1. Imuri
Kaikki te, joiden laumaan kuuluu koira tai kaksi, kissa tai siperialainen pitkäirtokarvahamsteri, tiedätte mitä on elää ilman imuria. Karvoja on joka paikassa, jopa sellaisissa joista et tiennytkään. Ihmiset, jotka eivät ole käyneetkään teillä mutta ovat olleet sinua lähellä valittavat vaatteidensa karvaantuvan. Lähikaupassa allergiset loikkaavat pakaste-altaaseen piiloon, kun näkevät sinun lähestyvän. Mietit vaatteiden olevan aivan turha keksintö, onhan teillä talviturkkitarpeita monen hengen edestä.
Meiltä siis hajosi imuri tässä jokunen viikko sitten. Tänään vihdoin sai postipate tuotua uuden perheenjäsenen lähipostiin asti, josta kävin sen mukaani hakemassa. Tämä on rakkautta ensisilmäyksellä (vai ensi imaisulla?).
Volta - uusi rakkauteni |
2. Yksinolo
Mies lähti kyläilemään Neiti 4-veensä luokse viikonlopuksi ja minä saan talon täysin omaan valtaani. Tarkoitus on siivota (ks. kohta 1). Tai sitten vain maata sohvalla ja mussuttaa suklaata ja tutkistella muitten blogeista mitä hienoa ihmiset ovat saaneet aikaan. En ole vielä oikein päättänyt näistä kahdesta vaihtoehdosta parempaa....
3. Migreeni
Tänään oli ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun päässä ei paukannut ja riehunut migreeni heti silmien avaamisen jälkeen. Kummasti piristää moinen, tuntuu kuin virtaa ja tahtoa olisi ollut monen päivän edestä. Tähän liittyy myös syksy, sateiset säät ja se kun saa heittää hyvästit auringolle.
Syksystä mieleen tulee viidakko, jota on kesän aikana yritetty jotenkin ruotuun saada. Kesäkuussa istutetut puuliljat ovat vihdoinkin aukaisemassa kukkiaan. Hassua vaan, etten muista tuonvärisiä tilaneeni...
Puulilja |
Tomaatit |
4. Pienet saavutukset
Kaikenlaiset remonttiin liittyvät touhut ovat pysähtyneet. Keittiössä on aukirevitty nurkkaus, joka odottaa uunia. Koska seinää on jouduttu taas purkamaan, katossa olevat hirvittävät (muovi-?)paneelit repsottavat irti ja odottavat varomatonta alikulkijaa. Uunin tulon vuoksi on jouduttu keittiön järjestelyjä miettimään uudelleen. Jääkaappi ja pakastin joutuivat nyt evakkoon ruokailuhuoneeseen, josta taas lähti pirtinpöytä tuoleineen ullakolle odottamaan sitä, että niille on joskus tilaa.
Niiden paikalle ostin pienemmän pöydän, jonka saa tarpeen vaatiessa levitettyä. Uusi pöytä vaati uudet tuolit ja niitä olen pikkuhiljaa saanut valmiiksi. Tarkoitus on hankkia jokainen tuoli eriparia, ettei vaan vahingossakaan tulisi liian laitetun näköistä. Ensimmäinen tuoli pääsi jo pöydän ääreen, toinen odottaa vielä kellarissa kantajaa.
Näistä se elämä koostuu, pienistä iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti