Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Sauna

Saunamme sijaitsee erillisessä rakennuksessa keskellä pihaa. Se on puulämmitteinen ja siihen kuuluu pienen eteisen ja pienen pukuhuoneen lisäksi suuri sauna. Vesi tulee putkea pitkin perille asti, ainakin silloin kuin putki ei ole jäässä. Täällä blogissa ei muistaakseni ole pahemmin saunasta sisältä kuvia vilahdellut. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei sille ole keritty hirveästi mitään tekemään.

Sauna vasemmalla ja ja aitta oikealla, kuva otettu jouluaattona

Joululomalla Mies veljineen kunnostautui ja he vaihtoivat saunaan uudet lauteet. Puut ovat peräisin Pielisen pohjasta nostetuista uppotukeista. Aiemmin saunassa oli vanhat perinteiset lauteet, jotka oli käsitelty tummalla vahalla(?). Nämä purettiin pois ja tukiosat rakennettiin uudelleen hieman isommaksi ja kiinnitettiin kunnolla seinään. Puolikkaat upppotukit höylättiin ja ne on kolottu päistä. Tämän jälkeen niistä rakennettiin lauteet. Tukkeja ei ole käsitelty millään, katsotaan onko se sitten jatkossakaan tarpeen.

Sauna kesken remontin (vas.) ja lauteet valmiina (oik.). Värivaihtelu johtuu käytettävissä olleesta valosta.

Koska sauna on meillä Miehen valtakuntaa, en ole vielä kerinnyt mennä viemään pukuhuoneen puolelle sisustusajatuksiani. Tarkoituksenani on tehdä siitä valkoinen, ihan sen pienuuden häiventämiseksi.  Tämän voisi toteuttaa ensi kesänä. Tällä hetkellä mintunvihreänä loistava muuri muuttuu joskus tulevaisuudessa mustaksi, niin kuin itse kiuas ja muuripata maalautuvat jo aiemmin. Saunan seinien kohtalo tuntuu olevan vielä auki, joten saattaa olla että nekin saavat uuden ulkoasun myöhemmin.

Vuoden vaihde meni täällä rauhallisesti. Oltiin Miehen kanssa kahdestaan kotona ja katseltiin Stargatea. Raketit alkoivat räjähtelemään viittä vaille kuusi ja en voinut taas olla ihmetelemättä ihmisten halua polttaa rahansa ilmaan muutaman hetken vuoksi. Tästä alkaa sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Ideoita on paljon, mutta en aio ottaa minkäänlaista stressiä. Jos jaksetaan ja rahat riittää, remontti jatkuu hiljalleen ja jos lottovoitto sattuu kohdalle, hankitaan se haaveilemamme erämaa-kartano. Tämä tosin vaatisi sen, että muistaisin joskus lotota. Mitä te muut toivoisitte tältä vuodelta?

Muistutuksena vielä, että nythän olisi loistava aika aloittaa valokuvaushaaste. Säännöt ovat suuntaa antavia, mitään pakkopullaa tästä ei ole tarkoitus tehdä. Kokeilkaa, mitä tästä tulee. Minä ainakin olen hurahtanut valokuvaukseen aika kovasti. :)

Muuripadassa lämpiää sähkökatkon aikana suurikin määrä vettä.

Onnellista vuotta 2016!

Hirviö ja kaunotar

Mies oli raahannut meille muutama viikko sitten hirviön sisälle. Kun kysyin syytä tähän, vastaus oli että otin kun ilmaiseksi sain. Mielenkiintoinen logiikka. Kyseessä oli siis kammottavassa kunnossa oleva puunvärinen rottinki-keinutuoli (kiikku- vai keinutuoli?). Siinä se tuoli sitten nurkassaan nökötti ja irvisteli minulle rumasti kun vain erehdyinkin vilkaisemaan siihen päin. Varovaisesti kysyin sitten Mieheltä yksi päivä, että saisinko hieman tehdä tuolille jotain, ommella siihen kenties istuintyynyn. Sain luvan.

Ensiksi raahasin kammotuksen kellariin, jossa hioin siitä kaikki vanhat siihen mahdollisesti työnnetyt lakat ja kulumat. Tuoli on onneksi kokopuuta, mikä tekee siitä tukevan huolimatta sen kaurismaisen kevyestä olemuksesta. Hiomisen jälkeen pyyhin tuolin  kostealla.

Seuraavaksi menin ihmettelemään spraymaali-hyllyämme. Jostain kumman syystä sieltä olivat kadonneet kaikki minun suosimani sävyt ja jäljellä oli vain mustaa. Ihan hyvä niin. Maalasin tuolin kolmeen kertaan mustalla spraymaalilla ohjeen mukaan ja annoin kuivua monta päivää. Sen jälkeen lakkasin sen spraylakalla, joka oli mattaa. Jätin taas tuolin kuivumaan.

Olin tehnyt ennen maalauksen alkua sanomalehti-paperiin tuolin istuinosasta kaavan. Kaavan avulla leikkasin löytämästäni vaahtomuovista tyynyn. Sen peitteeksi ompelin Ikeasta hankitusta kankaasta tyynynpäällisen. Päällisessä on neljässä nurkassa sitomisnarut, joilla sen saa tuoliin kiinni. Tungettuni vaahtomuovin tyynynpäällisen sisään, ompelin sen takaosaan kolme noin sentin pituista tikkausta. Näin tyyny pysyy päällisen sisällä, mutta se on helppo poistaa pesun ajaksi.

Rottinkinen keinotuoli maalattuna

Kiikkutuoli ennen ja jälkeen

Huolimatta ensimmäisestä kauhustani tämän nähtyäni, olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Kiikkutuoli istuu nyt olohuoneessamme kunniapaikalla ikkunan alla ja näyttää siltä kuin olisi ollut siinä aina. Siitä kuoriutui varsinainen kaunotar, vaikka itse sanonkin. (Pahoittelen, jos tämä rotisko oli jonkun mielestä kaunis alkuperäisessä asussaan ja pilasin antiikkikalusteen. Se on nyt päivitetty tälle vuosituhannelle.)

Maanantai-aamun koomassa onnistuin pudottamaan puhelimeni kaakelilattialle. Se sanoi riks-räks-ja-POKS. Puhelinhuolto antoi korjausarvioksi kovin suolaisen hinnan, onneksi osa siitä menee kotivakuutukseen. Tässä vaiheessa en vielä tiedä koska olen taas puhelimen tavoitettavissa. Toisaalta on ihan hyvää vaihtelua elämään olla välillä tavoittamattomissa. Kävin maanantaina myös lääkärissä. Menin sinne yhden syyn vuoksi ja sain sairaslomaa toisesta syystä johtuen. Näin ollen olen taas oikeastaan tietokoneenkäyttökiellossa (jos ihan vähän vaan, ei kukaan huomaa). Hieman yritin vastustella tätä, en minä ole sairas. Lääkärin todettua että jos en nyt vietä viikkoa ilman hartoiden rasitusta, olen kohta kuukauden sairaslomalla. Kaupat tuli, yritän olla kiltisti tämän viikon. :P

Tuoliin tein itse istuintyynyn.

Kieroilevat hyasintit

Ensimmäinen kotiutui kaupasta jo varmaan kuukausi sitten. Olin ihan viattomasti tekemässä ruokaostoksia, kun se hyppäsi hyllystä koriini ja ilmoitti muuttavansa meille. Huomasin, että myös sen kaverit olivat kurkottelemassa hyllyn reunalta minua kohti, joten juoksin nopeasti kassan kautta kotiin ja lukitsin ovet, etteivät ne loput seuraisi sisälle asti.

Sitten tuli toinen. Olin käyttänyt leipomuksiini kaikki Miehen kahvimaidot, joten sain komennon kauppaan. Mukani oli vain muutama kolikko, etten tyhjentäisi koko kauppaa mukaani ja luulin selviäväni hyvin kunnes tulin kassalle. Siellä se minua odotti, kauniissa puisessa purkissa, sammalella vuoratussa kolossaan. Tämä oli ylpeämpi kuin edellinen, ei suinkaan hypännyt koriin ja kidnappauttanut itseään vaan sitä varten joutui näkemään vaivaa, kaivelemaan takin pohjalta viimeisiä pennosia.

Tänään jouduin sitten rynnäkön kohtaamaksi. Niitä oli joka paikassa, jokaisessa kaupassa, erilaisissa purkeissa, eri väreissä, eri hinnoilla. Kaikki ne halusivat tulla mukaani, kaikki halusivat tuoda joulumieltä tähän taloon. Valitettavasti tila on rajallinen (ja Miehen tuoksunsietokyky), mutta pelastin mukaani ne vinksahtaneimmat ja vinoimmat, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman kotia jouluna. Asettelin ne kuppeihin ja kippoihin. Otin käpyjä, jotka spray-maalasin valkoiseksi ja hiluttelin kiillettä päälle. Hautasin ne käpyjen muodostamiin lämpimiin pesiin. Siellä ne nyt kurkkivat, hieman ujoina vielä. Varmasti viikossa piristyvät ja virkistyvät ja loistavat sitten eri sävyissään huumaavine tuoksuineen. Sitten tietää että on joulu.

Ensimmäinen hyasintti jo kurkistaa varovasti.

Yöpöytä

Koska aikaisempi makuuhuoneemme oli nykyistä isompi, eivät kaikki kalusteet mahtuneet sellaisenaan uuteen. Tästä syystä Mies jäi ilman yöpöytää. Vuoden verran olen yrittänyt metsästää sopivan pientä, miellyttävän näköistä ja hinta-laatu -suhteeltaan sopivaa hyllykköä Miehen puolelle sänkyä, mutta koska asia ole ollut millään tavalla tärkeydeltään suuri, se on vaan jotenkin jäänyt. Olen siivotessani kironnut sängyn alle varastoituja tavaroita (puhelimen latureita, Aku Ankan taskukirjoja, Stephen Kingin kirjoja yms.) ja vannonut kaivelevani jostain yöpöydän kaikelle sille roinalle, mutta sitten se on taas unohtunut.

Kunnes onneni kääntyi ja sopiva yöpöytä tippui syliini romulavalta. Noh, ei se nyt varsinaisesti tippunut, mutta siellä se pinon päällä kökötti yksinäisenä ja hylättynä, hieman kärsineenä. Yksi jalka oli hieman lohjennut ja maalipinta oli paikoitellen tuhoutunut (yhdestä kohdasta kokonaan pois kulunut. Mitä noin kahvikupin kokoista pyöreää säilytetään yöpöydällä niin, että se saa maalin kulumaan kokonaan pois?). Lastasin kaapin kyytiini. Mies hoiti hiomisen ja minä maalaamisen. Koska maali löytyi jo ennestään hyllystä jäänteenä jostain edellisestä projektista, en voi sitä oikein kuluihin laskea. Samoin oli päälle levitetyn lakan kanssa. Eli pöydälle ei oikeastaan tullut ollenkaan hintaa. Täydellinen hinta-laatu -suhde siis!

Kovasti mieleni teki maalata jonkinlaista koristetta pöydän pintaan tai laatikkoon, mutta maltoin mieleni. Tarkoitus oli kuitenkin saada Miehelle yöpöytä ja olen huomannut ettei se aina osaa arvostaa minun taiteilujani. Tästä syystä hyllystä tuli siis puhtaan valkoinen. Tuo pieni hyllytaso päällä tuo mukavan ripauksen persoonallisuutta siihen. Siellä se nyt loistaa omalla paikallaan makuuhuoneen nurkassa, odottamassa uumeniinsa kaikkea sitä välttämättömän tarpeellista tavaraa.

Valmis yöpöytä

Ennen ja jälkeen

Mies suunnittelee jonkinlaista remontinpoikasta huomiseksi. Tarkoitus olisi siis jatkaa uunin ympäristön laittamista, koska se näyttää suunnilleen edelleenkin tältä oranssine seinineen ja roikkuvine kattoineen. Syynä siihen miksi sille ei ole mitään tehty, on ollut suunnittelemiseen mennyt aika ja sovintoon pääsy siitä mitä sille ylipäätään tehdään, rahavarantojen ohjaaminen prioriteetiltään tärkeämpiin asioihin ja vapaan ajan ja motivaation yhteensovittaminen. Saa nyt sitten nähdä saadaanko mitään aikaiseksi vai hautaudutaanko sohvan pohjalle lukemaan koko päiväksi. Kyllähän se tietysti jouluna olisi mukavaa, jos kaikissa joulukuvissa ei loistaisi oranssi muuri taustalla.

Joulukalenteri

Kyllä se voi pienestä olla joulumielikin kiinni välillä. Meillä on koko vuoden roikkunut seinällä erään suomalaisen maitotuote-valmistajan ilmaiskalenteri, johon ollaan merkattu menot ja muistamiset. Nyt kurkkasin kuitenkin jo etukäteen joulukuun kalenterilehteä ja ei se ollut hirvittävän joulumieltä herättävä. Kuvassa oli jonkinlainen punajuurilaatikko ja sen resepti. Kuva oli otettu aika läheltä tätä ei niin esteettisesti ruokahalua herättävää evästä ja minä en siitä minkäänlaista joulun tunnelmaa onnistunut löytämään. Olisi ollut edes kaunis kattaus ympärillä, mutta jos sellainen oli niin se oli rajattu kuvan ulkopuolelle.

Näinpä olen tuunasin sitten oman kalenteriversion ensi kuuksi. Ja koska en osannut yhteen lopettaa, malleja syntyi kolme. Jos sattuu niin että maailmassa on muitakin samasta pikkuseikasta kärsiviä kuin minä, niin toivottavasti joku näistä kalenterista miellyttää silmää enemmän.

Kalenterit voit ladata tästä. Tulostaa voit halusi mukaan joko kaikki tai sitten vaan valita sen lähimpänä omaa makua olevan.

Varpunen jouluaamuna

Vilautan samalla jo viime jouluna tuunattua jouluverhoa. Meillä on keittiössä kaksi isoa ikkunaa ja niissä on ollut yleensä verhokapat. Jos haluamme yksityisyyttä voimme käyttää kuvassakin näkyviä kauniita rullaverhoja. Joulukapat on tehty jostain Ikean peruspunaisesta kankaasta. Lisäripauksena olen ommellut niihin vielä jouluisen poron. Poro on ensin hahmoteltu kankaalle lyijykynällä (huolehdi että kynän jälki on pesussa lähtevää) ja sen jälkeen on ommeltu koneella edestakaisin jälkeä pitkin erilaisilla tikeillä. Halpaa ja helppoa! Silittäjälle pitää näköjään antaa palautetta työn laadusta. :)

Jouluporo -verhot

Vihreä + lahja neulojille

Tämä on viimeinen osani värihaasteeseen. Toki meiltä muitakin värejä löytyy ja valkoista ja harmaata muille jakaa, mutta nämä kolme väriä (violetti, pinkki ja vihreä) ovat ne minulle tärkeimmät. Viimeisen osan kunniaksi haluan haastaa muutaman toisenkin, kohtalaisen uuden bloggarin: Crista ja emäntä, voitte katsoa itsenne haastetuksi: Tarkoitus on esitellä erillisissä kirjoituksissa kotonanne esiintyviä värejä haluamanne määrä.

Koska olen täällä jo enimmäkseen vihreää keittiötämme esitellyt, en jaa nyt kuin yhden vihreän kuvan, jossa väriä on muillekin jakaa.

Vihreä keittiö

Minulla on tunnustus tehtävänä: minä olen lahjapaketoinnissa oikea niuhottaja. Saatan kiertää useita kauppoja löytääkseni juuri sitä sopivaa lahjapaperia ja minulle on käsittämätön ajatus ettei lahjapaperia ja -nauhaa olisi valittuna toisiinsa sopivina sävyinä. Tykkään tietysti paketin sisältöön panostamisestakin (joskus jopa nolottaviin määriin saakka), mutta en silti voi saada itseäni ylipuhuttua välitämään vähempää paketin ulkonäöstä. Tämä on sairaus ja tunnustan sen.

Osana tätä paketoimis-sairautta ja on myös halu personalisoida (onko se sana?) paketit saajan mukaan ja mahdollisesti kertoa pieni tarina lahjan sisällöstä. Siihen tarpeeseen sipertelin neuleiden lahjoittamiseen tarkoitettuja pakettivöitä, joilla voi välittää saajalle palasen sitä lämpöä, jota saaja on neulojassa herättänyt. Kokeilin neulevöihin hieman erilaisia malleja ja värejä on toivottavasti jokaisen makuun.

Neulekääreet voit ladata ja tulostaa täältä.

Tulostettavat neulekääreet

KM - Keltainen on tehty sinua ajatellen :)

Lasten Elmeri Pöllö -sukat ja ohje + Violetti

Jatkan tässä aikaisemmin saamaani värihaastetta. Seuraavana vuorossa on violetti (yllätys yllätys). Violetti on ollut lempivärini niin kauan kuin muistan. Olen kuvitellut, että se on aika näyttävä osa meidän sisustustamme, mutta asia ei olekaan näin. Minulla oli kova työ löytää tähän violetteja kuvan aiheita. Violetti ei kuulu Miehen suosikkeihin ja aina kun hiplaan jotain sen väristä kuuluu "taas violettia!" Tästä syystä olen kuvitellut että meillä on sitä paljonkin. Hmpf, tähän asiaan täytyy tulla parannus!

Tänään on ollut aika pitkä päivä. Eilen olin töissä Joensuussa ja siihen kun lisää matkat, tuntui ettei normaalit yöunet riittäneet palauttamaan reissun rasituksista. Tämä päivä on mennyt juostessa palaverista toiseen, toimistolla kerkisin käydä vain pyörähtämässä. Olen perehtynyt eläkeasioihin, mikä on tietysti aina hyödyksi  työnkuvani huomioiden. Olen ollut sosiaalinen ja tavannut ihmisiä. Onneksi viikonloppu on tulossa, lähdemme katsomaan luonnossa noita Siskoni esittelemiä maisemia.

Lasten Elmeri Pöllö -sukat

Koska aiheena on lempivärini, sopii tähän hyvin myös uusin sukkamallini. Tein violetista ja valkoisesta Nalle-langasta sukat Neiti 4-veelle, tosin epäilen että nämä saattavat olla hieman liian suuret. Noh, Neitin pitäisi tulla kyläilemään ennen joulua, joten sitten sekin selviää. Mallissa on käytetty pohjana Aarne- lapasia, joita olen hieman muokannut pienemmän koon saavuttamiseksi.

Tästä saat ohjeen sukkiin./Get the instructions for the socks from here.

Lisää kuvateksti

Koska sitä violettia lupasin, tässä on joitakin pilkahduksia siitä. Kuvat (kuin myös sukista) on otettu huonossa valaistuksessa keskellä marraskuun pimeyttä.

Jääkaapin ovi on täynnä

Meikit säilyvät ruukussa

Valoa saadaan kynttilöistä

Omavaraisuuden tärkein varuste maan jälkeen :)

Pinkkiä Pullaa

Minä rakastan hitaita ja rauhallisia viikonloppu-aamuja. Hipsuttelen täällä hiljaa, etten herättäisi Miestä ja touhuilen omiani. Sytytän hellaan tulen ja aamun koleus alkaa väistyä. Haistelen kahvin aromia. Päästän koirat remuamaan pihalle ja herään viimeistään siinä vaiheessa itsekin, kun kirpsakka pakkanen puraisee poskista. Nautin aamupalaa pitkän kaavan kautta ja luen siinä samalla. Ei ole väliä onko lukeminen mainoslehtinen vai romaani, tärkeämpää on nauttia ajasta ja hiljaisuudesta.

Aamun jälkeen minulla on yleensä listalla joitakin tehtäviä asioita. Teen ne mieluummin heti aamupäivästä, jonka jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla viettää lopun sunnuntai-päivästä vaikkapa sohvalla. Tämän päivän tehtävä ei ollut mitenkään vastenmielinen, sillä olin suunnitellut paistavani pullaa.

Hyvää isänpäivää!

Pullataikinan ohje

Jokin aika sitten sain Ripakintulta haasteen esitellä kotimme värejä. Ensimmäiseksi väriksi valikoitui sitten pinkki, koska sitä meiltä löytyy yllättävänkin paljon. Kuvat keskittyvät aika paljon nyt keittiöön, mutta aikaisemmin pinkkiä on nähty esimerkiksi lastenhuoneessa.

Pinkki on siitä kummallinen väri, että siitä pidämme sekä Mies että minä. Eikä tunnu vähentävän miehisyyttä yhtään vaikka pinkistä pitääkin. :) Myös pulliin valikoitui tällä kertaa aiheenmukaisesti vaaleanpunainen kuorrute. Jos laittasin tähän kuvan jokaisesta kotimme pinkistä asiasta, olisitte selaamassa niitä vielä huomennakin. Joten niinpä keräsin keittiöstä pullien ollessa kohoamassa muutamia lempitavaroitani.

Muutama muukin väri minulla on vielä mielessä, mutta niistä enemmän seuraavalla kerralla. Hauskaa isänpäivää kaikille!
Tästä lähtien löydät minut myös Bloglovinista.

Makuuhuone

Ainakin meitä itä-suomalaisia odotti tänään mukava yllätys aamulla. Maa oli peittynyt valkeaan lumipeittoon ja lisää tulee. Tämä ei ainakaan paranna minun nyt jo alkanutta joulu-intoiluani.

Aamuinen lumiyllätys

Olen jo esitellyt täällä muutoksen läpikäyneitä huoneita aiemmin. Makuuhuoneen näyttämistä olen vältellyt, koska se tuntuu jotenkin keskeneräiseltä. Sieltä puuttuu jotain, mutta en osaa sanoa mitä. Seinät on maalattu ja huoneesta löytyy kyllä kaikki tarpeellinen, mutta silti en saa ravistettua mielestäni tunnetta, että se ei ole vielä valmis. Myös makuuhuoneessa (kuten tämän talon melkein kaikissa huoneissa) on kirjahylly täynnä kirjoja. Eipähän tarvitse illalla kun on jo päässyt vällyjen väliin lähteä etsimään lukemista alakerrasta saakka.

Makuuhuone ennen ja jälkeen

Muuttaessamme taloon tämän(kin) huoneet seinät olivat beiget. Yhteen nurkkaan oli ruuveilla kiinnitetty koivukuvioinen lastulevy-vaatekaappi. Jonkin aikaa kaappia katselimme, koska täällä ei ole paljoa säilytystilaa, mutta yhtenä iltana tartuin vasaraan ja ruuvimeisseliin ja kaappi lähti. Kiroilu ja pauke olivat kuulema kuuluneet naapureille saakka. Kaapin tilalle tuli lipasto. Lipasto pelastettiin joskus tuolta Siilinjärven lähettyviltä ja se oli meille tullessaan myrkynvihreä. Valkoinen maali ja spraymaalilla tehdyt väriläikät muuttivat sen olemuksen täysin. Koira-sabluunan tein netistä löydetystä kuvasta.

Maalaus tekee lipastolle ihmeitä

Koirien talossa koira-aiheinen lipasto

Siinä mielessä huone ei ole valmis, että sen laajentamista ollaan mietitty. Huoneen molemmin puolin kulkevat ullakkotilat (sinne vie myös ovi, jonka edessä yöpöytä on). Haaveena olisi, että makuuhuonetta saisi laajennettua toisen ullakkotilan verran. Tämän talon yläkerran huoneet ovat kohtalaisen pieniä. Tämä aiheutti muuton aikana hieman ongelmia, koska entisessä vuokratalossamme olimme tottuneet noin kolme kertaa suurempaan makuuhuoneeseen.

Myös ovi päätettiin maalata harmaalla.

Joulua aletaan tuoda taloon vähän kerrallaan heti marraskuun alusta

Tuo laajentaminen ja minun toiveenani oleva lattian muovimaton vaihtaminen ovat olleet tärkeysjärjestyksessä viimeisinä, enkä tiedä pääsemmekö ikinä niihin asti. Makuuhuone ajaa asiansa, se on pimeä pesä jossa unen tulemista ei yleensä tarvitse kauaa odotella.

Mies ilmoitti haluavansa lähteä shoppailemaan tänään, joten Joensuuhun tiemme vie. Minä pääsen kiertämään kirpputorit ja Mies saa rauhassa koluta Bilteman ja vastaavien valikoimaa.