sunnuntai 27. elokuuta 2017

Yllätyspaketti

Posti piippaili puhelimessa jo alkuviikolla ja lähettäjän nimi oli kovin tuttu. Mietin jo hetken, että onko SLY-piireissä sattunut jokin sekaannus ja minulle tullut sieltä vahingossa paketti. Olin harkinnut kovasti tällekin kierrokselle lähtemistä, mutta kun Kekkonen aloitti hoidon alkukuusta ja minä palasin työpöytäni ääreen, niin arvasin jo etukäteen että millekään ylimääräiselle on turha kuvitella varaavansa aikaa. Ja oikeassa olin. Siinä vaiheessa on päivän työt on tehty ja lapsi saatu illalla nukkumaan, tekee vaan mieli möllöttää sohvalla. Se hyvä puoli tässä kyllä on ollut, että kun tekee päivän (hieman syyllisenä) töitä niin jaksaa illalla keskittyä lapseenkin ihan eri tavalla. Rehellisesti sanottuna minä olen ainakin nauttinut siitä, että pääsen taas tekemään "aikuisten juttuja" ja kokemaan itseni hyödylliseksi muutenkin kuin "lastentekotalkoissa".  :)


Suklaa ei kysele, se ymmärtää.


Paketin siis noudin jo alkuviikosta ja se paljastui minun edellisen kierroksen parini laittamaksi extralahjaksi. Wiivuska oli reissannut Saksassa ja hankkinut sieltä tuliaisia myös meille. Paketissa oli suklaisia jälkiruokakuppeja (paketin mukaan näitä voi käyttää myös snapsilaseina :) ), uusi tiskiharja kesäkotiin, saippuaa ja lempirätti sekä paitoja Kekkoselle. Kokoarvailu osui juuri oikeaan, sillä paidat joissa kokona on puolitoista-vuotiaalle ovat juuri sopivia nyt. Jännityksellä odotan miten pitkäksi herra paljastuu lokakuisessa neuvolassa. Iso kiitos Wiivuskalle paketista, tämä ilahdutti oikein kovasti pitkän viikon kiireiden keskellä!

Elokuu on hurahtanut sellaista kyytiä, että hyvä kun on kyydissä pysynyt. Kekkonen on oppinut nousemaan seisaalleen ja rymeltämään kaikki mahdolliset kaapit läpi. Hampaita kasvaa kuin tatteja sateella. Hoidon aloittaminen toi mukanaan pienen flunssan, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Jos vauva nukkuu ja syö hoidossa, niin olettaisin sen kotiutuneen sinne loistavasti. Minä olen töissä opiskellut uusia lakimuutoksia ja linjauksia ja kovasti ollaan arvailtu, mitä vuoden 2020 maakuntahallinto tuo tullessaan. Lisäksi muuttuneet asiakasjaot ovat tuoneet ihan uudenlaisia käänteitä päiviin. Näillä siis mennään. Onneksi lomapäiviä on kertynyt ja kun elokuun kiireet saadaan pois alta, voi aloittaa lomanvieton. :) Olen ripsinyt lomapäiviä sinne tänne, kerkiääpähän vielä mökilläkin viettää aikaa (ainakin niin kauan kuin ei lunta sada ja tie sinne pysyy auki).


Paidat oli juuri sopivia, mutta Kekkosella ei ollut linssilude-päivä, ei olisi millään malttanut olla paikoillaan

tiistai 1. elokuuta 2017

Kesäkolo

Mitä normaali ihminen ajattelee: Hankitaan kesämökki! Kiva paikka, missä saa rentoutua ja mieli levätä rauhassa maailman pauheelta. Mökki on pieni ja söpö, sähköt on kyllä ihan plussaa. Sen täytyy sijaita rannalla ja rantasaunasta on päästävä laituria pitkin järveen. Mökki ei ole työleiri vaan suomalaisen sielun latauspaikka.

Mitä me ajateltiin: Hankitaan helkkarinmoinen työvankeus ja ostetaan monta kymmentä vuotta melkeinpä hylättynä ollut talonrähjä keskeltä ei mitään. Mikä loistava idea! Mitä me sähköillä tehdään (koska remontointi on niin helppoa ilman sitä), vettä saadaan kaivosta. Ranta meillä sentäs on, jos joku joskus uskaltaa virtaavaan jokeen pulahtaa.

Pihassa riittää niitettävää

..ja tässä kuvassa töitä on jo hieman aloitettu.

Hiekkaranta, jos uskaltaa törmältä alas kurkistaa
Eli siis, meille kävi sellainen vahinko, että ostettiin kesämökki. Vahinko sinänsä, että oltiin silmäilty yhtä toista, mutta kun siitä ei kauppoja tullut niin haksahdettiin tähän. Ja tyypillisellä pikkukylän meinigillä: myyjä oli sukua Miehelle (kävi ilmi kaupantekotilaisuudessa) ja ainut naapuri kilometrien säteellä on melkeinpä sukua minulle (kävi ilmi eräs aamu kun kyseinen naapuri tupsahti pihaan). Talo on ollut kylmillään vuosikymmeniä (mitenkäpä sitä lämmität ilman sähköä, jos et siellä asu) eikä sen rakentamisvuodesta ole mitään varmuutta. Suattaapi olla 40- tahi 50-luvulla tahi suattaapi olla olematta. Ulkoasu on tämän mukainen. Pihassa kasvoi Miehen mittainen heinä kun ekan kerran sinne kurvattiin katsomaan ja ensimmäiset kaksi päivää kaupanteon jälkeen kului pihamaata niittäessä (apuna oli jopa perinteinen viikate).

Sisällä on ulko- ja sisäeteiset (joista toinen on melkein meidän nykyisen keittiön kokoinen), tupakeittiö sekä kaksi kammaria. Yläkerta on rakentamatonta tilaa. Sisäeteisen alla on kellari (joka toivottavasti pysyisi sen verran viileänä, että siellä maito säilyy), tosin sen portaat olivat romahtaneet ja se odottaa nyt uusia. Talo oli täynnä tavaraa ja huonekaluja, mutta valitettavasti omistajan suku kävi hakemassa parhaat päältä. Jäi meille kuitenkin onneksi jotain, millä saadaan eläminen alkuun. Pihalla on hirsisauna ja iso navetta/lato yhdistelmä, täynnä törkyä (lue: aarteita) sekin.

Navetta täynnä aarteita

Hieman könöllään oleva sauna sekä sen sivussa oleva liiteri

Touhuja on kovasti jo aloitettu. Pihaa on raivattu, sieltä on löytynyt valtavia ruusupensaita sekä umpeen kasvanut mansikkamaa (jonka äiti kävi kiitos vaan raivaamassa, nyt voidaan saada mansikoita ensi kesänä). Mökiltä on kannettu pois roskaa ja lumppua jätesäkkikaupalla ja sieltä on siivoiltu pahimmat hämähäkin seitit ja hiirenpapanat pois. Hiirien pesänään käyttämä sohva on poltettu. Tupa on tarkoitus paljastaa niin että hirsi näkyy. Vaikka keittiönkaapit ovatkin aah niin retrot, niin ne korvataan uusilla. Ja kuulen tänne asti miten ihmiset kirkuu, että ei noita keittiönkaappeja voi tuhota kun ne tuovat mökkitunnelmaa, mutta jos näkisitte miten hiiren syömät/ulostamat ja horjuvat ne ovat, uskoisitte minua. Kaiken huipuksi ne on rakennettu ehkä 20 senttiä minua lyhyemmälle ihmiselle. Keittiön hella ei meinannut lähteä vetämään ja kun sitä tarkemmin tutkittiin, sieltä paljastui muurausaineiksi mm. stryroksia ja nauloja. Hellaa purettiin ja muurattiin uudelleen. Kammarit tapetoidaan uudelleen ja niissä olevat pönttöuunit maalataan. Sisäkattojen maalaus on jo aloitettu ja lattioiden maalisävyä mietitään. Lisäksi vintillä on yksi kattotuoli hieman vinksahtanut paikaltaan, se kiskaistaan ja oikaistaan. Nuohooja kutsutaan heti kun katolle uskaltaa kiivetä.

Tässä näin aluksi listaa. Mitä mieltä olette, onko meillä aihetta kirjautua hoitoon vai onko tässä vielä toivoa?

Tupa. Sininen sohva valitettavasti vietiin ja keltainen pöytä jätettiin.

Keittiön kaapisto ja apuri.

Katon maalaus on aloitettu

Meidän tuleva kammari

Lasten kammari (kuvassa oleva vihreä hiirenpesä on jo poltettu)