Syksyn viuhahdus

Tätä syksyä voisi kyllä kuvata hyvin yhdellä sanalla: nuhanenä. Milloin se on Kekkosella, milloin meillä muilla. Joskus siihen liittyy kuumetta ja yskää, välillä ei. Aina siihen kuuluu valvottuja yöitä, välillä se on Kekkonen joka heräilee ja välillä minä pidän taloa hereillä hirveällä yskällä. Tuntuu, että sen jälkeen kun minä menin töihin ja Kekkonen hoitoon, on taidettu saada yksi viikko lomaa tästä nuhanenä-vaivasta. On jäänyt suosiolla kaikki mahdollinen väliin, liittyen sekä talveen varautumiseen että harrastamiseen, ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja.

Jonkin verran on alkanut myös neulomishimo kolkutella ovea, johan tässä reilun vuoden paussi onkin ollut (lukuunottamatta muutamia vauvan sukkia ja lapasia). Ensimmäisenä lähti puikoilta irtoamaan nämä kettulapaset, mutta eteneminen on taas tyssänyt tähän saakelin flunssaan (ja ennen kaikkea sen sivutuotteeseen nimeltä migreeni). Ohjetta laitan jakoon myöhemmin, jos se ketään kiinnostaa?

Kettulapaset

Hieman kerittiin olla mökillä ennen taudin puhkeamista, tässä kuvia sieltä.

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen

Sisäkattoon on työnnetty litratolkulla valkoista maalia. Mökki oli pimeähkön tuntuinen jo elokuun hämärtyvinä iltoina ja katon maalaminen  onneksi paransi tilannetta paljon. Kun ei ole sähkövaloa, jota napsuattaa päälle arvostaa pieniä apuja. Kammareissa olevat pönttöuunit on maalattu ja toinen sai jo mustan kuorrutteenkin kun allekirjoittanut sytytti sitä ja liekit leimahtivat kunnolla. Lasten kammarin seinät on tapetoitu, mutta taitaa mennä ensi kesänä uusiksi. Ilmeisesti seinälevyt olivat niin iäkkäät/huokoiset/kosteat, että ne rupsahtivat armottomasti ja tapetti on hirvittävillä kupruilla. Lattian maalaus on siirretty myös ensi kesään.

Ullakko ja navetta on edelleen ehtymättömiä yllätyslaareja, sieltä on mm. alakuvassa oleva tuohikori. Sen isoveli on myöskin Kekkosen käytössä, molemmat maalattuina siniseksi alkuperäisen puunvärin sijaan. Ainakin yksi näiden serkku odottaa vielä paikkaansa. Kekkonen rakastaa mökillä oloa, siellä oleviin leluihin ei ilmeisesti ole vielä kerinnyt kyllästyä.

Meidän kammarin pönttöuunin sytytystä

Vasemmalla vanha, oikealla uusi

Tuvan seinät ja kalusto menivät uusiksi. Seinät aukaistiin ja päästettiin suuri houkaus, koska hirret näyttävät olevat ehjiä eikä seinistä virrannut sisään mitään muurahaisten armeijaa. Yksi pieni hiiri vain vilahti. Mies haluaisi jättää tuvan seinät tuollaisiksi tummiksi, minä haluaisin niihin jonkin kevyen vaalean peitteen. Mutta se (kuten miljoona muutakin asiaa) jää ensi kesänä ratkaistavaksi. Ovien ja ikkunoiden ympärille on tarkoitus tulla leveät laudat. Uudessa keittiössä on allas, mikä helpottaa elämistä huomattavasti.

Pihalta näkyvä naapurin viljapelto on erittäin aavemainen syksyisenä iltana.

Tunnelmailtaa

Että tällaista tänne. Intoa ja ideoita olisi pään sisällä, tähän blogiinkin liittyen, mutta jokapäiväisestä elämästä selviäminen vie tällä hetkellä kaiken vimman. Olen itse menossa huomenna lääkäriin, katsotaan arvioiko minut asiakaspalvelukykyiseksi. Tällä hetkellä suurin toive on se, että voi kun uskaltaisi edes neuloa niin ettei migreeni kolkuttelisi hartian takana.

Kesäkolo

Mitä normaali ihminen ajattelee: Hankitaan kesämökki! Kiva paikka, missä saa rentoutua ja mieli levätä rauhassa maailman pauheelta. Mökki on pieni ja söpö, sähköt on kyllä ihan plussaa. Sen täytyy sijaita rannalla ja rantasaunasta on päästävä laituria pitkin järveen. Mökki ei ole työleiri vaan suomalaisen sielun latauspaikka.

Mitä me ajateltiin: Hankitaan helkkarinmoinen työvankeus ja ostetaan monta kymmentä vuotta melkeinpä hylättynä ollut talonrähjä keskeltä ei mitään. Mikä loistava idea! Mitä me sähköillä tehdään (koska remontointi on niin helppoa ilman sitä), vettä saadaan kaivosta. Ranta meillä sentäs on, jos joku joskus uskaltaa virtaavaan jokeen pulahtaa.

Pihassa riittää niitettävää

..ja tässä kuvassa töitä on jo hieman aloitettu.

Hiekkaranta, jos uskaltaa törmältä alas kurkistaa

Eli siis, meille kävi sellainen vahinko, että ostettiin kesämökki. Vahinko sinänsä, että oltiin silmäilty yhtä toista, mutta kun siitä ei kauppoja tullut niin haksahdettiin tähän. Ja tyypillisellä pikkukylän meinigillä: myyjä oli sukua Miehelle (kävi ilmi kaupantekotilaisuudessa) ja ainut naapuri kilometrien säteellä on melkeinpä sukua minulle (kävi ilmi eräs aamu kun kyseinen naapuri tupsahti pihaan). Talo on ollut kylmillään vuosikymmeniä (mitenkäpä sitä lämmität ilman sähköä, jos et siellä asu) eikä sen rakentamisvuodesta ole mitään varmuutta. Suattaapi olla 40- tahi 50-luvulla tahi suattaapi olla olematta. Ulkoasu on tämän mukainen. Pihassa kasvoi Miehen mittainen heinä kun ekan kerran sinne kurvattiin katsomaan ja ensimmäiset kaksi päivää kaupanteon jälkeen kului pihamaata niittäessä (apuna oli jopa perinteinen viikate).

Sisällä on ulko- ja sisäeteiset (joista toinen on melkein meidän nykyisen keittiön kokoinen), tupakeittiö sekä kaksi kammaria. Yläkerta on rakentamatonta tilaa. Sisäeteisen alla on kellari (joka toivottavasti pysyisi sen verran viileänä, että siellä maito säilyy), tosin sen portaat olivat romahtaneet ja se odottaa nyt uusia. Talo oli täynnä tavaraa ja huonekaluja, mutta valitettavasti omistajan suku kävi hakemassa parhaat päältä. Jäi meille kuitenkin onneksi jotain, millä saadaan eläminen alkuun. Pihalla on hirsisauna ja iso navetta/lato yhdistelmä, täynnä törkyä (lue: aarteita) sekin.

Navetta täynnä aarteita

Hieman könöllään oleva sauna sekä sen sivussa oleva liiteri

Touhuja on kovasti jo aloitettu. Pihaa on raivattu, sieltä on löytynyt valtavia ruusupensaita sekä umpeen kasvanut mansikkamaa (jonka äiti kävi kiitos vaan raivaamassa, nyt voidaan saada mansikoita ensi kesänä). Mökiltä on kannettu pois roskaa ja lumppua jätesäkkikaupalla ja sieltä on siivoiltu pahimmat hämähäkin seitit ja hiirenpapanat pois. Hiirien pesänään käyttämä sohva on poltettu. Tupa on tarkoitus paljastaa niin että hirsi näkyy. Vaikka keittiönkaapit ovatkin aah niin retrot, niin ne korvataan uusilla. Ja kuulen tänne asti miten ihmiset kirkuu, että ei noita keittiönkaappeja voi tuhota kun ne tuovat mökkitunnelmaa, mutta jos näkisitte miten hiiren syömät/ulostamat ja horjuvat ne ovat, uskoisitte minua. Kaiken huipuksi ne on rakennettu ehkä 20 senttiä minua lyhyemmälle ihmiselle. Keittiön hella ei meinannut lähteä vetämään ja kun sitä tarkemmin tutkittiin, sieltä paljastui muurausaineiksi mm. stryroksia ja nauloja. Hellaa purettiin ja muurattiin uudelleen. Kammarit tapetoidaan uudelleen ja niissä olevat pönttöuunit maalataan. Sisäkattojen maalaus on jo aloitettu ja lattioiden maalisävyä mietitään. Lisäksi vintillä on yksi kattotuoli hieman vinksahtanut paikaltaan, se kiskaistaan ja oikaistaan. Nuohooja kutsutaan heti kun katolle uskaltaa kiivetä.

Tässä näin aluksi listaa. Mitä mieltä olette, onko meillä aihetta kirjautua hoitoon vai onko tässä vielä toivoa?

Tupa. Sininen sohva valitettavasti vietiin ja keltainen pöytä jätettiin.

Keittiön kaapisto ja apuri.

Katon maalaus on aloitettu

Meidän tuleva kammari

Lasten kammari (kuvassa oleva vihreä hiirenpesä on jo poltettu)

Kasvihuone

Jotenkin edellisestä kirjoituksesta on hurahtanut pari viikkoa. Täällä on eletty tyypillistä ja tylsää elämää: herää - mene töihin - tee pakolliset kotityöt - makaa sohvalla - mene nukkumaan - herää - toista. Mainitsin tuolla jo joku viikko sitten että Mies ja sen Veli olivat rakentamassa minulle kasvihuonetta. Edelleen sieltä muutama lauta puuttuu, mutta kovassa käytössä se on jo nyt.

Uusi kasvihuone

Kasvihuone on rakennettu oman pihan männystä sahattujen pölkkyjen päälle. Kokoa sillä on noin 10 neliötä. Katto on tehty valokatteesta. Minua on hieman varoiteltu sen kestävyydestä, mutta selvisihän tuo ainakin kesän ensimmäisestä raekuurosta. Harjalla on tiilet, koska paikallisesta rautakaupasta ei löytynyt valokatteesta moisia. Seinät on rakennettu vanhoista ikkunoista ja niiden karmeista, sekä pihamaalta löytyneistä ylijäämä-laudoista. Kaksi ikkunoista on avautuvia. Lisäksi katonrajassa on muutamia rakoja, joista pölyttäjät pääsevät kulkemaan. Ovi on tehty myös valokatteesta ja mitoitettu sen mukaan että mahakaskin ihminen pääsee satoa korjaamaan (kuinka huomaavaista rakentajilta.....). Toisella seinustalla on ränni, josta kertyy kasteluvedet alla olevaan korvoon.

Sisällä on kolme kasvulaatikkoa, joiden väliin on jätetty T:n muotoinen käytävä. Keskikäytävän leveys on mitattu niin, että siihen mahtuu ruohonleikkuri asumaan talvella. Laatikoiden sisälle on laitettu pohjasta reijitetty muovi. Yksi laatikko on tässä vaiheessa vielä tyhjä, se odottaa palkkapäivää ja multakuormaa. Muissa kasvaa kesäkurpitsaa ja tomaattia. Ikkunakarmeihin jää sisäpuolelle juuri sen verran tilaa, että niillä voi säilyttää pieniä ruukkuja. Oven yläpuolelle on ripustettu pöllö-tuulikello. Puuosat on maalattu ulkomaalilla suurimmaksi osaksi. Ihan ei maali riittänyt kaikkeen, joten sisällä osittain käytetty sisämaalia. Nähdä saa miten se kestää.

Kesäkurpitsa aloittelee kukintaa viileistä säistä huolimatta

Kasvihuoneen periaatteena oli käyttää mahdollisimman paljon jo pihasta löytyneitä lautoja ja muita tarpeita. Kaupasta on lähinnä ostettu valokate, ruuveja sekä ulkomaalia. Näin ollen tälle projektille ei onneksi tullut hirvittävästi hintaa. Ja kaiken huipuksi minusta tästä tuli ainakin nätti, ellei jopa söpö.

Kasvihuone on rakennettu pellon viereen saunan taakse

Pöytä

Sillä aikaa kun minä olen puurtanut toimistossa, Mies ja miehen Veli ovat touhunneet. Tällä kertaa syntyi oman pihan tukeista nuotiopaikalla pöytä. Penkithän rakennettiin jo aikaisemmin, alkuperäiset kuvat ovat täällä. Nyt niitä siirrettiin hieman, ettei pöytää kohti tarvitse nälissään kurkotella. Myös nuotiopaikka meni uusiksi, sitä hieman levennettiin ja tiilet aseteltiin uudelleen. Mies hitsasi kehikon, jonka päälle saa ritilän ja muurinpohjapannun.

Uusi pöytä, mahtuu isompikin ryhmä syömään

Pöytä on todella painava. Palat muotoiltiin toisella puolella pihaa, kannettiin yksitellen nuotiopaikalle ja koottiin siinä. Pöytätason muodostaa kolme osaa, jotka on kaikki sahattu samasta tukista. Samasta puusta on myöskin tehty jalat. Pinta on hiottu, samoin kuin penkitkin. Mitään aineita ei ole käsittelyyn käytetty, nyt ne saavat harmaantua rauhassa sään armoilla. Kyllä näillä kehtaa nauttia kesän antimista. Pöytä ei suinkaan ole vinossa, vaan kuvaaja on ollut näitä ottaessaan. :)

Seuraavana työjonossa on kasvihuone. Meillä on vino pino vanhoja ikkunoita odottamassa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä miehet saavat niistä aikaiseksi. Mahankin kasvu kuulema huomioidaan rakennussuunnitelmissa, että mahdun sinne loppukesästä satoa keräämään. Minä taidan uskaltautua ensi viikonloppuna kylvämään ensimmäiset siemenet ulos, ainakin porkkanan. Täällä Siperiassa on nimittäin ollut vielä aika kylmiä öitä.

Nuotiopaikka on sopivasti saunan edessä.

Sauna

Saunamme sijaitsee erillisessä rakennuksessa keskellä pihaa. Se on puulämmitteinen ja siihen kuuluu pienen eteisen ja pienen pukuhuoneen lisäksi suuri sauna. Vesi tulee putkea pitkin perille asti, ainakin silloin kuin putki ei ole jäässä. Täällä blogissa ei muistaakseni ole pahemmin saunasta sisältä kuvia vilahdellut. Tämä johtuu lähinnä siitä, ettei sille ole keritty hirveästi mitään tekemään.

Sauna vasemmalla ja ja aitta oikealla, kuva otettu jouluaattona

Joululomalla Mies veljineen kunnostautui ja he vaihtoivat saunaan uudet lauteet. Puut ovat peräisin Pielisen pohjasta nostetuista uppotukeista. Aiemmin saunassa oli vanhat perinteiset lauteet, jotka oli käsitelty tummalla vahalla(?). Nämä purettiin pois ja tukiosat rakennettiin uudelleen hieman isommaksi ja kiinnitettiin kunnolla seinään. Puolikkaat upppotukit höylättiin ja ne on kolottu päistä. Tämän jälkeen niistä rakennettiin lauteet. Tukkeja ei ole käsitelty millään, katsotaan onko se sitten jatkossakaan tarpeen.

Sauna kesken remontin (vas.) ja lauteet valmiina (oik.). Värivaihtelu johtuu käytettävissä olleesta valosta.

Koska sauna on meillä Miehen valtakuntaa, en ole vielä kerinnyt mennä viemään pukuhuoneen puolelle sisustusajatuksiani. Tarkoituksenani on tehdä siitä valkoinen, ihan sen pienuuden häiventämiseksi.  Tämän voisi toteuttaa ensi kesänä. Tällä hetkellä mintunvihreänä loistava muuri muuttuu joskus tulevaisuudessa mustaksi, niin kuin itse kiuas ja muuripata maalautuvat jo aiemmin. Saunan seinien kohtalo tuntuu olevan vielä auki, joten saattaa olla että nekin saavat uuden ulkoasun myöhemmin.

Vuoden vaihde meni täällä rauhallisesti. Oltiin Miehen kanssa kahdestaan kotona ja katseltiin Stargatea. Raketit alkoivat räjähtelemään viittä vaille kuusi ja en voinut taas olla ihmetelemättä ihmisten halua polttaa rahansa ilmaan muutaman hetken vuoksi. Tästä alkaa sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Ideoita on paljon, mutta en aio ottaa minkäänlaista stressiä. Jos jaksetaan ja rahat riittää, remontti jatkuu hiljalleen ja jos lottovoitto sattuu kohdalle, hankitaan se haaveilemamme erämaa-kartano. Tämä tosin vaatisi sen, että muistaisin joskus lotota. Mitä te muut toivoisitte tältä vuodelta?

Muistutuksena vielä, että nythän olisi loistava aika aloittaa valokuvaushaaste. Säännöt ovat suuntaa antavia, mitään pakkopullaa tästä ei ole tarkoitus tehdä. Kokeilkaa, mitä tästä tulee. Minä ainakin olen hurahtanut valokuvaukseen aika kovasti. :)

Muuripadassa lämpiää sähkökatkon aikana suurikin määrä vettä.

Onnellista vuotta 2016!

Hellan laatoitus

Täällä jatkuu pienten, mutta sitäkin tärkeämpien parannusten teko. Ensin tuli uusi allaskaappi ja nyt hellamme sai vihdoinkin haaveilemamme laatoituksen päälleen. Hellan muurauksesta voit lukea täältä ja maalauksesta täältä. Silloin siihen jäi karkea päällynen, joka mitoitettiin syvyydeltään sopivaksi laatoitukselle. Kun Miehen ystävä muuttaessaan lahjoitti meille kaksi laatikollista ylijääneitä kaakeleita, oli ainekset kasassa. Värikin oli juuri täydellinen tumman harmaa. Laatoissa on sen verran epätasainen pinta, ettei niistä pieni lika näy. Miehen laatoitustaitoinen veli sitten ystävällisesti teki hellan päällisen valmiiksi.

Olisi tietysti voinut odottaa hetken hellan pyyhkimisen jälkeen ennen kuin kuvia säntäsin ottamaan...

Hella on vihdoinkin valmiin näköinen ja uusi laatoitus on täydellisen värinen.

Hellaa muuratessa jouduimme etsimään peltejä vähän joka seinämältä, koska niiden paikka ei piirustuksista selvinnyt. Välillä kävi jo mielessä että entä jos pellit olikin kokonaan poistettu entisen uunin purkamisen yhteydessä 80-luvulla? Onneksi pelti kuitenkin löytyi, sen jälkeen kun rappausta oli koputeltu alas useammaltakin seinältä. Veli hoiti kädenkäänteessä tämänkin ja nyt uunin päällä ollut kolo on paikattu ja maalattu piiloon. Koska tämän talon remontoijat harvemmin ilman kiitosta joutuvat lähtemään, tuli hänellekin tekaistua sukat siinä sivussa.

Raidallisen sukan teko on rentouttavaa kirjoneuleitten välissä.

Hella ennen ja jälkeen

Nyt kuvasta puuttuu enää ylhäälle tuleva ilmanvaihtoräppänä. Jos jollakin sellainen olisi tyhjänpanttina nurkissa lojumassa niin voisin sen ilomielen vaikkapa villasukkiin vaihtaa? Talon edelliset asukkaat olivat tyhjentäneet nurkat turhankin tehokkaasti, eikä alkuperäistä ole löytynyt mistään.

Uusi allas

Minun sairastaessani muut ovat olleet ahkeria. Miehen rakennusmies-Veli tuli käymään ja yhdessä he vaihtoivat meille uuden altaan ja allaskaapin vessaan. Voi tuntua pieneltä, mutta minä olen niiiiiiiin onnellinen. Entinen kaappi oli ruman beige (kuten kaikki tässä talossa oli alunperin; keittiön beigeydestä voi lukea täältä) ja siinä oli aivan olematon kaapisto. Lisäksi hana oli pieni ja hankalasti altaan nurkassa, mikä teki jo käsienpesustakin vaikeaa.

Uusi hana on keskellä allasta ja sillä on pidempi "nokka".

Uusi allas kaappeineen on ostettu jo viime kesänä Byggmaxista, mallista lisää tietoa löydät täältä. Hintaansa nähden olen erittäin tyytyväinen tähän. Kaapiston olisi tarkoitus leijua seinään kiinnitettynä, mutta emme halunneet tehdä lisää reikiä seinään. Näin jälkikäteen olisin toivonut, että myyjä olisi tajunnut huomauttaa jalkojen puutteesta, ne eivät siis kuuluneet pakettiin. Onneksi naapurista löytyi ylimääräisiä Ikean keittiökaappien jalkoja ja nyt kaappimme nököttää niiden päällä.

Vanhassa talossa on vanhat putket, jotka eivät tietenkään olleet yhteensopivat uuden hanan ja viemäroinnin kanssa. Miehet löysivät onneksi väliin jonkinlaisen muuntokappaleen. Lisäksi hanan alla on nyt sulut, mistä veden saa tarvittaessa katkaistua (jos vaikka haluaa joskus uudelleen vaihtaa kaapiston ja saada samaan aikaan keittiöön vettä).

Keittiöstä kuuluu parhaimmillaan naputusta. Sielläkin remontoidaan taas, mutta ihan pienesti vain. Laitan kuvia kunhan homma valmistuu.

Kaappitila lisääntyi huomattavasti ja yleisilme siistiytyi.

Uudessa altaassa on modernin oloinen viemärin korkki, joka avataan ja suljetaan hanan takana oleva olevasta vivusta.

Tiiliuunin maalaus

Viime syksynä tähän taloon saatiin vihdoinkin puuhella. Talon kaikki alkuperäiset uunit oli purettu joskus 80-luvulla ja jäljellä oli ainoastaan vinot vahvisteet lattiassa. Hella jäi silloin hieman vaiheeseen ja nyt vihdoinkin sain jostain energiaa jatkaa projektia.

Kaivoin kellarista jostain projektista jäänyttä valkoista maalia. Ei mitään ihmeellistä ja hienoa, ihan perinteistä keskihintaista seinämaalia, sävynä maalarin valkoinen. Valkoiseen päädyttiin pitkien keskustelujen tuloksena. Mies olisi halunut mustan, mutta minusta musta iso laatikko pienen keittiön nurkassa olisi imenyt tilasta liikaa valoa. Minä taas olisin halunnut jonkin värikkäämmän sävyn. Jostain syystä en saanut lupaa maalata hellaa violetiksi. Höh. Joten valkoinen siitä tuli.

Tiilihella maalattuna

Suojasin luukut maalarinteipillä. Lattialle levitin sanomalehtiä. Tiilet puhdistin takkasetissä tulleella harjalla. Sitten vaan maalamaan. Tiilet imevät itseensä jonkin verran nestettä, joten vedin kolme kerrosta valkoisella maalilla (välissä maalipurkin ohjeen mukainen kuivumistauko). Kaksikin olisi ehkä riittänyt ja laadukkaammalla (=peittävämmällä) maalilla varmasti riittäisikin. Maalaukseen käytin 5" pensseliä.

Nyt uuni saa sitten rauhassa kuivua kunnes ilmat kylmenevät ja lämmityskausi alkaa. Hellan vierestä puuttuu vielä palanen suojapeltiä. Sen lisäksi sen päälle olisi tarkoitus muurata laatoista reunus hellanlevyn ympärille. Saa nähdä meneekö sen aikaansaamisessa taas vuosi. :)

Pensselillä sai siistiä maalijälkeä

Rontti -koira halusi tulla poseeraamaan

Uuni ennen ja jälkeen

Olohuone

Talon edellinen omistaja oli tapetoinnut olohuoneen likaisen ruskeaan vivahtavalla tapetilla. Tai sitten se oli tummunut käytössä. Lisäksi monta vuosikymmentä paikallaan ollut katto oli muuttunut ruskeaksi. Varsinkin kattolampun alla ollut kohta oli saanut aikaan mielenkiintoisia kuvioita. Kaikki tämä ruskea sai olohuoneen tuntumaan jotenkin nuupahtaneelta ja uupuneelta. Valkoinen oli selvä vaihtoehto piristämään kohtalaisen pientä olohuonettamme, mutta en kuitenkaan halunnut kaiken olevan valkoista.

Olohuoneen uusi ilme

Kun tulimme Lapista, laitoin hihat heilumaan ja tyhjensin huoneen. Onneksi olohuoneessa on vain osa kirjoistamme. Tämän jälkeen suojasin lattian ja sohvan, joka oli liian iso pois raahattavaksi. Lattialistat irroitin niin, että ne kelpasivat käyttöön vielä remontin jälkeenkin. Kattolistoja ei voinnut poistaa, koska kattomateriaalimme on sen varassa kiinni. Poistin vanhat tapetit ja ne onneksi lähtivätkin kohtalaisen helposti ilman väkivaltaa. Seinään jäi kerros jonkin ikivanhan tapetin pohjaa, mutta koska se ei ollut haitannut edellista tapetoijaa, en minäkään siitä välittänyt. Ruuveista ja muista tulleet reiät paklattiin ja epätasaisuudet hiottiin.

Tämän jälkeen katto maalattiin maailman kätevimmällä keksinöllä: maaliruiskulla. Jos kattoa kohti olisi pitänyt rueta kurkottelemaan telalla, olisi itku päässyt. Maaliruisku on aikoinaan hankittu Biltemasta, ja hyvin on kestänyt hintaansa nähden. Kovin tanakkaa maalia siitä ei saa läpi, mutta muuten se toimii. Maaliruiskua käytettäessa kannattaa suojata joka paikka ja tukkia kaikki kulkureitit, koska maalipölyä riittää ja se lentää yllättävän kauas.

Lattia ja sohva on suojattu suurella pressulla.

Tapetoinnin kanssa meinasi tulla ongelmia. Tapettina oli non woven -tyyppistä tapettia, eli liisteri levitetään seinään ja sen jälkeen tapetti sen päälle. Kerkisin kaksi vuotaa laittamaan seinään ja alkoi hermostuttaa. Tapetti ei asettunut paikoilleen vaan kupruili ja kipristeli miten sattuu. Se alle jäänyt tapettipohja oli alkanut elää omaa elämäänsä ja märkänä kupruilla. Onneksi tämä vaati vain hieman kärsivällisyyttä; kun sekä vanha että uusi tapetti kuivuivat ne kutistuivat ja asettuivat nätisti seinään kiinni. Muutama kupla jäi, mutta ne huomaa vain oikeasta kulmasta katsoessa. Valkoinen chevron-kuvioinen tapetti on K-Raudan alelaarista ja pioni-tapetti Byggmaxista.

Joka tapauksessa olen ihan tyytyväinen. Kirjojen ja muiden siirtelyssä on oma hommansa, joka edelleen on kesken. Huone on valaistunut hirvittävästi katon maalauksen ja valkoisen tapetin ansiosta. Entinen tunkkaisuus on poissa. Kukka-tapetti ei ollut ehkä Miehen ensimmäinen valinta, mutta sanoi se siihen tottuvansa. Nyt voikin loppu loman käyttää kirjojen läpikäymiseen (ja lukemiseen siinä samalla).

Ennen ja jälkeen. Huomatkaa ennen-kuvan seinien ja katon beigen sävy.

Valkoisen tapetin chevron kuvion erottaa vain oikeassa valossa.