Ompele vauvalle: Pöllölelu

Kyllä täällä aina välillä tehdään muutakin kuin leivotaan ja syödään. Eilen oltiin Kekkosen kanssa Savossa kummitytön 2-vee synttäreillä ja oli niin kivaa, että Kekkonen nukkui koko yön heräämättä kertaakaan. Pitäisi vissiin juhlia useamminkin.  :)

Viime viikolla iski ompeluvimma. Tiedättehän sen tunteen, kun saa inspiraation ja silloin ei malta odottaa edes kangaskauppaan (tai lankakauppaan yms.) pääsemistä vaan pitää alkaa heti tekemään. Tällä kertaa syntyi Kekkoselle rapiseva pöllölelu. Herraa kinnostaa tällä hetkellä kaikki kova (mitä voi pureskella) ja kaikki mistä kuuluu ääntä, joten tämä sellofaanilla rapisemaan saatu pöllö tuntuu olevan suosiossa nyt.

Tarvikkeista pakolliset ovat lähinnä kankaat, muuten voi soveltaa ihan mitä kotoa sattuu löytymään. Jos omaa silmää miellyttää värikkäämmät kuosit, niin antaa palaa vaan. Meillä on toisessa pöllössä sisällä vanhan helistimen helistin osa (sori Usva, tälle löytyikin käyttöä) ja toiseen laitoin pienen pussukan sisään pieniä kulkusia. Jos näitä ei ole, voi ihan hyvin jemmata suklaamunayllätysrasiaan pari pientä nappia, niistä kyllä kuuluu ääntä. Nauhoja on kiva vauvan näplätä ja tuo löytämäni puinen rengas täyttää pureskelutarpeen. Pöllöön voi halutessaan lisätä nappeja ja kaikkea muuta tilpehööriä. Niiden kiinnitys kannattaa tarkistaa säännöllisesti, etteivät ne pääse irtoamaan vauvan suuhun.

Kaavan ja tarkemmat ohjeet voit ladata täältä.

Tarvikkeet pöllöön.

Ommellessa nauhat jätetään sisäpuolelle ja sellofaani on helpoin käsitellä neliön muotoisena.

Jos et lisää saumavaroja, irroita langanpätkät ennen lelun antamista vauvalle.

Vimmassani eksyin myös nettikangaskauppaan ja tilasin myös muutamia vaatekankaita Kekkoselle. Katsotaan saadaanko mitään niistä aikaan, meiltä kun ei vieläkään löydy sitä saumuria. Nyt pitää vaan alkaa kaavoja suunnittelemaan.

Lisää vauvanompeluideoita löytyy näistä: body, housut, tunika.

Testaaja on tyytyväinen.

Vauvan letut

Tervehdys täältä räkätaudin keskeltä! Täällä tauti jatkuu edelleen, tosin kuume on nyt jo poistunut talosta. Koko ajan saa olla niistämässä omaa nenää tai pyyhkimässä Kekkosen naamaa. Kaivattiin jotain vaihtelua päivään, joten kokeiltiin salaisen leivontaystävän laittamaa lettu-ohjetta. Pienensin hieman annosta, jolloin taikinasta tuli juuri sopivasti meille kahdelle. Kekkonen söi omansa mustikoilla ja karpaloilla höystettynä. Minä, joka yleensä syön lettuni kermavaahdolla, jäin kaipaamaan vaikkapa marjarahkaa, se menisi näitten kanssa hyvin.

Huomenna on tiedossa jännä päivä, lähdetään päiväretkelle tuonne hieman etemmäs. Ollaan Joensuussa käyty, mutta nyt suunnataan Savon puolelle. Mielenkiinnolla odotan mitä mieltä Kekkonen on moisesta. :)

Vauvan letut maistuivat minullekin :)

Vauva letut 

14 pientä lettua

2 munaa
1 kypsä banaani (myös esim. päärynäsose voisi sopia hyvin)
2rkl vettä/korviketta/äidinmaitoa

öljyä paistamiseen

Vatkaa munat kulhossa (sauvasekoittimella). Pilko banaani sekaan ja lisää neste. Surraa taikina sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista miedolla lämmöllä öljytyssä pannussa. Anna jäähtyä ennen vauvalle tarjoamista. Koristele halutessasi esim. marjoilla.

Hyvin kelpasi testaajalle.

Salaisen leivontaystävän toukokuun paketti

Salaisen leivontaystävän uusi kierros starttasi ja paketti saapui. Tulikin oikein hyvään aikaan piristämään pientä sairastelua. Kekkosella on yskää ja minulla ääni ihan paineessa, eilen oli lämpöäkin. Toivotaan että näillä menee ohi, eikä enää pahene. Viimeiset viikot on menneet ullakkoa ja lastenhuonetta siivotessa ja järjestellessä. Varasin kirppispöydän ja sinne on menossa monta säkkiä tavaraa. Lisäksi raahasin ylimääräisiä autollisen kierrätykseenkin. Nyt Kekkosen pinnasängylle on tilaa ja Neiti 7-veen pieniä leluja on sijoitettu ylös turvalliselle tasolle. Kunhan saadaan ikkunaan uusi pimennysverho niin pääsee Kekkonen kokeilemaan yksin nukkumista.  Kovin on vaan vaaleanpunaista lastenhuoneessa siskon jäljiltä, pitää varmaan koittaa etsiä sinne hieman jotain miehekkäämpiä värejä. Postikortteja herra rakastaa katsella, niistä laitoin jo hieman pyyntöä kummien suuntaan, niin saadaan jotain pojan ikiomaakin seinille. Neuvolassakin kerittiin käymään, ei mikään pieni mies ole tästä tulossa, pituutta on jo 72 senttiä.

Mutta harhauduin ihan aineesta, paketistahan minun piti. Sieltä löytyi suklaata, kuivattuja mansikoita ja vadelmia, mansikan makuista kermankovettajaa (ihan uusi tuttavuus?), domino-keksejä, liivatelehtiä, sinistä lankaa Kekkosen neuleisiin ja saippuakuplia (pitää testata vaikka joku kylpypäivä, että mitä herra on moisista mieltä).

Näitä olen kaupassa hypistellyt, mutta eivät vielä tarttuneet mukaan. Nyt pääsee testaamaan.

Fazerina tuli ja meni.... : )

Ohjeitakin oli vino pino: Banaaniletut (näitä voitaisiin testata Kekkosen kanssa joku päivä), mansikka-raparperi -tartletit, Guinness browniet, aprikoositäytteinen unelmatorttu, kääretorttupohja, juusto-yrttisolmut ja Fazerina juustokakku Tuo viimeksi mainittu menee ensimmäisena kokeiluun, jahka selviän kauppaan joku päivä. Luonnollisestikaan paketin mukana tullut levy ei selvinnyt leipomiseen saakka. :) Ensimmäinen äitienpäivänikin on tosiaan koittamassa, mutta en odota Miehen intoutuvan leipomaan sen kunniaksi. Letut ovat sen bravuuri ja niitä tilasin ja sain jo hieman etukäteen tällä viikolla.

Kuten parini mainitsi kirjeessään, ensimmäinen kierroksen paketti tuntuu aina jotenkin haastavimmalta, en tiedä miksi. Tässä tapauksessa en voi kyllä yhtään valittaa, oli sattunut aivan nappisuoritus. :) Ihanaa kun on paljon reseptejä mistä valita ja leipoa kerkiämisen mukaan ja suklaalla ei voi koskaan mennä pieleen.

Säärystimet 7 veljeksestä

Tilauksena pyydettiin tekemään säärystimet ja minähän tein. Tässä ei niinkään ole merkittävää itse tekele vaan ylipäätään se että minulla oli energiaa johonkin ylimääräiseen. Minä jaksoin ja onnistuin! Säärystimet on tehty täsmälleen tämän Yhteishyvän ohjeen mukaan, lankana musta 7 veljestä. Toivottavasti käyvät vastaanottajalle.

Tarkoitukseni oli kuvata säärystimiä ja juuri sillä hetkellä iski herralle huomionkipeys. Näinpä Kekkonen päätyi sitten kuvausrekvisiitaksi. Kuvissa oleva pupu ei ole minun käsialaani vaan se tuli lahjaksi haltiakummilta.

Helppo kuvio sopii näihin säärystimiin

Kekkonen 5kk siirtyi vihdoinkin nukkumaan omaan sänkyynsä ja lopetti itse yösyötöt. Kyllä se edelleenkin heräilee kerran pari yössä, mutta tutti riittää nykyään unensaantiin. Korvasi minut tutilla, höh. Eli en voi syyttää laiskuudestani vähäisiä yöuniakaan. Yleensä täällä on tähän aikaan vuodesta kaikki ikkunoiden edustat täynnä taimipurkkeja. Nyt ei ole ensimmäistäkään. Katselin kyllä siemenvarastoani yksi päivä, mutta siihen se jäi. Mullan saaminen kaupasta tänne asti oli se koetinkivi. Nykyään tulee käytyä sen verran harvoin kaupassa, että silloin on 100 muutakin muistettavaa. Painava multasäkki jää aina tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi.

Syytän tätä kevättä kaikesta flegmaattisuudesta. Aurinko paistaa joten ei tee mieli ulkoillakaan. Kun möllöttää päivät sisällä pyörien lattialla Kekkosen kanssa, onko tuo ihmekään jos ei oikein ole energiaa mihinkään. Toivottavasti lumet ja jää sulaisi nopeasti ja tulisi muutamia harmaita päiviä. Sitten voisin taas valjastaa koiran mukaan ja lähteä lykkimään Kekkosta ympäri seutuja.

Kekkonen 5kk ja rapiat

Kekkonen 4kk

Aika kuluu. Vesi tipuu räystäistä ja ulkona on jo lämpöasteita. Kekkosen kanssa päivät ja viikot hujahtlevat eteenpäin. Muutosta ei huomaa jossain, minkä näkee päivittäin. Kun katsoo kuvia herrasta kuukausikin taaksepäin, näkee miten pienestä kasvaa iso.

Eilen sillä tuli täyteen 4kk ja käytiin neuvolassa. Painoa on jo 8,5 kiloa (hui!) ja pituutta 67,5 senttiä. Koon 68 vaatteet menevät vielä päälle, mutta alkavat olla tiukkoja. Seuraava koko on jo etsitty esille ja osittain käytössä. Se osaa kääntyä mahalleen mutta on jo unohtanut kuinka käännytään selälleen. Se osaa tarttua esineisiin ja sen saa hekottamaan nostamalla korkealle. Sen paras kaveri on koira nimeltä Walle, mutta vieraiden koirien haukkuminen pelottaa välillä. Se on kova hymyilemään ja nauramaan, ihan kaikille. Sisko kiinnosti hirveästi, ihan niin kuin kaikki lapset.

Sillä on päivärytmi, jonka mukaan nukuttaan kahden  päiväunet ja yöllä viihdytään sängyssä n. 12 tuntia. Se on unohtanut kuinka nukutaan yöllä. Hyvä yö on tällä hetkellä sellainen, että herätään vain viidesti. Usein useamminkin. Neuvolassa puhui 4kk:n hulinoista, toivotaan tosiaan että on ohimenevä tila. Äitiä nimittäin väsyttää. Luulen nukkuvani vuorokaudessa määrällisesti tarpeeksi, mutta kun olet viikon aikana joka yö herännyt 10 kertaa, ei voida puhua enää älyllisestä toiminnasta. Juuri nyt on ihan hyvä, kun saa keskittyä vaan soseiden keittelyyn ja muistelemaan, että tulikohan se uunin pelti kiinni (ja kävinkö suihkussa eilen vai kaksi viikkoa sitten?).

Lempilelu on tällä hetkellä ehdottomasti tätin hankkima pupuhelistin.

Kekkonen sai eilen ensimmäistä kertaa elämässään korviketta. Minä haaveilen tulevaisuudesta, jossa saa syödä migreenilääkkeitä. Olen ihan varmasti parempi äiti ilman migreeniä. Näin ollen tarkoituksena on lopettaa hiljalleen imetys. Jos se sujuu hyvin, mennään nopeammalla aikataululla, mutta jos tuntuu vaikealta niin hidastetaan. Mies sai siis eilen pojan ja pullon ja käskyn ruokkia (kuten kaikissa oppaissa sanotaan, isän sylissä pitäisi hyväksyä korvike helpommin). Joo ei. Hörppäys ja huuto oli tulos. Kekkonen ruokittiin perinteisesti ja annoin sille omiin käsiin maitopullon. Kuten kaikki, sekin meni suuhun. Pieni maistelu ja ihmettelevä ilme. Pienellä avustuksella sai juotua pullon tyhjäksi (tai siis eihän se täynnä ollut, olisiko ollut 30ml?). Täällä on siis kova usko siihen, että tämä voisi lähteä toimimaan.

Kekkonen 0kk

Uniaika

Kekkonen ja mummo

Tänään se söi ensimmäisen kerran. Ruokalistalla oli porkkanasosetta. Vähän meinasi naurattaa, että mikä ihmeen leikki se tämä nyt on, mutta jonnekin se sose vaan katosi. Päätellen siitä, miten hyvin on nukkunut sen jälkeen, voisi kiinteät olla ehkä apuna noihin yöuniinkin. Mutta edetään hiljalleen. Nykyään ei neuvolassa opasteta tarjoamaan yhtä ruoka-ainetta per päivä, vaan saa antaa pariakin päivässä ja ei tarvitse syödä samaa päivätolkulla, paitsi jos on perheessä allergiaa. Ajattelin kuitenkin että tässäkin aloitellaan varovasti ja katsotaan mitä tulee. Ehkä ylihuomenna edetään bataattiin, sen jälkeen varmaan päärynään.

Eli tällaista tänne. Jos ketään sattuu kiinnostamaan. :)

Salmiakkibrowniet

Ostosriippuvaisuuden ja monien salaisten leivontaystävien jälkeen leivontakaapissa on paljon tavaraa, jota en ole kerinnyt vielä käyttämään. Eilen sieltä tippui niskaan Fazerin turkinpippurirouhe-pussi ja ajattelin tehdä asialle jotain. Pieni googletus löysi tämän Kotilieden ohjeen ja hieman sitä muokkaamalla ohjeesta tuli mieluinen. Näissä brownien palasissa maistuu salmiakki juuri sopivan vahvasti. Sisus on pehmeää, hieman valuvaa ja tahmeaa, juuri täydellistä!

Salmiakkibrowniet

Salmiakkibrowniet

150g Fazerin sinistä
150g voita
2dl sokeria
3 munaa
150g turkinpippurirouhetta
1,5dl vehnäjauhoja
2rkl kaakaota

Sulata suklaa ja voi, aseta jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Kääntele joukkoon suklaaseos. Lisää rouhe. Sekoita jauhot ja kaakao yhteen ja sekoita taikinaan. 

Kaada taikina 20cm x 30cm vuokaan, jossa on leivinpaperi. Paista 175 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tikkuun saa jäädä hieman taikinaa. Brownien jäähdyttyä aseta se jääkaappiin, jotta se jähmettyy kunnolla. Leikkaa paloiksi tai ota piparimuotilla kuvioita.

Täydellistä herkkua salmiakin ystävälle.

Eilen käytiin Kekkosen kanssa neuvolassa. Pituutta on jo 65 cm ja painoakin 7,5 kiloa, ei voi puhua enää pienestä pojasta. Neuvola sattui hieman huonosti juuri päiväuni-aikaan ja kun rokotuksiakin oli useampi, ei ollut kovinkaan kiva reissu. Hengissä kuitenkin selvittiin, mutta jätin kaupassa käymisen suosiolla johonkin toiseen päivään.

Kuinka päivät sujuvat, kun seurana on 3kk vanha herra

Hyvänen aika miten aika rientää. Totesin tänään, että Kekkoselle tulee kohta 3kk täyteen ja ensi viikolla onkin sitten taas neuvola. Jostain syystä tuntuu että herra olisi ollut talossa jo huomattavasti pitempään. Minua välillä hieman hämää tuo Kekkosen koko. Koska kasvu on ollut tasaisesti ylimmällä käyrällä, voisi Kekkosta kuvitella ikäistään vanhemmaksi. Nyt meillä opetellaan parhaimmillaan tarttumaan asioihin, välillä se menee enemmänkin lelujen muksimiseksi ja sitten harmittaa. Onneksi harsoista on helppo saada ote ja heristellä niillä kaikille!

Omenapitko

 Ihan ei vielä varsinaista päivärytmiä voi väittää olevan, sillä unien määrä vaihtelee vielä. Joinakin päivinä tuntuu, että suurin osa ajasta menee vaatteiden pukemiseen ja riisumiseen. Aamulla herätään kun jaksetaan (eli noin klo 9) ja touhutaan muutama tunti. Tämä tuntuu olevan Kekkosen parasta aikaa, silloin on hyvä tiskata ja imuroida, jos tuntee sellaiseen tarvetta. Puiden kantamista ja lämmittämistä saa tehdä joka päivä, halusi tai ei. Välillä pitää toki muistaa syödäkin. Kaikki naurattaa ja Wallen leikkiä katsellen on hyvä harjoitella niskalihaksia.  Hieman ennen puoltapäivää Kekkonen menee nukkumaan ja nukkuu vaihtelevasti 1,5-3 tuntia. Sen jälkeen taas touhutaan ja syödään. Neljän viiden välillä viimeistään yleensä nukahdetaan päivän toisille unille ja riippuen näiden aloitusajasta ja kestosta saattaa olla että nukutaan vielä kolmennetkin, tai sitten ei. Välillä viimeiset päikkärit ovat 10 minuutin torkut minun sylissäni maha täynnä. Noin kymmeneltä illalla kömmitään sänkyyn peittojen alle. Yöllä Kekkonen herää keskimäärin kolmesti syömään.

Koska Mies meni ja sai töitä, minä olen nauttinut kotona olosta ihan keskenäni Kekkosen kanssa. Joinakin päivinä saan enemmän aikaan, joinakin vähemmän. Muutamana päivänä olen uskaltautunut jo leipomaan ja ilmoittauduinpa salaiseen leivontaystäväänkin taas. Toivottavasti siitä ei tule ihan katastrofi. Neulekin valmistuu hitaasti mutta varmasti. Hiljalleen alkaa tuntua siltä, että elämässä on ihan vähän muutakin kuin vaippojen vaihtoa. Huomaa, että puolen vuoden yöherätykset ovat jättäneet jälkensä lähimuistiin, mutta minulle on kerrottu että sekin helpottaa vielä joskus.

Eli tällaista tänne. Olen hieman huonosti lukenut kenenkään muun blogeja, joten saa käydä huikkaamassa mitä teille kuuluu. :)

Piparilattea ja muuta jouluista

Vauva-arki on yllättänyt kiireisyydellään niin, etten ole kovasti tullut panostaneeksi tänne blogin puolellekaan. Kekkonen ei tunnu olevan kovin unelias kaveri ja joinakin päivinä menee vain pari tuntia päikkäreiden maailmassa. Itsehän olen käsittänyt asian niin, että jos vauva nukkuu niin minunkin pitäisi. Yleensä siinä vaiheessa kun alan sitten tekemään jotain, myös Kekkonen herää.

Pipareita leivottiin Neiti 6-veen ja Kekkosen haltiakummin kanssa.

Kerkisin kuitenkin tekemään blogivierailun tänäkin vuonna ja kohteena oli taas joulukalenteri. Otetaan puoli kiloa voita -blogin joulun odotuksesta löydät minun piparilatteni ja muita jouluisia ideoita.

Tänä vuonna meillä odotellaan joulua aika rauhallisesti. Minä en ole kerinnyt hössöttämään ja esillä on vain yksi ainut koriste, olkipukki. Joulukuusen taidan unohtaa suosiolla ja yrittää muutenkin olla stressaamatta aikaansaamattomuudestani. Jouluna varmaankin kokoonnutaan meille, mutta varoitan ihan suoraan vieraita: saatatte joutua itse ruuanlaittoon mikäli haluatte jotain pöytään. Minä lupaan vastavuoroisesti ettei yhtään vaippaa tarvitse vaihtaa, minä hoidan ne. :)

Kekkonen ja Rontti vahdissa.

Kekkonen

Kekkonen tuli maailmaan päivän myöhässä, näissä kuvissa on jo 6 päivän ikäinen.

Kekkonen saapui tähän maailmaan 28.10.2016 klo 21:00. Painoa pojalla oli 4680g ja pituutta 54cm. Äiti kiittää, ettei tiennyt etukäteen kokoa. :) Kotiin päästiin maanantaina illalla ja sen jälkeen aika on mennyt tutustuessa. Kekkonen tuntuu olevan onneksi kohtalaisen helppo tapaus, ei turhia itkeskele ja nukkuu yöllä huomattavasti pitemmän pätkän. Toivottavasti jatkaa samaan malliin.

Totesin tänään Miehelle, että minusta on tainnut tulla äiti. Kekkonen jäi nukkumaan yläkertaan ja tulin itse touhuamaan alas. Yhtäkkiä iski kummallinen pelko siitä, että entä jos joku varastaa sen sieltä?!? Ja eilen kävin pitkää keskustelua tulevan kummin kanssa tiedättehän-kyllä-minkä väristä. Eli yllättävän kivuttomasti olen loksahtanut tähän uuteen rooliini eikä Miehelläkään tunnu olevan mitään ongelmia.

Kiitokset kaikista onnitteluista, joita on jo tullut tähän mennessä. Saattaa olla etten ole kaikkiin hormoni-huuruissani muistanut vastata. :)

Kaivo -lapaset

Kolmas kerta toden sanoo, tuumasi neuloja ja teki vielä kolmannet palmikkolapaset putkeen. Näissä on ehkä hieman monimutkaisempi palmikko kuin Aarni tai Neidon lapasissa, mutta ei tämäkään ole vaikea. Toistuvia rivejä ei ole kuin muutamaa erilaista, joten kuvion oppii nopeasti ja loppu lapanen syntyy melkein kuin itsestään. Kämmenpuoli on pelkkää oikeaa neuletta.

Tällä hetkellä puikoilla on pitkästä aikaa taas kirjoneuletta, mutta koko tuottaa ongelmia. Novitan mittojen mukaan kyseessä on miesten koko, mutta ne ovat minulle juuri sopivat ja Miehen mielestä ne puristavat. Voi tietysti olla että yli puolen vuoden tauko kirjoneuleesta on aiheuttanut jonkinlaista käsialan kiristymistä...

Kaivo -lapasissa on palmikko selässä ja pelkkää oikeaa neuletta kämmenissä.

Kaivo-lapasten ohje suomeksi.
Instructions for the Kaivo mittens in English.

Palautetta lapasista otan mielelläni vastaan ja ilmoitathan jos huomaat ohjeessa jonkin virheen tai muuta huomautettavaa. :)

Vinkki! Jos keskelle palmikkoa tuntuu jääävn reikiä tai löysää lankaa, kokeile yhdistää puikkojen 3 ja 4 silmukat samalle puikolle tai käytä pyöröpuikkoja.

Kaivot valmistuivat jo päiviä sitten, mutta minuun iskenyt flunssa laittoi ohjeen tekemisen paussille. Olin ilmoittanut jo maha-asukillekin että parasta olisi alkaa tulemaan sieltä, mutta se käsky peruuntui nopeasti. Yhtenä aamuna oli kurkku kipeä, sitten alkoi räkä valua ja eilen oli kuumetta. Tilasta kertoo jotain se, etten jaksanut eilen edes neuloa, torkuin vaan sohvalla, joten en usko että synnyttäminenkään olisi ollut hirvittävän hauska kokemus. Tänään on ollut hieman enemmän virtaa, mutta edelleenkin korttelin kiertäminen koirien kanssa oli suurin rutistus mihin pystyin.

Kuvat ovat sitten ihan feikattuja, ihan niin kuin minun annettaisiin kantaa puita rv39+1.

Aarni -lapaset

Niinhän siinä sitten kävi, kuten Mies ennusti nähdessään minut hullunkiilto silmissä sukkapuikkoja kilkuttelemassa: tulee migreeni. Onneksi tämä tapaus ei jäänyt virumaan vieraaksi monen päivän ajaksi vaan suoritti vierailunsa eilen ja poistui sitten ainakin suurimmaksi osaksi. Tänään on ollut paha olo, liekkö sitten merkki lähenevästä synnytyksestä, migreenin paluusta vai sopimattomasta ruokavaliosta. Onneksi nyt alkaa olla viimeisetkin viime hetken touhut valmiina, nuohooja kävi tänään ja talvirenkaat on hankittu (en ole niinkään nähnyt synnytys-unia vaan talvi-unia, joissa lunta on ollut ikkunoitten puoleenväliin saakka). Koiravahdista on sovittu jo kesällä.

Aarni -lapaset on neulottu Novitan 7 veljeksestä.

Ennen migreenin iskua kerkisin kuitenkin saamaan Aarnit valmiiksi (ja seuraavakin ohje olisi jo paperilla, mutta odottaa nyt rohkeutta tarttua taas puikkoihin) ja tässäpä on ohjeet jakoon jos jokin muukin haluaa kokeilla. Ohje on helppo ja palmikko ei kierry perinteisesti itsensä ympärille, vaan toinen suortuva kiemurtelee toisen päällä. Kun muut tekevät innoissaan Muita ihania- tai Anelma -kirjosukkia, minä olen jumiutunut palmikkoneuleeseen. Katsotaan jatkuuko tämä koko talven.  Näillä täyttää nopsasti vaikka pukinkontin. :)

Aarni -lapasten ohje suomeksi.
Get the insturctions for the Aarni mittens in English.

Lapasten kämmenpuoli on pelkkää oikeaa neuletta

16x3 vauvajuttua ja muuta asiaa

Virallista äitiyslomaa on takana kohta viikko. Muutamana päivänä olen touhunut koko viikon edestä, lopun aikaa maannut sohvalla. Uni tuntuu karanneen jonnekin ja ne yöt, kun saa nukuttua enemmän kuin kolme tuntia tai ei tarvitse herätä vielä viideltä, ovat luksusta. Tästä johtuen ei oikein runosuonikaan syki. Löysin kuitenkin Karoliinan blogista 16x3 haasteen, jonka ajattelin sopivan oikein hyvin tähän päivään. Osa vastauksista voi olla hieman ristiriidassa keskenään, mutta ehkä sen voi laittaa hormonien piikkiiin...

3 asiaa, joista pidän...

1. Syksy on tullut! Aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja illalla tulee taas pimeää, ihanaa! Raskaus on aiheuttanut inhottavia kuumia aaltoja, mutta ainakin ne ovat nyt hieman siedettävämpiä kuin kesällä. Illalla on ihanaa lähteä vaeltelemään koirien kanssa lähiympäristöön, vaikka vauhti onkin kihtisen kilpikonnan tasoa.
2. Sisko teki omenapiirakkaa, ohje on täällä. Oli muuten oikein namnam.
3. Vauva himoitsee kaikkia "märkiä" ruokia, vesimelonia, viinirypäleitä, kivennäisvettä, appelsiinejä, jäätelöä ja mehujäitä, ananasta, mustikoita (sekä kylmää omenasiideriä, mutta sitähän se ei saa).

3 asiaa, joista en pidä...

1. Unettomana sängyssä pyöriminen tuppaa aiheuttamaan päänsärkyä ja lääkkeitähän ei saa syödä.
2. Maha on alkanut painaa ihan tosissaan. Kyljen kääntäminen, makuulta ylösnouseminen ja käveleminen alkavat olla välillä hyvin hankalia tapahtumia. Lisäksi turvotus tulee ja menee. Hassua, miten sitä keväällä vielä odotti mahan ilmestymisestä ja nyt ei malttaisi odottaa eroon pääsyä...
3.  Yritän kovasti opetella vaan olemaan ja nauttimaan näistä muutamasta viikosta, ennen kuin perheemme kasvaa. Silti huomaan laativani jokaiselle päivälle tehtävälistaa, asioita jotka on muka pakko hoitaa juuri silloin. Yritän kovasti päästä tästä ajattelumallista eroon.

Maha vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna...

1. Jos lasketaan viikonloppu hieman pidennettynä, kiersin Ketunlenkin äidin ja siskon kanssa. Mukana oli myös kuusi koiraa, joista suurin osa taisi uida suossa. Ensimmäiset 9 kilometriä tuntuivat ihan hyvältä, mutta sen jälkeen maha alkoi painaa. Onneksi eväitä oli varattu kokonaiselle armeijalle.
2. Rakkaat olivat järjestäneet yllätysjuhlintaa, ja minä en osannut aavistaa mitään ennen kuin marssin juhlapaikalle sisälle. Mukaan tarttui hirvittävä sokerihumala, herkkuja seuraavallekin päivälle ja vaippakakku. Iso kiitos mahakkaan muistamisesta!!! <3
3.  Mietin esseen kirjoittamista opiskeluja varten, mutta se jäi nyt odottamaan jotain paremmin nukuttua yötä.

3 asiaa, jotka osaan...

1. Aloittaa joulu-touhottamisen jo syyskuussa. Mies ei tykkää, uhkailee lähtevänsä evakkoon jos en rauhoitu.
2.  Tällä hetkellä hormonien hyrrätessä osaan tirauttaa itkut ihan mistä syystä vaan. Ei tunnu oikein minulta, toivottavasti tämä helpottaa lähiaikoina. 
3. Olla hiljaa. En tunne yleensä tarvetta täyttää hiljaisuutta ihan vaan puhumisen ilosta ja saatan olla vastaamatta kun minulle puhutaan, jos minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa. Tämän vuoksi osaan myös mököttää erinomaisesti.

3 asiaa, joita en osaa...

1. En osaa nukahtaa, jos en saa lukea hetkeä ennen sitä. Viimeisimpänä on mennyt Stephen Kingin Mr. Mercedes, Finders Keepers ja nyt luen varmaankin jo kolmatta kertaa The Standia (Onkohan suomennettu Tukikohta -nimellä?).  
2. Leikata leipää. 
3. Ohjelmointi-taidot ovat karanneet päästä aivan täysin, koska niille ei ole käyttöä nykyisessä työssäni.

Ketunlenkki oli mukava kierros suolla ja koiratkin tykkäsi.

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

1. Nukahtaa missä ja milloin vaan ja nopeasti (niin kuin Mies osaa).
2. Tehdä ja tarjota liharuokia vauvalle sitten kun on sen aika. Ostin jo Samasta padasta -kirjan, toivottavasti sieltä tulee inspiraatio tarvittaessa.
3.  Virkkaaminen vaikuttaa mukavalta, mutta jostain syystä se ei vaan uppoa minun päähäni. Neulominen on pajon helpompaa.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

1. Pestä olohuoneen matto. 
2. Mennä torstaina Joensuuhun lääkärin juttusille. Siellä on tarkoituksena keskustella migreenin estolääkityksen lopettamisesta (ja ehkä saada jonkinlaista kokoarviota maha-asukista). Jos lääkäri on sitä mieltä, että lääkitys on parasta purkaa, niin sitten lopetan sen. Kukaan hoitaja eikä lääkäri ole vaan tähän mennessä suositellut moista vaihtoehtoa, eli odotan mielenkiinnolla. Samalla ajattelin pyytää pientä tutustumiskierrosta synnytyslaitoksella, ainakin sen verran että tietää mihin mennä sitten kun aika koittaa.
3. Muistuttaa Miestä katsomaan vauvan kuljetuslaaria (sillä on jokin nimi, mutta en saa sitä juuri nyt päähäni...), koska olin ymmärtävinäni ohjeesta että sen telakkaan pitää vielä ruuvata jotain kiinni. Lisäksi pitäisi päättää maalaanko käytettynä saadun pinnasängyn ja jos maalaan niin minkä väriseksi? Tulisikohan siihen ihan jotain kuviota?

3 asiaa, joita stressaan...

1. Tulevaisuus vauvan kanssa. Osaako sitä olla vanhempi, kasvattaa edes jollain tasolla järkevän olennon? Lisäksi synnytyssairaalaan on 100 kilometriä, osaako sinne lähteä oikeaan aikaan? Jos yöt ovat valvomista ja päivät sumussa kulkemista jo ennen synnytystä, mitä elämä onkaan sen jälkeen...
2. Miksi tämä talo ei pysy puhtaana? Tonttuko tänne käy ripottelemassa lattioille hiekkaa, puunlehtiä ja kanervan oksia? Miksi? Pitäisikö hankkia monimutkaisempi lukko (vai siivota useammin)?
3.  Nukkumaan meneminen on pelottavaa, kun stressaa unen saamista.

Siskon tekemä omenapiirakka oli oikein hyvää.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

1. Nukkuminen
2. Lukeminen
3. Metsässä koirien kanssa haahuilu

3 asiaa, joista puhun usein...

1. Tunnustan tällä hetkellä puhuvani ehkä hieman liikaakin maha-asukin asioista, pyörimisistä ja hikkailuista. 
2. Koirat. Niiden elämästä löytyy vertauskohtia mihin tahansa ongelmiin.
3.  En tiedä puhunko tästä nyt niin usein, mutta mielessähän se Mies on aina kovasti: mitähän se tästä ajattelee, tykkääköhän se tuosta, tämä pitää kertoa sille...

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

1. Maxihame
2. Yöpaita
3. Villasukat (tosin näitten pukeminen alkaa olla vaikeaa, ei oikein meinaa taipua...)

3 asiaa, joita en pue päälleni...

1. Pitkät legginssit (paitsi raskaana ollessa kun mitkään muut housut ei mahdu päälle...) (enkä tarkoita nyt pitkien kalsareitten ominaisuudessa vaan nimenomaan legginsseinä)
2. Paitapuserot
3. Shortsit

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

1. Se hylätty kartano sieltä jostain metsän keskeltä kaukana naapureista.
2. Kunnostustaidot sen kartanon entisöimiseksi (sekä tietysti rahat ja aika).
3. Tuohon Stephen Kingin trilogiaan sen kolmas osa (odottelen pokkarin ilmestymistä).

Vaippakakku, jonka kruunasi pöllömäinen vaunuverho.

3 asiaa, joista unelmoin...

1. 8 tunnin yöunet putkeen heräämättä kertaakaan (no okei, kuusikin tuntia riittäisi)
2. Kylmä omenasiideri
3. Miehen kanssa roadtripille pääseminen (se jäi tänä kesänä jostain syystä väliin, oltiin muka niin kiireisiä ja yleensä lainassa ollut asuntoautokin on myyty pois).

3 asiaa, joita pelkään...

1.  Tulevaisuus (sillä terveellä tavalla kun ei oikein tiedä mitä on edessä)
2. Ring-elokuvan pikkutyttö
3. Perhoset

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

1. Synnytys! (mitä tahansa mutta ei enää elämää tämän mahan kanssa)
2. Jonkinlaisen rutiinin syntyminen elämään 
3. Iltapala (saisinkohan Miehen ylipuhuttua jäätelökauppaan, hmm...).

Silloin kun ei jaksa kirjastoon asti, löytyy lukemista lähempääkin.

Brookie

Hengissä ollaan, koko porukka!

Syksy vierähti käyntiin niin nopealla tahdilla, että jostain piti hieman hellittää ja se jokin päätyi olemaan sitten blogi. Ajatuksenani ei kuitenkaan ole ollut lopettaminen, ainoastaan hengähdystauon pitäminen. Äitiysloma alkaa virallisesti ensi viikolla, mutta lääkärin määräyksestä olen kerinnyt jo olemaan viime viikosta lähtien kotona. Verenpaineeni lähti hieman liian jyrkkään nousuun ja sain järkyttävän räkätaudin, joka alkaa onneksi hiljalleen helpottaa. Tätä ilmeisesti on liikkeellä?

Olen tässä jo kerinnyt viikon aikana toteamaan, että hieman totuttelua tämä uusi aikakausi ja työssä käymättömyys tulevat vaatimaan. Ainakin nyt sillä aikaa kun odotellaan vauvaa saapuvaksi. Mitä ihmiset oikein touhuavat kaikki päivät kotona? Älkää käsittäkö väärin, kyllä täälläkin tekemistä riittäisi. Se on kummaa miten kahden ihmisen ja parin koiran taloudessa riittää aina siivottavaa, pyykättävää, tiskattavaa ja laitettavaa. Mutta entä jos ei halua vaan siivota koko ajan? Sairastamiseen rauhoittuminenkin on ollut hieman haastavaa, olen kerinnyt laittaa kasvimaan ja -huoneen talviteloille, istuttamaan syksyn kukkasipulit (nyt peukut ylös, että edes osa nousisi ensi keväänä) ja aloittaa joululahjojen miettimisen. Jo ennen kotiin jäämistä ilmoittauduin muutamalle avoimen yliopiston kurssille ja nyt odottelen että kirjasto saa varattua minulle ensimmäisen osan kirjan. Noista kursseista en kyllä ota mitään stressiä, jos kerkiän ne suorittaa seuraavan vuoden aikana niin hienoa ja jos en niin elämä ei siihen kaadu. Niistä vaan saattaisi olle hyötyä kun miettii jatkossa työllistymistä...

Ehdotuksia uusista tv-sarjoista, elokuvista ja blogeista (käykääpä vilkaisemassa vaikka tätä, siellä on mahdottoman suloinen pöllö-vaunuverho) otetaan vastaan samoin kuin neulonta-inspiraatiota (inspiraatio katosi jonnekin viime keväänä eikä sitä ole sen jälkeen näkynyt). Tekemisen lisäksi saadaan molemmat opetella Miehen kanssa taas olemaan yhdessä, taitaa nimittäin olla aika monta vuotta siitä kun ollaan molemmat viimeksi oltu kotona kokopäiväisesti. Toisaalta ihan mukavaa, mutta rehellisesti sanoen vaatii hieman totuttelua että päästään toistemme rytmiin kiinni. (Olen ollut huomaavinani, että kun toiselle sattuu touhu-päivä ja toiselle laiskotuspäivä, meinaa jälkimmäiselle tulla hieman syyllinen olo. Kuulostaako tutulta kenenkään mielestä?)

Tämän hetkisinä raskaus-himoina ovat kaakao ja appelsiinit, eri aikaan mieluiten.

Brookiessa yhdistyy kaksi hyvää, brownie ja cookie.

Vaikka väsymys ja laiskotus ovatkin olleet koko syksyn aika vahvoissa rooleissa, sain tänään leivottua. Tämä on ihan oikeasti saavutus, en ole varma olenko leiponut mitään kohta kuukauteen. Ohjeeksi valikoitui Brookie-resepti Liisa Westerbergin Makeaa -kirjasta. Minulle kirja saapui jonkin kuluneen Salaisen leivontaystävän kierroksen aikana, onneksi näistä paketeista riittää iloa näinkin pitkälle. :) Brookieta olen nähnyt tehtävän jo monessa kokki-ohjelmassa, joten olen hieman jäljessä tämän kokeiluni kanssa. Ideana on yhdistää suussa sulan pehmeä suklaakakku ja herkulliset suklaakeksit. Ulkonäöltään tämä ei ole niin hirvittävän vaikuttava, mutta maku on sitäkin parempi, suosittelen kokeilemaan!

Brookie

Pohja
100g tummaa suklaata
100g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
2 munaa
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Cookietaikina
125g voita huoneenlämpöisenä
1,5dl sokeria
tl vanilja-aromia (tai -sokeria)
1 muna
2dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
100g rouhittua suklaata

Aloita pohjan valmistus sulattamalla suklaa ja voi. Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita joukkoon suklaa-voiseos. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri yhteen ja kääntele taikinaan. Levitä leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (20 x 30cm).

Valmista cookietaikina vaahdottamalla voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vanilja-aromi ja muna ja sekoita tasaiseksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja suklaa yhteen. Kaada jauhoseos voiseokseen ja sekoita tasaiseksi. Nostele lusikalla taikinasta kasoja pohjan päälle, tarvittaessa voit levittää niitä varovasti lusikan vedoilla. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.