljineen kunnostautui ja he vaihtoivat saunaan uudet lauteet. Puut ovat peräisin Pielisen pohjasta nostetuista uppotukeista. Aiemmin saunassa oli vanhat perinteiset lauteet, jotka oli käsitelty tummalla vahalla(?). Nämä purettiin pois ja tukiosat rakennettiin uudelleen hieman isommaksi ja kiinnitettiin kunnolla seinään. Puolikkaat upppotukit höylättiin ja ne on kolottu päistä. Tämän jälkeen niistä rakennettiin lauteet. Tukkeja ei ole käsitelty millään, katsotaan onko se sitten jatkossakaan tarpeen.

Sauna kesken remontin (vas.) ja lauteet valmiina (oik.). Värivaihtelu johtuu käytettävissä olleesta valosta.

Koska sauna on meillä Miehen valtakuntaa, en ole vielä kerinnyt mennä viemään pukuhuoneen puolelle sisustusajatuksiani. Tarkoituksenani on tehdä siitä valkoinen, ihan sen pienuuden häiventämiseksi.  Tämän voisi toteuttaa ensi kesänä. Tällä hetkellä mintunvihreänä loistava muuri muuttuu joskus tulevaisuudessa mustaksi, niin kuin itse kiuas ja muuripata maalautuvat jo aiemmin. Saunan seinien kohtalo tuntuu olevan vielä auki, joten saattaa olla että nekin saavat uuden ulkoasun myöhemmin.

Vuoden vaihde meni täällä rauhallisesti. Oltiin Miehen kanssa kahdestaan kotona ja katseltiin Stargatea. Raketit alkoivat räjähtelemään viittä vaille kuusi ja en voinut taas olla ihmetelemättä ihmisten halua polttaa rahansa ilmaan muutaman hetken vuoksi. Tästä alkaa sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Ideoita on paljon, mutta en aio ottaa minkäänlaista stressiä. Jos jaksetaan ja rahat riittää, remontti jatkuu hiljalleen ja jos lottovoitto sattuu kohdalle, hankitaan se haaveilemamme erämaa-kartano. Tämä tosin vaatisi sen, että muistaisin joskus lotota. Mitä te muut toivoisitte tältä vuodelta?

Muistutuksena vielä, että nythän olisi loistava aika aloittaa valokuvaushaaste. Säännöt ovat suuntaa antavia, mitään pakkopullaa tästä ei ole tarkoitus tehdä. Kokeilkaa, mitä tästä tulee. Minä ainakin olen hurahtanut valokuvaukseen aika kovasti. :)

Muuripadassa lämpiää sähkökatkon aikana suurikin määrä vettä.

Onnellista vuotta 2016!

Hellan laatoitus

Täällä jatkuu pienten, mutta sitäkin tärkeämpien parannusten teko. Ensin tuli uusi allaskaappi ja nyt hellamme sai vihdoinkin haaveilemamme laatoituksen päälleen. Hellan muurauksesta voit lukea täältä ja maalauksesta täältä. Silloin siihen jäi karkea päällynen, joka mitoitettiin syvyydeltään sopivaksi laatoitukselle. Kun Miehen ystävä muuttaessaan lahjoitti meille kaksi laatikollista ylijääneitä kaakeleita, oli ainekset kasassa. Värikin oli juuri täydellinen tumman harmaa. Laatoissa on sen verran epätasainen pinta, ettei niistä pieni lika näy. Miehen laatoitustaitoinen veli sitten ystävällisesti teki hellan päällisen valmiiksi.

Olisi tietysti voinut odottaa hetken hellan pyyhkimisen jälkeen ennen kuin kuvia säntäsin ottamaan...

Hella on vihdoinkin valmiin näköinen ja uusi laatoitus on täydellisen värinen.

Hellaa muuratessa jouduimme etsimään peltejä vähän joka seinämältä, koska niiden paikka ei piirustuksista selvinnyt. Välillä kävi jo mielessä että entä jos pellit olikin kokonaan poistettu entisen uunin purkamisen yhteydessä 80-luvulla? Onneksi pelti kuitenkin löytyi, sen jälkeen kun rappausta oli koputeltu alas useammaltakin seinältä. Veli hoiti kädenkäänteessä tämänkin ja nyt uunin päällä ollut kolo on paikattu ja maalattu piiloon. Koska tämän talon remontoijat harvemmin ilman kiitosta joutuvat lähtemään, tuli hänellekin tekaistua sukat siinä sivussa.

Raidallisen sukan teko on rentouttavaa kirjoneuleitten välissä.

Hella ennen ja jälkeen

Nyt kuvasta puuttuu enää ylhäälle tuleva ilmanvaihtoräppänä. Jos jollakin sellainen olisi tyhjänpanttina nurkissa lojumassa niin voisin sen ilomielen vaikkapa villasukkiin vaihtaa? Talon edelliset asukkaat olivat tyhjentäneet nurkat turhankin tehokkaasti, eikä alkuperäistä ole löytynyt mistään.

Uusi allas

Minun sairastaessani muut ovat olleet ahkeria. Miehen rakennusmies-Veli tuli käymään ja yhdessä he vaihtoivat meille uuden altaan ja allaskaapin vessaan. Voi tuntua pieneltä, mutta minä olen niiiiiiiin onnellinen. Entinen kaappi oli ruman beige (kuten kaikki tässä talossa oli alunperin; keittiön beigeydestä voi lukea täältä) ja siinä oli aivan olematon kaapisto. Lisäksi hana oli pieni ja hankalasti altaan nurkassa, mikä teki jo käsienpesustakin vaikeaa.

Uusi hana on keskellä allasta ja sillä on pidempi "nokka".

Uusi allas kaappeineen on ostettu jo viime kesänä Byggmaxista, mallista lisää tietoa löydät täältä. Hintaansa nähden olen erittäin tyytyväinen tähän. Kaapiston olisi tarkoitus leijua seinään kiinnitettynä, mutta emme halunneet tehdä lisää reikiä seinään. Näin jälkikäteen olisin toivonut, että myyjä olisi tajunnut huomauttaa jalkojen puutteesta, ne eivät siis kuuluneet pakettiin. Onneksi naapurista löytyi ylimääräisiä Ikean keittiökaappien jalkoja ja nyt kaappimme nököttää niiden päällä.

Vanhassa talossa on vanhat putket, jotka eivät tietenkään olleet yhteensopivat uuden hanan ja viemäroinnin kanssa. Miehet löysivät onneksi väliin jonkinlaisen muuntokappaleen. Lisäksi hanan alla on nyt sulut, mistä veden saa tarvittaessa katkaistua (jos vaikka haluaa joskus uudelleen vaihtaa kaapiston ja saada samaan aikaan keittiöön vettä).

Keittiöstä kuuluu parhaimmillaan naputusta. Sielläkin remontoidaan taas, mutta ihan pienesti vain. Laitan kuvia kunhan homma valmistuu.

Kaappitila lisääntyi huomattavasti ja yleisilme siistiytyi.

Uudessa altaassa on modernin oloinen viemärin korkki, joka avataan ja suljetaan hanan takana oleva olevasta vivusta.

Hirviö ja kaunotar

Mies oli raahannut meille muutama viikko sitten hirviön sisälle. Kun kysyin syytä tähän, vastaus oli että otin kun ilmaiseksi sain. Mielenkiintoinen logiikka. Kyseessä oli siis kammottavassa kunnossa oleva puunvärinen rottinki-keinutuoli (kiikku- vai keinutuoli?). Siinä se tuoli sitten nurkassaan nökötti ja irvisteli minulle rumasti kun vain erehdyinkin vilkaisemaan siihen päin. Varovaisesti kysyin sitten Mieheltä yksi päivä, että saisinko hieman tehdä tuolille jotain, ommella siihen kenties istuintyynyn. Sain luvan.

Ensiksi raahasin kammotuksen kellariin, jossa hioin siitä kaikki vanhat siihen mahdollisesti työnnetyt lakat ja kulumat. Tuoli on onneksi kokopuuta, mikä tekee siitä tukevan huolimatta sen kaurismaisen kevyestä olemuksesta. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin  kostealla.

Seuraavaksi menin ihmettelemään spraymaali-hyllyämme. Jostain kumman syystä sieltä olivat kadonneet kaikki minun suosimani sävyt ja jäljellä oli vain mustaa. Ihan hyvä niin. Maalasin tuolin kolmeen kertaan mustalla spraymaalilla ohjeen mukaan ja annoin kuivua monta päivää. Sen jälkeen lakkasin sen spraylakalla, joka oli mattaa. Jätin taas tuolin kuivumaan.

Olin tehnyt ennen maalauksen alkua sanomalehti-paperiin tuolin istuinosasta kaavan. Kaavan avulla leikkasin löytämästäni vaahtomuovista tyynyn. Sen peitteeksi ompelin Ikeasta hankitusta kankaasta tyynynpäällisen. Päällisessä on neljässä nurkassa sitomisnarut, joilla sen saa tuoliin kiinni. Tungettuni vaahtomuovin tyynynpäällisen sisään, ompelin sen takaosaan kolme noin sentin pituista tikkausta. Näin tyyny pysyy päällisen sisällä, mutta se on helppo poistaa pesun ajaksi.

Rottinkinen keinotuoli maalattuna

Kiikkutuoli ennen ja jälkeen

Huolimatta ensimmäisestä kauhustani tämän nähtyäni, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kiikkutuoli istuu nyt olohuoneessamme kunniapaikalla ikkunan alla ja näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina. Siitä kuoriutui varsinainen kaunotar, vaikka itse sanonkin. (Pahoittelen, jos tämä rotisko oli jonkun mielestä kaunis alkuperäisessä asussaan ja pilasin antiikkikalusteen. Se on nyt päivitetty tälle vuosituhannelle.)

Maanantai-aamun koomassa onnistuin pudottamaan puhelimeni kaakelilattialle. Se sanoi riks-räks-ja-POKS. Puhelinhuolto antoi korjausarvioksi kovin suolaisen hinnan, onneksi osa siitä menee kotivakuutukseen. Tässä vaiheessa en vielä tiedä koska olen taas puhelimen tavoitettavissa. Toisaalta on ihan hyvää vaihtelua elämään olla välillä tavoittamattomissa. Kävin maanantaina myös lääkärissä. Menin sinne yhden syyn vuoksi ja sain sairaslomaa toisesta syystä johtuen. Näin ollen olen taas oikeastaan tietokoneenkäyttökiellossa (jos ihan vähän vaan, ei kukaan huomaa). Hieman yritin vastustella tätä, en minä ole sairas. Lääkärin todettua että jos en nyt vietä viikkoa ilman hartoiden rasitusta, olen kohta kuukauden sairaslomalla. Kaupat tuli, yritän olla kiltisti tämän viikon. :P

Tuoliin tein itse istuintyynyn.

Tiiliuunin maalaus

Viime syksynä tähän taloon saatiin vihdoinkin puuhella. Talon kaikki alkuperäiset uunit oli purettu joskus 80-luvulla ja jäljellä oli ainoastaan vinot vahvisteet lattiassa. Hella jäi silloin hieman vaiheeseen ja nyt vihdoinkin sain jostain energiaa jatkaa projektia.

Kaivoin kellarista jostain projektista jäänyttä valkoista maalia. Ei mitään ihmeellistä ja hienoa, ihan perinteistä keskihintaista seinämaalia, sävynä maalarin valkoinen. Valkoiseen päädyttiin pitkien keskustelujen tuloksena. Mies olisi halunut mustan, mutta minusta musta iso laatikko pienen keittiön nurkassa olisi imenyt tilasta liikaa valoa. Minä taas olisin halunnut jonkin värikkäämmän sävyn. Jostain syystä en saanut lupaa maalata hellaa violetiksi. Höh. Joten valkoinen siitä tuli.

Tiilihella maalattuna

Suojasin luukut maalarinteipillä. Lattialle levitin sanomalehtiä. Tiilet puhdistin takkasetissä tulleella harjalla. Sitten vaan maalamaan. Tiilet imevät itseensä jonkin verran nestettä, joten vedin kolme kerrosta valkoisella maalilla (välissä maalipurkin ohjeen mukainen kuivumistauko). Kaksikin olisi ehkä riittänyt ja laadukkaammalla (=peittävämmällä) maalilla varmasti riittäisikin. Maalaukseen käytin 5" pensseliä.

Nyt uuni saa sitten rauhassa kuivua kunnes ilmat kylmenevät ja lämmityskausi alkaa. Hellan vierestä puuttuu vielä palanen suojapeltiä. Sen lisäksi sen päälle olisi tarkoitus muurata laatoista reunus hellanlevyn ympärille. Saa nähdä meneekö sen aikaansaamisessa taas vuosi. :)

Pensselillä sai siistiä maalijälkeä

Rontti -koira halusi tulla poseeraamaan

Uuni ennen ja jälkeen

Olohuone

Talon edellinen omistaja oli tapetoinnut olohuoneen likaisen ruskeaan vivahtavalla tapetilla. Tai sitten se oli tummunut käytössä. Lisäksi monta vuosikymmentä paikallaan ollut katto oli muuttunut ruskeaksi. Varsinkin kattolampun alla ollut kohta oli saanut aikaan mielenkiintoisia kuvioita. Kaikki tämä ruskea sai olohuoneen tuntumaan jotenkin nuupahtaneelta ja uupuneelta. Valkoinen oli selvä vaihtoehto piristämään kohtalaisen pientä olohuonettamme, mutta en kuitenkaan halunnut kaiken olevan valkoista.

Olohuoneen uusi ilme

Kun tulimme Lapista, laitoin hihat heilumaan ja tyhjensin huoneen. Onneksi olohuoneessa on vain osa kirjoistamme. Tämän jälkeen suojasin lattian ja sohvan, joka oli liian iso pois raahattavaksi. Lattialistat irroitin niin, että ne kelpasivat käyttöön vielä remontin jälkeenkin. Kattolistoja ei voinnut poistaa, koska kattomateriaalimme on sen varassa kiinni. Poistin vanhat tapetit ja ne onneksi lähtivätkin kohtalaisen helposti ilman väkivaltaa. Seinään jäi kerros jonkin ikivanhan tapetin pohjaa, mutta koska se ei ollut haitannut edellista tapetoijaa, en minäkään siitä välittänyt. Ruuveista ja muista tulleet reiät paklattiin ja epätasaisuudet hiottiin.

Tämän jälkeen katto maalattiin maailman kätevimmällä keksinöllä: maaliruiskulla. Jos kattoa kohti olisi pitänyt rueta kurkottelemaan telalla, olisi itku päässyt. Maaliruisku on aikoinaan hankittu Biltemasta, ja hyvin on kestänyt hintaansa nähden. Kovin tanakkaa maalia siitä ei saa läpi, mutta muuten se toimii. Maaliruiskua käytettäessa kannattaa suojata joka paikka ja tukkia kaikki kulkureitit, koska maalipölyä riittää ja se lentää yllättävän kauas.

Lattia ja sohva on suojattu suurella pressulla.

Tapetoinnin kanssa meinasi tulla ongelmia. Tapettina oli non woven -tyyppistä tapettia, eli liisteri levitetään seinään ja sen jälkeen tapetti sen päälle. Kerkisin kaksi vuotaa laittamaan seinään ja alkoi hermostuttaa. Tapetti ei asettunut paikoilleen vaan kupruili ja kipristeli miten sattuu. Se alle jäänyt tapettipohja oli alkanut elää omaa elämäänsä ja märkänä kupruilla. Onneksi tämä vaati vain hieman kärsivällisyyttä; kun sekä vanha että uusi tapetti kuivuivat ne kutistuivat ja asettuivat nätisti seinään kiinni. Muutama kupla jäi, mutta ne huomaa vain oikeasta kulmasta katsoessa. Valkoinen chevron-kuvioinen tapetti on K-Raudan alelaarista ja pioni-tapetti Byggmaxista.

Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen. Kirjojen ja muiden siirtelyssä on oma hommansa, joka edelleen on kesken. Huone on valaistunut hirvittävästi katon maalauksen ja valkoisen tapetin ansiosta. Entinen tunkkaisuus on poissa. Kukka-tapetti ei ollut ehkä Miehen ensimmäinen valinta, mutta sanoi se siihen tottuvansa. Nyt voikin loppu loman käyttää kirjojen läpikäymiseen (ja lukemiseen siinä samalla).

Ennen ja jälkeen. Huomatkaa ennen-kuvan seinien ja katon beigen sävy.

Valkoisen tapetin chevron kuvion erottaa vain oikeassa valossa.

Lämmin vesi

Nyt sitä taas saa, lämmintä vettä nimittäin. Mies vahvistettuna kaverilla sai vaihdettu lämminvesivaraajan ja minä pääsin taas suihkuun. Täytyy kyllä tunnustaa, että yllättävän vähän lämmintä vettä kaipasi. Ainut mikä mielestäni hankaloitui oli tiskaaminen. Se piti suunnitella ennakkoon ja laittaa vettä lämpiämään, ei voinut vaan aloittaa tiskaamista hetken mielijohteesta ohi kulkiessaan. Tämä tietysti sai miettimään tarkemmin myös sitä, milloin tarvitsee uuden lautasen ja milloin voi syödä jo kertaalleen käytetyltä.

Vanhan lämminvesivaraajan sisältö purkautui esille sitä irroitettaessa. Itse vesisäiliö oli ainakin minusta yllättävän pieni. Sitä ympäröivä eriste oli mustunut paikoitellen, liekkö sekin ollut jo leimahtamisvaarassa jossain vaiheessa? Nyt kun vessassa nököttää uusi varaaja, alkoi vanha beige pesuallas kaapistoineen käymään silmään. Jopa Mies siitä huomautti, hurraa! Voi olla että lomarahat menee olohuoneen tapetin lisäksi uuteen altaaseen. Ja hanaan, minä vihaan vihaan vihaan tuota altaan nurkassa olevaa matalaa hanaa, jota ei saa käänneltyä mihinkään suuntaan.

Uusi ja vanha lämminvesivaraaja. Olisi voinnut putketkin uusia saman tein.. Ehkä sitten sen altaanvaihdon yhteydessä?

Lämminvesivaraajan sisältö

Keittiö ennen ja jälkeen lämpimän veden.

Viron matka ja mitä tapahtui sen aikana

Käväistiin tuossa Siskon kanssa pikaisesti naapurimaassa eli Viron puolella. Tarkoitus oli katsella joululahjoja ja saada pieni hengähdyshetki tähän ennen joulua. Molemmat tavoiteet saavutettiin. Kasseja oli niin paljon, että Lieksaan pääseminen junassa oli pieni ihme.

Muutamia huomioita tein naapurimaassa. Legoja ja Littlest PetShoppeja sinne on turha mennä ostamaan, hinnat ovat melkein samat kuin Suomessa elleivät jopa korkeammat. Arabian ja Iittalan astioita kannattaa kantaa niin paljon kuin jaksaa, ne olivat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Iittalan Taika-sarja maksoi Tallinnassa suurin piirtein saman verran kuin Arabian KoKo Suomessa, ja sen lisäksi se oli vielä Prismassa tarjouksessa. Virolaista suklaata sai halvalla, mutta suomalaiset ja ruotsalaiset suklaat maksoivat enemmän kuin Suomessa. Siinäpä ne tärkeimmät.

Sillä aikaa kotona Mies oli jatkanut jouluintoiluaan ja saanut seiniä ja muita maalattua. Oranssi on poissa!!!!! Paras mahdollinen joululahja minulle! Lisäksi täällä oli höyrypesty kaikki mahdollinen. Olohuoneen järjestyskin oli vaihtunut. Jostain syystä järjestyksen vaihtaminen on meillä sellainen asia, johon aloite tulee usein Mieheltä. Ehkä se vaan jaksaa kannella huonekaluja paikasta toiseen paremmin kuin minä.

Hyasintit ovat hieman jo auenneet ja koko talo tuoksuu vienosti niiltä. Lisäksi keittiössä on jäähtymässä piparkakku-taikinan alku eikä sekään pahalta haise. Ajattelin ihan oikeasti siitä huomenna paistaa pipareita enkä syödä sitä sellaisenaan. Ulkona tupruttaa lunta suorastaan idyllisesti ja kaikki on valkoisen hunnun peittämää. Postissa odottaa jokin paketti, oletan että se on salaiselta jouluystävältäni. Laitan siitä sitten enemmän huomenna.

Eli kaikin puolin kaikki on hyvin ja jouluvalmistelut hyvällä mallilla. Hauskaa perjantai-iltaa ja kaikille ja tervetuloa Lotta lukijaksi: :)

Taika -kokoelma karttuu hiljalleen.

Kiitos matkan lahjat on nyt hankittu.

Minä <3 Mies