Tällä viikolla minulla on useampi päivä Joensuussa töitä (sinne on siis matkaa 100 kilometriä suuntaansa), sekin varmasti vaikuttaa. Olen syksy-ihminen ja yleensä tähän aikaan vuodesta pirteimmilläni. Voi olla että tämä yllättäen tullut loskasää aiheutti jonkinlaisen syysmasennuksen. Meidän talossa nuo tunteet vielä heijastuu parisuhteen toisessa puoliskossa, ja välillä tuntuu että toisen synkkyys pahentaa toisen mielialaa ja näin aiheuttaa loputtoman kierteen.
Olen yrittänyt neuloa, mutta kun olet useamman kerran purkanut tekeleesi, tekee mieli viskata koko lankasotku nurkkaan. Minulla on uusi pöllömalli (tällä kertaa hieman pienempi koko) lapasiin, mutta en saa sitä mitenkään asettumaan nätisti. Tämä on aiheuttanut turhautumista ja tänään en olekaan puikkoihin koskenut ollenkaan. Antaa ajatusten asettua, jos mallikin alkaisi sitten näyttää siedettävältä.
 |
| Taustalla viiniköynnös, edessä sipuleiden jako. |
Jotain positiivistä, Kauppilasta tilaamani kukkasipulit tulivat vihdoinkin (kun olin vain kerran kerinnyt kysellä niiden perään). Kuten edellisestä tekstistä näkyy, täällä onkin ihan sipulin istutukseen soveltuva sää. Kukkasipuleiden lisäksi paketissa oli äitille tilaamani viiniköynnös. Vein tänään köynnöksen uuteen kotiinsa ja samalla jaettiin kukkasipuleita. Karma astui heti peliin, ja sain soiton että minulle on varattu monta kymmentä kiloa perunoita (kun ei kasvattaja kuulema jaksa kantaa enää omaan kellariinsa). Sipulit äitille, perunat minulle. Bonuksena äiti paistoi vielä lettuja, hyviä olivat.
Pienellä paikkakunnalla on se etu, että täällä vielä elää vanhanaikainen vaihdantatalous. Aina se ei mene juuri tasan. Niinkuin tänäänkin, vein yhteen paikkaan tavaraa ja sain toisesta. Kukin antaa mahdollisuuksien mukaan. Vielä kun löytäisin jonkun, jolla olisi ylimääräisiä omenoita...
 |
| Nyt on perunoita kellarissa. |
 |
| Äitin paistamat letut <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti