Minä olen talo

Me olemme talon kolmansia omistajia. Talo on kerinnyt olla yhden vuoden kylmillään. Olimme etsineet uutta kotia jo jonkin aikaa, mutta tuntui ettei mikään ollut sopiva. Olimme sopineet, että tämä on viimeinen mihin tutustumme ja jos tämä ei ole se oikea, laitamme talon osto -projektin jäihin. Kaupat tehtiin syksyllä 2013.

Talo on rakennettu vuonna 1943. Suullinen perimätieto kertoo, että ruotsalaiset ovat lahjoittaneet talon sodan jälkiä raivanneelle Suomelle. Tästä on muutamia kymmenia kilometrejä Venäjän rajalle. Talo sijaitsee Pohjois-Karjalassa, pienessä tehdaskylässä Lieksan kupeessa. Suurempia muutostöitä tähän ei ole ennen meidän tuloa tehty. Sisäpintoja on ilmeisesti jossain vaiheessa laitettu, sekä keittiön kaappien järjestystä vaihdettu. Meitä ennen tässä asuneet olivat tehneet jotain olohuoneelle ulkoasulle. 80-luvun halvan sähkön huumassa talosta on purettu kaikki uunit pois.

Uunin paikka

Kaaoksen ja järjestyksen pieni ero

 Muuttaessamme teimme jonkin verran töitä sisäpintojen eteen. Melkeinpä kaikki seinät on nyt maalattu/tapetoitu ja keittiö on laitettu uusiksi yhdistäen vanhaa ja uutta (laitan siitä joskus erillisen jutun). Isoimmat ongelmat, putkisto ja katto ovat tässä vaiheessa vielä kysymyksiä, joita en uskalla ajatella. Alakerrassa on keittiö ja kaksi huonetta, sekä pieni kylpyhuone. Yläkerrassa on kaksi pientä makuuhuonetta ja talon molemmilla puolella ullakkotilat. Toinen makuuhuoneista on meidän ja toinen on täällä vielä keväällä asuneen Neiti 4-veen. Tosin nyt Neitin poismuuton jälkeen olen alkanut haaveilla jonkinlaisesta vierashuoneesta. Neiti itse valitsi huoneeseensa punaisen tehosteseinän.

Lastenhuone

Redrum

Pihamaalla on sauna sekä muutamia muita rakennuksia. Männyt on arvioitu noin 100-vuotiaiksi. Piha oli kerinnyt puskittua pahasti ja suuri määrä aikaa on uhrattu sen raivaamiseen ja keittiöpuutarhan perustamiseen. Jos joku tarvitsee pihlajan taimia, täältä saa tulla hakupalkalla hakemaan. Saatan jopa keittää kahvit kiitokseksi. Olen istuttanut pihalle ruusuja, sireenejä, Terijoensalavan sekä joitakin kukkakasveja. Minä en varsinaisesti ole mikään viherpeukalo, lähinnä tökkään siemenen/taimen/kasvin maahan, toivon parasta ja sitten unohdan koko asian.

Keittiöpuutarhassa on perinteisten juuresten ja salaattien lisäksi vadelmaa, mansikkaa ja marja-aroniaa ja sitä on tarkoitus suurentaa ensi kesänä. Metsämansikoita tuli tänä kesänä niin paljon etten jaksanut kaikkia kerätä ja niiden lisäksi on puolukkaa ja mustikkaa. Piha on ilmeisesti ollut joskus palkintoja voittanut puutarhanähtävyys, josta minulla on alkuperäiset suunnitelmat. Niiden mukaan ei ole ihan menty nyt, mutta ne ovat mielenkiintoista tutkittavaa.

Talon alkuperäiset paperit

Ihan ite kasvatin!

Sauna

Viimeisen kuvan myötä toivotan rauhaisaa viikonloppua kaikille!