Olohuone

Talon edellinen omistaja oli tapetoinnut olohuoneen likaisen ruskeaan vivahtavalla tapetilla. Tai sitten se oli tummunut käytössä. Lisäksi monta vuosikymmentä paikallaan ollut katto oli muuttunut ruskeaksi. Varsinkin kattolampun alla ollut kohta oli saanut aikaan mielenkiintoisia kuvioita. Kaikki tämä ruskea sai olohuoneen tuntumaan jotenkin nuupahtaneelta ja uupuneelta. Valkoinen oli selvä vaihtoehto piristämään kohtalaisen pientä olohuonettamme, mutta en kuitenkaan halunnut kaiken olevan valkoista.

Olohuoneen uusi ilme

Kun tulimme Lapista, laitoin hihat heilumaan ja tyhjensin huoneen. Onneksi olohuoneessa on vain osa kirjoistamme. Tämän jälkeen suojasin lattian ja sohvan, joka oli liian iso pois raahattavaksi. Lattialistat irroitin niin, että ne kelpasivat käyttöön vielä remontin jälkeenkin. Kattolistoja ei voinnut poistaa, koska kattomateriaalimme on sen varassa kiinni. Poistin vanhat tapetit ja ne onneksi lähtivätkin kohtalaisen helposti ilman väkivaltaa. Seinään jäi kerros jonkin ikivanhan tapetin pohjaa, mutta koska se ei ollut haitannut edellista tapetoijaa, en minäkään siitä välittänyt. Ruuveista ja muista tulleet reiät paklattiin ja epätasaisuudet hiottiin.

Tämän jälkeen katto maalattiin maailman kätevimmällä keksinöllä: maaliruiskulla. Jos kattoa kohti olisi pitänyt rueta kurkottelemaan telalla, olisi itku päässyt. Maaliruisku on aikoinaan hankittu Biltemasta, ja hyvin on kestänyt hintaansa nähden. Kovin tanakkaa maalia siitä ei saa läpi, mutta muuten se toimii. Maaliruiskua käytettäessa kannattaa suojata joka paikka ja tukkia kaikki kulkureitit, koska maalipölyä riittää ja se lentää yllättävän kauas.

Lattia ja sohva on suojattu suurella pressulla.

Tapetoinnin kanssa meinasi tulla ongelmia. Tapettina oli non woven -tyyppistä tapettia, eli liisteri levitetään seinään ja sen jälkeen tapetti sen päälle. Kerkisin kaksi vuotaa laittamaan seinään ja alkoi hermostuttaa. Tapetti ei asettunut paikoilleen vaan kupruili ja kipristeli miten sattuu. Se alle jäänyt tapettipohja oli alkanut elää omaa elämäänsä ja märkänä kupruilla. Onneksi tämä vaati vain hieman kärsivällisyyttä; kun sekä vanha että uusi tapetti kuivuivat ne kutistuivat ja asettuivat nätisti seinään kiinni. Muutama kupla jäi, mutta ne huomaa vain oikeasta kulmasta katsoessa. Valkoinen chevron-kuvioinen tapetti on K-Raudan alelaarista ja pioni-tapetti Byggmaxista.

Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen. Kirjojen ja muiden siirtelyssä on oma hommansa, joka edelleen on kesken. Huone on valaistunut hirvittävästi katon maalauksen ja valkoisen tapetin ansiosta. Entinen tunkkaisuus on poissa. Kukka-tapetti ei ollut ehkä Miehen ensimmäinen valinta, mutta sanoi se siihen tottuvansa. Nyt voikin loppu loman käyttää kirjojen läpikäymiseen (ja lukemiseen siinä samalla).

Ennen ja jälkeen. Huomatkaa ennen-kuvan seinien ja katon beigen sävy.

Valkoisen tapetin chevron kuvion erottaa vain oikeassa valossa.

Tapetointia

Ajattelin kertoa teille viime viikostani. Se kuvaa hyvin vauhtia, jolla tässä talossa tehdään päätöksiä ja ryhdytään toimeen kun sille päälle satutaan.

Maanantaina tuijottelin ruokailuhuoneen seinää, jonka edellinen asukas oli päättänyt tapetoida ruskealla. Mielenkiintoinen värivalinta, johon en itse olisi päätynyt ainakaan niin pienessä tilassa. Kun muutimme, seinät olivat haalistuneet tupakantuhruisen beiget ja tämä yksi seinä oli ruskea. Maalasin muuton jälkeen muut seinät valkoisiksi, mutta se yksi seinä jäi odottamaan kohtaloaan. Ruokailuhuoneen ja keittiön välinen seinä purettiin, joten aina ensimmäisenä sisään astuessa silmiin osui tämä kyseinen ruskea läntti. Totesin että nyt riittää.

Tiistaina marssin paikalliseen tapettimyymälään mielessäni edellisiltana valitsemani tapetti. Se oli loppunut ja toimitus kestäisi noin viikon. Malttamattomana hylkäsin alkuperäisen suunnitelmani ja valitsin kuosin kaupan valmiista valikoimista. Samana iltana rapsuttelin veden ja lastan kanssa entisen tapetin irti seinästä.

Tässä vielä seinä hieman märkänä kasteluoperaation jälkeen.

Keskiviikkona paklasin seinässä olleet kolot ja torstaina pääsin kokeilemaan Miehen ostamaa lelua: sähköistä hiomakonetta. Oli muuten aika näppärä vekotin, olisi voinut muuten hermot mennä jo tämänkin kokoisen seinän läpikäymisessä. Muille enemmän remontoinneille tämä on varmaan itsestäänselvyys, mutta minä olin tähän asti pärjännyt ihan hiomapaperilla. Torstaina seinä sai myös pohjamaalin.

Perjantaina koitti viimein se suuri päivä kun menetin tapetointi-neitsyyteni ja lätkin vuotia seiniin. Olin ihan turhaan etukäteen pelännyt sen vaikeutta, koko seinä valmistui lyhyemmässä ajassa kuin odotin. Tokikaan se ei täydellinen ole, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Näin jälkikäteen ajatellen olisi tietysti voinut aloittaa jollain kuviottomalla tapetilla, joka ei olisi vaatinut kohdistusta. Onneksi Youtube osasi opettaa ensikertalaista tässäkin, tuli nimittäin muutama tapetointi-video katsottua.

Tässä lopputulos:

Toki minulla oli apuna urakassa kolme karvaista kuonoa, joista yksi vaati päästä osallistumaan myös valokuvaus-hetkeen.

Armi

Lähiajan suunnitelmissa suurimpana on nyt hellan muuraus keittiöön. Talossa on ollut useita uuneja ja hella, mutta ne on purettu pois 80-luvun sähkölämmistys-huumassa. Viime talvi pärjäiltiin patterien voimalla, mutta sähkölaskujen koko ja sähkökatkosten pelko muiden syiden lomassa saa hommaamaan sen hellan. Uunin pohja on nyt purettu ja tarvikkeet hankittu, eli muuraria odotellaan. Raportoin sen edistymisestä sitten ajallaan.