sunnuntai 31. elokuuta 2014

Sadonkorjuu

Meille pyrähti Miehen kyydissä pieni yllätysvieras, Neiti 4-vee. Koska sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa, laitettiin Neiti heti töihin. Hyvä apuri olikin kasvimaalla touhutessa. Sato jäi kovin säälittävän pieneksi, ei tällä vielä omavaraiseksi ryhdytä. Syynä tähän oli se, että pihamaaltamme kaadettiin alkukesästä puita. Puiden kaadon vuoksi kasvismaan tekeminen jäi niin myöhälle, että meillä syödään tänä syksynä babyporkkanoita.
Perunat..

..ja porkkanat

Lisäksi Neiti 4-vee oppi uusia taitoja. Kameralla oli erittäin kivaa leikkiä kun perunoiden nosto alkoi kyllästyttää. Kyllä siitä ihan selvästi valokuvaaja vielä tulee.





















Sadonkorjuun tulos

Pihamaalla on touhuttu muutakin, siivoiltu vähän kukkapenkkejä ja pilkottu puita. Nyt laitoin niitä ristipinontaan. Toivottavasti pysyisivät hieman parempina kuin alkukesästä pinotut, niille ei tainnut tarpeeksi tilaa hengittää. Eipä sillä, tällä vauhdilla meillä on muurari paikan päällä ensi juhannuksena, joten kyllä ne puut kerkiää kuivumaan. Neiti 4-veellä on vielä lisäksi oma tuunausprojekti menossa Miehen kanssa, laitan tulokset esille kunhan homma on valmis.

Käsityörintamalla on menossa syksyn ensimmäinen villasukkapari. Halusin tehdä töihin jotakin värikästä ja se kyllä näkyy lopputuloksestakin. Kummaa että sisustuksessa on harmaa vaihe päällä, mutta sukkiin valikoitui kuutta eri sävyä.

perjantai 29. elokuuta 2014

Syksy tulee, tarvitaan kynttilöitä

Kiireinen päivä takana. Kävin hakemassa kirpputorilta tavarani pois ja lajittelin niitä sen mukaan vieläkö myyn vai lahjoitanko pois. Uusi pöytä olisi tarkoitus varata lähiaikoina, siivoilin vaatekaappiani ja myytävää olisi. Jos minä en ole mahtunut joihinkin housuihin moneen vuoteen, mikä on todennäköisyys että tulen mahtumaankaan niihin?

Syksy ja pimeys ovat päässeet yllättämään. Kaivelin kellarista viime syksynä tekemäni ulkolyhdyt. Ne olivat kärsineet koko talven sateesta ja paisteesta ja myöskin sen näköiset. Hieman maalia pintaan ja taas välttävät. Jos joku ei tiedä, minä olen ihan spay-maali riippuvainen, voisin suihkia sitä melkein joka paikkaan.




Lisäksi testasin koirien pantoihin kiinnitettäviä vilkkuvaloja ja laskin ne lähipuskaan irti. Koko puska vilkkui, niin kuin siellä olisi ollut koko paikallinen poliisivoima. Minkä ihmeen takia menin ostamaan sini-punaiset valot? Onneksi ei juuri silloin naapurin veteraani kurkistanut ulos, olisi säikähtänyt ihan turhaan.

Huomenna on tarkoitus siivoilla tätä tönöä, koska on tulossa yllätysvieras. Vieraan kanssa vietämme sitten sunnuntaina sadonkorjuuta, eli työloma tiedossa!

Hauskaa syksyä kaikille!

torstai 28. elokuuta 2014

Pieniä iloja

Olen ollut tänään hyvällä tuulella. Syitä siihen on monia.

1. Imuri

Kaikki te, joiden laumaan kuuluu koira tai kaksi, kissa tai siperialainen pitkäirtokarvahamsteri, tiedätte mitä on elää ilman imuria. Karvoja on joka paikassa, jopa sellaisissa joista et tiennytkään. Ihmiset, jotka eivät ole käyneetkään teillä mutta ovat olleet sinua lähellä valittavat vaatteidensa karvaantuvan. Lähikaupassa allergiset loikkaavat pakaste-altaaseen piiloon, kun näkevät sinun lähestyvän. Mietit vaatteiden olevan aivan turha keksintö, onhan teillä talviturkkitarpeita monen hengen edestä.

Meiltä siis hajosi imuri tässä jokunen viikko sitten. Tänään vihdoin sai postipate tuotua uuden perheenjäsenen lähipostiin asti, josta kävin sen mukaani hakemassa. Tämä on rakkautta ensisilmäyksellä (vai ensi imaisulla?).

Volta - uusi rakkauteni

2. Yksinolo

Mies lähti kyläilemään Neiti 4-veensä luokse viikonlopuksi ja minä saan talon täysin omaan valtaani. Tarkoitus on siivota (ks. kohta 1). Tai sitten vain maata sohvalla ja mussuttaa suklaata ja tutkistella muitten blogeista mitä hienoa ihmiset ovat saaneet aikaan. En ole vielä oikein päättänyt näistä kahdesta vaihtoehdosta parempaa....

3. Migreeni

Tänään oli ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun päässä ei paukannut ja riehunut migreeni heti silmien avaamisen jälkeen. Kummasti piristää moinen, tuntuu kuin virtaa ja tahtoa olisi ollut monen päivän edestä. Tähän liittyy myös syksy, sateiset säät ja se kun saa heittää hyvästit auringolle.

Syksystä mieleen tulee viidakko, jota on kesän aikana yritetty jotenkin ruotuun saada. Kesäkuussa istutetut puuliljat ovat vihdoinkin aukaisemassa kukkiaan. Hassua vaan, etten muista tuonvärisiä tilaneeni...

Puulilja
 Sipulit on jo nostettu maasta ylös kuivumaan ja hernekausi on tältä kesältä päättynyt. Pellossa on vielä perunat, porkkanat ja salaatit. Odotan mielenkiinnolla saanko aikaiseksi yhtään punaista tomaattia. Alla oleva kuva on etupihalla olleesta ruukusta, sen lisäksi näitä on vielä pienoiskasvihuone täynnä. Osan olen tuonnut sisälle pimeään toivoen niiden innostuvan punastumaan.

Tomaatit


4. Pienet saavutukset

Kaikenlaiset remonttiin liittyvät touhut ovat pysähtyneet. Keittiössä on aukirevitty nurkkaus, joka odottaa uunia. Koska seinää on jouduttu taas purkamaan, katossa olevat hirvittävät (muovi-?)paneelit repsottavat irti ja odottavat varomatonta alikulkijaa. Uunin tulon vuoksi on jouduttu keittiön järjestelyjä miettimään uudelleen. Jääkaappi ja pakastin joutuivat nyt evakkoon ruokailuhuoneeseen, josta taas lähti pirtinpöytä tuoleineen ullakolle odottamaan sitä, että  niille on joskus tilaa.

Niiden paikalle ostin pienemmän pöydän, jonka saa tarpeen vaatiessa levitettyä. Uusi pöytä vaati uudet tuolit ja niitä olen pikkuhiljaa saanut valmiiksi. Tarkoitus on hankkia jokainen tuoli eriparia, ettei vaan vahingossakaan tulisi liian laitetun näköistä. Ensimmäinen tuoli pääsi jo pöydän ääreen, toinen odottaa vielä kellarissa kantajaa.


Näistä se elämä koostuu, pienistä iloista.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tapetointia

Ajattelin kertoa teille viime viikostani. Se kuvaa hyvin vauhtia, jolla tässä talossa tehdään päätöksiä ja ryhdytään toimeen kun sille päälle satutaan.

Maanantaina tuijottelin ruokailuhuoneen seinää, jonka edellinen asukas oli päättänyt tapetoida ruskealla. Mielenkiintoinen värivalinta, johon en itse olisi päätynyt ainakaan niin pienessä tilassa. Kun muutimme, seinät olivat haalistuneet tupakantuhruisen beiget ja tämä yksi seinä oli ruskea. Maalasin muuton jälkeen muut seinät valkoisiksi, mutta se yksi seinä jäi odottamaan kohtaloaan. Ruokailuhuoneen ja keittiön välinen seinä purettiin, joten aina ensimmäisenä sisään astuessa silmiin osui tämä kyseinen ruskea läntti. Totesin että nyt riittää.

Tiistaina marssin paikalliseen tapettimyymälään mielessäni edellisiltana valitsemani tapetti. Se oli loppunut ja toimitus kestäisi noin viikon. Malttamattomana hylkäsin alkuperäisen suunnitelmani ja valitsin kuosin kaupan valmiista valikoimista. Samana iltana rapsuttelin veden ja lastan kanssa entisen tapetin irti seinästä.

Tässä vielä seinä hieman märkänä kasteluoperaation jälkeen.

Keskiviikkona paklasin seinässä olleet kolot ja torstaina pääsin kokeilemaan Miehen ostamaa lelua: sähköistä hiomakonetta. Oli muuten aika näppärä vekotin, olisi voinut muuten hermot mennä jo tämänkin kokoisen seinän läpikäymisessä. Muille enemmän remontoinneille tämä on varmaan itsestäänselvyys, mutta minä olin tähän asti pärjännyt ihan hiomapaperilla. Torstaina seinä sai myös pohjamaalin.

Perjantaina koitti viimein se suuri päivä kun menetin tapetointi-neitsyyteni ja lätkin vuotia seiniin. Olin ihan turhaan etukäteen pelännyt sen vaikeutta, koko seinä valmistui lyhyemmässä ajassa kuin odotin. Tokikaan se ei täydellinen ole, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Näin jälkikäteen ajatellen olisi tietysti voinut aloittaa jollain kuviottomalla tapetilla, joka ei olisi vaatinut kohdistusta. Onneksi Youtube osasi opettaa ensikertalaista tässäkin, tuli nimittäin muutama tapetointi-video katsottua.

Tässä lopputulos:





Toki minulla oli apuna urakassa kolme karvaista kuonoa, joista yksi vaati päästä osallistumaan myös valokuvaus-hetkeen.

Armi


Lähiajan suunnitelmissa suurimpana on nyt hellan muuraus keittiöön. Talossa on ollut useita uuneja ja hella, mutta ne on purettu pois 80-luvun sähkölämmistys-huumassa. Viime talvi pärjäiltiin patterien voimalla, mutta sähkölaskujen koko ja sähkökatkosten pelko muiden syiden lomassa saa hommaamaan sen hellan. Uunin pohja on nyt purettu ja tarvikkeet hankittu, eli muuraria odotellaan. Raportoin sen edistymisestä sitten ajallaan.


tiistai 26. elokuuta 2014

Miksi sinä et ole Facebookissa?

Minä olen kummajainen ja minä olen friikki. Minä en ole Facebookissa. Olen niin kyllästynyt selittämään ihmisille, että miksi perusterve nuorehko nörtti-koulutuksen saanut ei tunne tarvetta jakaa kaikkien kanssa jokaista risausta ja olla aina tavoitettavissa. Olen vastannut otsikon kysymykseen, että liityn sitten joku kertoo minulle hyvän syyn. Sitä vielä odottelen.

Olen todennut, että kuulumiset kerkiää kertoa muitakin kanavia pitkin. Kirjoitin viime viikolla päähänpistoni johdosta kirjeitä (vieläkö joku muistaa moisen ilmiön?) ja ainakin minun päivääni piristi kovasti kun eräs nimeltä mainitsematon facebook-ajalla kasvanut vastasi minulle. Tiesin että hän oli nähnyt vaivaa asian eteen, etsinyt kynän ja paperia, piirtänyt merkkejä vain minua varten ja sen jälkeen kiikuttanut koko komeuden postiin. Lisää näitä!

Kuitenkin, jopa minun se on todettava, on hieman vaivalloista jakaa elämästään ne jaettavan arvoiset hetket, kun rakkaimmat ihmiset ovat hajaantuneet ympäri Suomea. Siksi tämä blogi. Aiheet tulevat varmasti pyörimään paljon 70-vuotiaan taloparan kunnostuksessa, joka päiväisten tilanteiden hämmästelyssä sekä tajunnanvirrassa. Vaikka minä remontoin, kokkaan ja leivon, hoidan koiralauman (ja Miehen siinä sivussa) sekä kokopäiväisen työn, minä en ole täydellinen martta, jonka koti on aina tahrattoman puhdas ja pihassa kasvavat täydelliset perenna-istutukset. Meillä kukkivat ikkunoissa koirien nenien jäljet, remonttipuuskia voi saada keskellä yötä ja välillä ei vaan huvita. Kokeilemalla mennään ja virheistään oppii.