tiistai 30. syyskuuta 2014

Muropallerot

Tekee mieli jotain makeaa. Toista kertaa kaappeja läpikäydessäni totean etten ole unohtanut jonnekin ylimääräistä suklaalevyä tai keksipakettia. Jääkaapistakaan ei löydy aarteita, hilloa ei ilkeä vetää lusikalla suoraan purkista. Kauppaan ei jaksa lähteä. Kuulostaako tutulta?
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu tähän hätään ovat Muropallerot.

Muropallerot
Jos näistä on jotain pahaa sanottavaa pakko keksiä, niin pallerot vaativat jonkin aikaa kylmässä oloa ennen nauttimista. :) Ohje on niin helppo, ettei näissä voi epäonnistua. Kuten kuvista näkyy, minulla on jonkinasteinen muffinssivuoka-riippuvuus.

Muropallerot

120g kookosrasvaa
2dl tomusokeria
0,5dl kaakaojauhetta
1tl vaniljasokeria
6dl riisimuroja

Sulata rasva kattilassa ja siirrä pois levyltä. Siivilöi rasvan sekaan yhteen sekoitetut sokerit ja kaakaojauhe. Sekoita, kunnes seos on tasaista. Lisää murot ja pyörittele niitä kunnes ovat tasaisen tahmaisia. Annostele joko leivinpaperille tai muffinssivuokiin ja anna kovettua kylmässä (viimeistään tunnin päästä ovat valmiita mikäli ovat olleet jääkaapissa, voi toki käydä kokeilemassa aikaisemminkin).



Olin jo vannonut etten neulo enää yksiäkään lapasia tänä syksynä, mutta jotenkin ihan puolivahingossa puikoille heittäytyi Newfoundlandin lapaset. Netistä löytyi muutamia suomennettuja ohjeita, mutta parhaat löysin englannin kielellä ja on ollut lystiä niiden kääntämisessä. Ensimmäinen lapanen on mennyt vähän sellaisella yrittänyttä-ei-laiteta-ja-kokeilemalla-oppii -meiningillä. Kuvio on kyllä aivan ihana, mietin jo että täytyy muokata vielä ohjeesta sellaiselle Neiti 4-veelle sopiva koko. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Koristeita sammalesta ja jäkälästä



Sammal-koristeet
Eilisen retkeilyn lopputuloksena löytyi kassillinen risuja, sammalta ja muita tarpeita. Keräsin vielä askartelulaatikostani lisää roinaa ja tuijottelin niitä kunnes inspiraatio iski. Yleensä meillä on ollut isohko valoin koristeltu havupallo oven pielessä, nyt siihen tuli monta pientä sammalpalloa.

Palloja varten tarvitaan sanomalehteä, erilaisia naruja ja/tai rautalankaa, sammalta, oksia ja muita koristeita ja pakkausteippiä/kelmua. Sanomalehdestä muotoillaan ensin halutun kokoisia palloja. Pallot on hyvä päällystää joko pakkausteipillä tai kelmulla, ettei sammalen kosteus imeydy niihin hajottaen ne. (Pallot voi myös ennen teippausta päällystää yhdellä kerroksella värillistä paperia, jos haluaa olla varma ettei sanomalehti pilkistä mistään välistä.)

Pallojen ympärille ruetaan kiinnittämään rautalangan avulla sammalta. Vaatii vähän taiteilua, mutta kun tekniikan keksii ei ole vaikeaa. Rautalankaa kieputetaan pallon ympärille, kunnes pallo on peittynyt. Tämän jälkeen pallo voidaan koristella halutulla tavalla (tai jättää koristelmatta). Itse laitoin yhden ympärille tuollaista pikkukelloilla varustettua rautalankaa, toisen ympärille jäkälää ja kolmannen kiedoin katajan oksiin ja paperinaruun.

Jos pallosta jää sojottamaan osia, kannattaa ne tasoittaa saksilla.

Ripustukseen käytin rautalankaa, etteivät pallot kietoudu toistensa ympärille ja lähde tuulen mukana lentoon. Saa nähdä kauanko menee ennen kuin linnut ovat nuo pesätarvikkeiksi keränneet.


Tarvikkeet, Lieksan Lehti taipuu moneksi.

Sanomalehtipallot.

Valmiit sammalpallot
 Koska tarvikkeita vielä jäi, kävin hakemassa lisäksi aikaisemmin persikoita sisältäneen säilykepurkin. Köytin sen ympärille sammalta samalla tekniikalla kuin pallojenkin ympärille. Pohjalle laitoin palasen sammalta, jotta sain kanervat ja heinät sojottamaan nätisti pystyssä.

Syksy-asetelma


Naapuri lainasi avuliaasti tikkaitaan, joten pääsin jo laittamaan esille ULKOVALOT (ei siis joulu- vaan ulkovalot). Kovin olen vaan lyhyen sarjan ostanut viime keväänä rikkimenneiden tilalle. Valoja katsellessa ei vaan voi olla pahalla tuulella. Voi johtua siitäkin, että meidän piha on muuten niin pimeä, täällä ei katuvalot pahemmin häiritse.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Luonto askartelukauppana

Nyt on hyvä päivä lähteä luontoon keräämään talven askartelutarvikkeita. Erilaisen vinkeät oksat, kävyt ja sammal ovat ainakin itsellä kovassa käytössä viimeistään jouluna. Pihlajanmarjatkin ovat kauniita, jos ne onnistuu säilyttämään hyvänä. Havuja kannattaa hakea vasta sitten kun niitä käyttää, etteivät ne pääse kuivumaan ja lakastumaan. Näistä syntyy meillä kukka-asetelmia, ovikoristeita ja mitä nyt milloinkin mieleen tulee. Sammalesta ja jäkälästä kannattaa muistaa, ettei niiden kerääminen kuulu jokamiehen oikeuksiin vaan vaatii aina maanomistajan luvan. Niitä kannattaa kerätä niin, että jättää osan mättäästä vielä paikoilleen, jolloin sammal nopeasti leviää paikkaamaan tyhjentämäsi kohdan. Sammal kuivuu säilytyksen aikana, joten sitä kannattaa suihkutella vedellä aina silloin tällöin.

Kävyt kannattaa ennen käyttöä kuivattaa esimerkiksi lattialämmityksen avulla, jolloin ne aukeavat nätisti.

Märät kävyt ovat kiinni...

..ja kuivuessaan ne aukeavat nätisti.

Lisäksi nyt saa aivan mahtavia valokuvia ruskasta, joita voi hyödyntää vaikkapa sisustuksessa. Minulla ainakin oikein sormet syyhyää päästä koirien kanssa metsään ja nappaillemaan valokuvia ja miettimään mitä voi rakentaa sieltä löydetyistä aarteista. Täällä tosin paistaa nyt aurinko, mutta kokenut migreenikko osaa varautua siihen lippiksellä, aurinkolaseilla ja kulkemalla varjoisissa paikoissa.

Teille muille toivotan aurinkoista ulkoilupäivää! :)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Vihainen Pöllö -lapaset + ohje

Hirvittävän taisten jälkeen sain nämä lapaset valmiiksi. Ohje tai kuvio eivät sinällään ole mitenkään vaikeita, ilmeisesti ei vaan kannata rueta neulomaan väsyneenä. Pöllöstä tuli kovin kärttyisen näköinen (vähemmästäkin, kun joutuu puretuksi monta kertaa), joten nämä saivat nimekseen Vihainen pöllö.

Vihainen Pöllö -lapaset

Ohjeen lapasiin saat tästä linkistä.

Koko on vähän vanhemmalle lapselle tai pienikätiselle naiselle. Itse en kuulu tuohon ryhmään, joten en nyt oikein tiedä mitä näillä tekisin. :) Olen edelleenkin sitä mieltä että Drops Karisma ja 7 veljestä sopivat hyvin yhteen.

Huomatkaa koirankarvat, joista on mahdotonta päästä eroon

Väsyneen neulojan lopputulos


Nyt unohdan kirjoneuleet hetkeksi ja hyökkään kirpputorilöytöni pariin. Joidenkin mielestä tässä on sekava kasa lankaa, minä näen siinä ihan selvästi sukat. Huvittavinta on, että juuri möin itse pois nurkista pyörimästä samanlaisia nyssäköitä muutama kuukausi sitten.

Ennen kuin pääsen sohvan nurkkaan möhjäämään neuleen kanssa, pitäisi saada pihalta kaivettua yksi "kanto" pois. Heittomerkit johtuvat siitä, että kyseessä on heiveröinen puska, mutta arvaan jo nyt että juuret ulottuvat monen metrin syvyteen. Mies veti kesällä pahimmat pensaasta pois moottorisahalla ja ajattelin nyt aseistua lapiolla ja hakulla sekä jonkinlaisella teräaseella. Pitkällisen etsimisen jälkeen Google osasi vihdoinkin kertoa, että nuo puskat ovat tuolla Koiranheisiä. Osuvaa.

Kipputoreilta ne parhaat ideat löytyy


torstai 25. syyskuuta 2014

Verhovillitys

Minä olen suosinut tekstiileissa aikaisemmin aika kirkkaita värejä. Miehen tultua mukaan kuvioihin on väritkin muuttuneet maltillisemmiksi ja violettia näkyy meillä aika paljon vähemmän kuin aikaisemmin (miten kukaan voi vihata violettia??)

Hyvänä esimerkkinä käytöstä poistuneista verhoista on Ikean Saralisa-kuosi. Minulla on kangasta kahden ison verhon verran ja olen kovasti yrittänyt keksiä sille jotain uusiokäyttöä (ei Kirsti, en anna niitä sinulle koska rakastan niitä liikaa :)). Hyvä esimerkki aiheesta löytyy vaikkapa täältä.
Jotenkin en vaan ole raaskinut uhrata tätä mihinkään.


Nykyään meillä on enemmän valkoista ja harmaata ja lisää niiden eri värisävyjä. 

Totesin että tähän täytyy saada muutos. Jos pikkuhiljaa hivutan taloon taas iloisempia kuvioita ja räväkämpejä värejä, ehkä Mies ei huomaa? Mielessä on ollut jo pari viikkoa että keittiön kesäverhot pitäisi vaihtaa. Minulla on ihan miellyttävät syysverhot, mutta jotenkin sielu huutaa nyt jotain uutta. Sitä etsiessäni törmäsin tähän kangaskauppaan verkossa. Seuraavat kuvat eivät ole minun ottamiani, vaan ne on poimittu tuolta kaupasta.

Owly 3
Autumn Leaves 8

Pöllö 2
Arvidssons Textil -Tomteboda 1

Erilaisia kankaita on satoja ja valinnanvaikeus on suuri. Hinnat on mielestäni kohtalaiset verrattuna muuttamaan muuhun verkkokauppaan. Taustalla on saksalainen yritys ja en ainakaan pikaisella haulla löytänyt haukkuja. Täytynee testata. Ja nythän on hyvin aikaa alkaa valmistautua jo jouluun ja miettimään jouluverhoja....

Tietysti on myös ne suomalaiset perinnevaihtoehdot, Marimekko ja Finlayson. Tässä lempparini heidän tämän syksyn valikoimista: Marimekon Siirtolapuutarhan uusi violetti-harmaa väritys ja Finlaysonin Saarni.

Kuva: Marimekko

Kuva: Finlayson

Jonkin asteista pesänrakennus-viettiä on selvästi havaittavissa, niin kuin aina syksyisin. On niin mukavaa käpertyä sohvan nurkaan viltin alle glögimukillisen kanssa, kun ulkona on pimeää ja märkää. Kuvaan kuuluu luonnollisestikin myös muutama koira jalkoihin tuhisemaan, kunnolliset villasukat ja tuli hellaan tuomaan lämpöä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Karma

Luovuus on karannut jonnekin. Olen koko alkusyksyn ollut kovin aikaansaava ja jaksanut touhottaa erilaisten projektien parissa. Tällä viikolla virta sitten loppui. Tuntuu, että voisin nukkua kellon ympäri ja ajatus ei kulje. Mikään ei jaksa kiinnostaa. Mikään ei onnistu.

Tällä viikolla minulla on useampi päivä Joensuussa töitä (sinne on siis matkaa 100 kilometriä suuntaansa), sekin varmasti vaikuttaa. Olen syksy-ihminen ja yleensä tähän aikaan vuodesta pirteimmilläni. Voi olla että tämä yllättäen tullut loskasää aiheutti jonkinlaisen syysmasennuksen. Meidän talossa nuo tunteet vielä heijastuu parisuhteen toisessa puoliskossa, ja välillä tuntuu että toisen synkkyys pahentaa toisen mielialaa ja näin aiheuttaa loputtoman kierteen.

Olen yrittänyt neuloa, mutta kun olet useamman kerran purkanut tekeleesi, tekee mieli viskata koko lankasotku nurkkaan. Minulla on uusi pöllömalli (tällä kertaa hieman pienempi koko) lapasiin, mutta en saa sitä mitenkään asettumaan nätisti. Tämä on aiheuttanut turhautumista ja tänään en olekaan puikkoihin koskenut ollenkaan. Antaa ajatusten asettua, jos mallikin alkaisi sitten näyttää siedettävältä.


Taustalla viiniköynnös, edessä sipuleiden jako.

Jotain positiivistä, Kauppilasta tilaamani kukkasipulit tulivat vihdoinkin (kun olin vain kerran kerinnyt kysellä niiden perään). Kuten edellisestä tekstistä näkyy, täällä onkin ihan sipulin istutukseen soveltuva sää. Kukkasipuleiden lisäksi paketissa oli äitille tilaamani viiniköynnös. Vein tänään köynnöksen uuteen kotiinsa ja samalla jaettiin kukkasipuleita. Karma astui heti peliin, ja sain soiton että minulle on varattu monta kymmentä kiloa perunoita (kun ei kasvattaja kuulema jaksa kantaa enää omaan kellariinsa). Sipulit äitille, perunat minulle. Bonuksena äiti paistoi vielä lettuja, hyviä olivat.

Pienellä paikkakunnalla on se etu, että täällä vielä elää vanhanaikainen vaihdantatalous.  Aina se ei mene juuri tasan. Niinkuin tänäänkin, vein yhteen paikkaan tavaraa ja sain toisesta. Kukin antaa mahdollisuuksien mukaan. Vielä kun löytäisin jonkun, jolla olisi ylimääräisiä omenoita...

Nyt on perunoita kellarissa.

Äitin paistamat letut <3

tiistai 23. syyskuuta 2014

Winter is coming

Koska kuva kertoo 1000 sanaa, tässä teille pieni kertomus täältä Karjalan rajoilta. Ja arvatkaas kenellä oli aamulla Joensuussa koulutusta...

Lieksan vesitorni


Tori


Aamulla kun työkaverin kanssa ajoimme Joensuuhun, matkamme katkaisi tielle kaatunut puu. Sen verran oli koivulla kokoa, ettei siitä minun autollani olisi yli menty. Onneksi samaan aikaan siihen sattui vastakkaisesta suunnasta rekkakuski, joka suomalaisen sisun voimin hakkasi koivun poikki ja pinoon. Kiitokset hänelle naisväen pelastamisesta.

Valitettavasti en saanut näihin kuviin tallentumaan sitä hirvittävää tuulta ja puhuria, joka täällä tuota lunta pyörittää. Joensuussa tilanne oli vielä talvisempi ja siellä onkin ilmeisesti laajoja sähkökatkoja. Kovin tekisi mieli jo saada tuli hellaan ihan tunnelmankin vuoksi, mutta pitänee nyt odotella rauhassa sen kuivuminen.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Neulonta-ähky

Kun huomaat juuri neuloneesi lapasen, jossa ei ole minkäänlaista peukalon paikkaa, on varmaankin aika pitää taukoa neulonnasta. Kirjoneule -lapasia on täällä syntynyt melkein liukuhihna-menolla. Muutamat niistä on menossa lahjaksi, joten laitan niistä enemmän sitten kun lahjojen saajat on ne ensin nähneet.

Tämän syksyn ensimmäisestä kirjoneuleesta tuli sen näköistä, että hieman hävettää edes kuvia laittaa.. Kuitenkin malli oli niin sievä että haluan tämän jakaa, jos joku muu onnistuisi paremmin.

Alkuperäinen ohje Gran Vantar löytyy täältä.

Ei ihan niin tasainen jälki.


Toinen ohje on omani. Halusin tehdä jotain kotkutoista, jotain mummola-tunnelmasta muistuttavaa. Kuten tuossa aiemmin jo hehkutin kotiseudun ihmeitä, näkyy varmaan rakkaus Karjalaan näissäkin. Harmaa taustaväri tuli tuosta halusta kotikutoisuuteen. Jotenkin tuntuu, etten ole vielä tyytyväinen tuohon Pohjois-Karjala -lapasen malliin, se saattaa mennä uudelleen suunnitteluun jossain vaiheessa.



Mie <3 Pohjois-Karjala -lapasten ohjeeseen tästä
Lähinnä ohje sisältää kaavion, loput saa soveltaa itse.

Pohjois-Karjala -lapaset

Mie <3 kotiseutu
Vielä yksi lahja-lapanen odottaa neulontaa. Ostin kirpputorilta eilen eurolla hirvittävän suuren kassillisen jonkun muun jämälankoja. Niiden muuttaminen sukiksi voisi olla ihan hyvää vaihtelua tähän kirjoneulontaan, vaihtaisi aina vaan väriä sitä mukaa kun entinen loppuu.

Olin laiska ja vaahtera ei vielä muuttanut. Ulkona on kyllä ihanan harmaa ja syksyinen sää, tekee mieli laittaa karvaturrit naruun ja lähteä kuikistelemaan ruskaa. Mietiskelin tuossa jokohan ulkovalot voisi ripustaa? Siellä kuitenkin on pimeää iltaisin....

lauantai 20. syyskuuta 2014

Keittiö


Hernekeitto-kaapit
Kun vajaa vuosi sitten muutimme tänne, olivat kaikki keittiön osat beigejä/keltaisia/oransseja ja keittiön kaappeja oli aivan liian vähän. Keittiö oli pieni ja laskutila olematon. Koska tykkään touhuta paljon keittiössä, oli asialle tehtävä jotain.


Keittiön muodonmuutos
Vanhat keittiönkaapistot päätettiin jättää paikoilleen ja maalata kaappien ovet. Ovien väritys sai projektin aikana nimen hernekeitto ja moni kävi irvistellen katselemassa maalaus-urakkaani. Kuitenkin jälkeenpäin olen kuullut paljon kommentteja siitä, miten väri itseasiassa sopii tänne (ja minulle). Kaapiston väliset kaakelit maalasin kaakelimaalilla.

Lisätilan saamiseksi vanhaa keittiönkaapistoa vastapäätä asennettiin Ikean peruskaapisto ylähyllyineen. Väri on valkoinen, mutta samanlaiset vetimet tekevät tilasta yhtenäisen. Tai sitten olen vaan liian tottunut kaappien värieroon. Lisäksi kaikki seinät maalattiin valkoiseksi.


Koska keittiöön ei lisäkaappien hankinnan jälkeen enää jäänyt paikkaa ruokapöydälle, purettiin keittiön ja vanhan makuuhuoneen välinen seinä ja ruokapöytä sijoitettiin sinne. Uunin tulon myötä myös jääkaappi ja pakastin seurasivat pöytää.

Purettu seinä.
Pikkuhuoneen ruokailutila
Keittiö tulee varmaan jatkossakin kokemaan mullistuksia, koska kaappijärjestely ei tällä hetkellä ole vielä ihan ideaali. Koska mullistukset vaatisivat mm. putkitöiden teettämistä ei niihin juuri nyt ole varaa. Putkitöiden lisäksi pienempinä asioina listalla on katon ja lattian uusiminen. Seuraava tavoite on kuitenkin saada hella vastaamaan sitä mielikuvaa, joka minulla siitä on päässäni.

Riehuin eilen pihamaalla raivaamassa aaargh-niin-raivostuttavia pihlajia, ja löysin seuraavan kaunottaren pihastamme:

Pihan jo toinen vaahtera
Kaunotar on hieman hankalassa paikassa ison puskan alla. Onko kenelläkään kokemusta vaahterantaimien siirrosta? En millään haluaisi tappaa tätä.

torstai 18. syyskuuta 2014

Kiraffi keittiössä

Tänään leivotaan!

Kiraffi kääretorttu
Silloin tällöin minulta on aina kysytty kuinka teen kuvioitua kääretorttua. Ohjeita ja tapoja tähän varmaan löytyy yhtä monta kuin netissä on kotikokkeja. Yksi tapa on kuitenkin muodostunut suosikikseni, koska siinä taikinasta tulee ihanan kuohkeaa.

Kiraffi-kuvio ei todellakaan ole ainut jota tällä voi tehdä. Vaalean taikinan voi värjätä punaiseksi (elintarvikevärillä tai marjamehulla), muotoilla sillä sydämiä ja paistaa rakkaus-torttu. Chevron-kuvio oli jossain vaiheessa myös suosittu. Tai tortun päälle voi kirjailla oman kullan nimen tai onnen toivotuksen (kunhan muistaa tehdä sen peilikuvana).

Kuvioitu kiraffi-kääretorttu

Ainekset:
5 munaa
0,75dl vettä
0,75dl öljyä
1,5dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1,5rkl kaakao-jauhetta

Täyttämiseen
hilloa
kermavaahtoa

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Lisää puolet sokerista valkuaisten joukkoon ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.

2. Sotke keltuaisten joukkoon loppu sokeri, nesteet ja jauhot. Yhdistä vaahdot hellävaraisesti. Sekoita pohjaa myöten, keltuais-taikinalla on taipumusta valua pohjalle.

3. Pursota yhdistelmä-vaahdolla kuvioita leivinpaperille. Paista 2 minuuttia 180C asteessa.

4. Sotke kaakao loppu taikinaan. Kaada pellille paistetun vaahtokuvion päälle. Paista vielä 10-15 minuuttia 180C asteessa.

5. Anna jäähtyä. Täytä kermavaahdolla ja hillolla (tässä käytin omenahilloa ja vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, kun en jaksanut kauppaan lähteä. Suosittelen kuitenkin kermavaahtoa).


2. Sekoita vaahdot

3. Pursotetut kuviot

4. Loput taikinasta paistettujen kuvioiden päälle
Valmis kiraffi-kääretorttu
Kuvassa näkyy kovin yksinäinen tortun viipale lautasella. Se on leikattu ihan kuvaus-rekvisiitaksi. Sen lisäksi leikkasin tortun molemmista päistä palaset saadakseni siitä siistin. Ja sisälle laittamaani kastikettakin jäi yli. Syntyi annos, jota en näin julkisesti tunnusta syöneeni, mutta jonnekin se katosi...


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Taulu valokuvasta

Minä tykkään valokuvaamisesta ja vielä enemmän tykkään kuvien ripustamisesta näytille. On ihanaa, kun yhden kuvan näkemällä pääsee palaamaan johonkin erityiseen paikkaan, muistoon ja tunnelmaan. Meillä vaihtuu esillä olevat valokuvat aika usein koska koko ajan tulee lisää muistoja, joiden haluaa pysyvän mielessä. Neiti 4-veetä koskevia kuvia olen koonnut ihan järjestelmällisesti kansioon, mutta muuten olen digiajan lapsi ja suurin osa kuvista on tietokoneen uumenissa säilössä (ja varmuuskopioituna tietenkin).

Pienet kuvat ovat siitä mukavia, että niitä mahtuu esille paljon. Kuitenkin mukavaa vaihtelua seinälle/kansioon tuo kuvien kokovaihtelu. Valokuvien tai julisteiden tilaaminen suurena kuitenkin maksaa ja harvalla meillä on kotona vehkeitä, joilla tulostaa isompia kuvia. PosteRazor 
tarjoaa mahdollisuuden tulostaa kuvia isona ihan kotitulostimillakin. Ohjelmaan pääsee tutustumaan ja sen voi ladata ilmaiseksi tuosta linkistä.

PosteRazorilla tulostettu kuva, alaosan jätin pois sen tummuuden takia.

Kuva leikattuna ja aseteltuna

Tarkoituksena on, että ohjelmaan ladataan kuva, josta haluat tehdä julisteen. Sen jälkeen määrittelet minkä kokoiselle paperille tulostat ja minkä kokoisen kuvan haluat. Ohjelma "pilkkoo" kuvan sinulle siihen muotoon, että sen pystyy tulostamaan ja kasaamaan kuin palapelin. Kätevää. PosteRazor on englannin kielinen, mutta kohtalaisen helppo käyttää.

Yksi minun lempimuistoistani on, kun Kuopiossa asuessamme pääsimme miehen kanssa kahdestaan metsään. Vain me, veden liplatus ja kaikki se rauha. Lapsiperheessä nämä hetket ovat yleensä aika harvassa ja pitää vaalia niitä mahdollisuuksia joita saa. Kuva jonka olen tässä koonnut, on juuri tuolta reissulta. Kuvan olisi voinut asetella kehyksien keskellekin, mutta jotenkin se on silmiinpistävämpi noin "epäkeskellä".

Paperin rajoja ei huomaa kun leikkausjälki on suoraa ja osat kohdallaan.