tiistai 24. maaliskuuta 2015

Autiotalo

Unelmoin talosta. Talosta, joka on hylätty ja unohdettu jo kauan sitten. Autiotalosta, jossa luonto ja jyrsijät ovat mellastaneet aikansa. Talo on hutera, mutta pysyy pystyssä. Maalit ovat rapistuneet ulkoseinistä jo vuosikymmeniä sitten auringon ja tuulen yhteisvoimalla. Ikkunaruuduista on osa ehjänä, osa toimii lintujen käyntireittinä. Pihaan päästäkseen tarvitaan viikatetta, koska kulkemisen puutteessa ovat pensaat ja puskat valloittaneet sen kokonaan. Talon takana on niittyä ja jossain lähellä solisee puro.

Lähde


Talossa on asuttu joskus. Viimeinen asukas on voinut olla sitkeä mummo, joka on kieltäytynyt hylkäämästä kotipaikkaansa. Siellä mummo on sinnitellyt kesät talvet, lämmittänyt taloaan oman metsän puilla, nostanut vettä omasta kaivosta ja kesällä herkutellut vattupensaan aarteilla. Mummolla on ollut ympärillään omat vanhat huonekalunsa. Ne, jotka on tehty kestämään. Ne, jotka joku on joskus käsin tehnyt huolella. Kun mummosta on aika jättänyt, on huonekalutkin jääneet lojumaan ilman käyttötarkoitusta.

Talossa ei tarvitse olla juoksevaa vettä eikä sähköä. Minä, sivistyneen elämän lapsi, selviän ihan hyvin ilman moisia nykyajan humputuksia! Mitä siitä, jos vettä on kiskottava kaivosta hirveimmässä migreenissä ja talvella jäätyy takapuoli kiinni puuceehen, sehän on vain elämää. Ja se puuceekin varmasti itse itsensä tyhjentää.

Vaikka talo on rapistunut, on se pohjimmiltään erinomaisessa kunnossa. Siihen eivät ole iskeneet syöpäläiset, hevosmuurahaiset ja torakat eikä se ole päässyt homehtumaan edes monen kymmenen vuoden tyhjillään olon aikana. Ne muutamat hiiret, jotka ovat siinä vuokralla olleet, voi lakaista harjan voimalla ulos ja siellä ne pysyvät. Myös uuni (jonka kapasiteetti riittää lämmittämään koko kartanon) on pysynyt kunnossa, se vetää ja voi hyvin.

Ulkolaudoituksesta korjataan muutama kohta ja ikkunat vaihdetaan ehjiin. Sisällä siivotaan ja sipaistaan hieman maalia. Lattialle levitetään värikkään iloinen räsymatto, jonka päälle asetetaan mummon vanha keinutuoli. Mystisesti talon kulmalle ilmestyneeseen peltoon nakataan muutama peruna ja porkkanansiemen, jolla sitten koko talvi eletään.

Realistinen haave, eh?

Lähde

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eiköhän se jossain täällä Karjalassa ole. Ehkä sellainen voisi hankkia kesämökiksi?

      Tähän liittyy vahvasti se Valio Viola mainos, jossa se nainen menee sinne hylättyyn taloon, vähän siivoilee ja sitten on jo juhlat pystyssä. En onnistunut löytämään kyseistä mainosta mistään...

      Poista
    2. Ja joo, se talo minkä ikkunoista käytiin kurkkimassa siellä sinun erämökin lähellä oli just sellainen!

      Poista
    3. Moi.
      Tuo eka talo,olispa ihana paikka, kun katsoo ulko-ovia, tekis mieli mennä ja avata ovet varovasti,on aika iäkäs talo, kun on pari ovet,niinku ennen vanhoissa taloissa oli.
      Mutta missä talo on?

      Poista
  2. Se
    Mainos oli hovi tai viola juuston:). Mitenkäs
    Saikku-
    Joko hermot
    Riekaleina?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollut maanantaista lähtien. :) Se hyvä puoli tässä on että kipulääkitys on sellainen, ettei kaikesta makaamisesta ole tullut migreeniä!

      Poista
  3. Joo, muistan sen mainoksen, se oli ihana. Tarvittaisko me tuollainen kesämökki? :)

    VastaaPoista
  4. Muistan sen mainoksen, se oli ihana. Tarvittaisko me tuollainen kesämökiksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitten löytyminen voi olla haasteellista. Ei helsinkiläiset perijät ole edes vaivautuneet laittamaan näitä myyntiin, kun kuka sellainen mörskän haluaisi. Tai mummo on voinut joutua vastentahtoaan jonnekin hoitolaitokseen eikä lapset voi myydä ennen kuin mummosta aika jättää. Pitäisi melkein ajella tuolla pitkin pikkuteitä, bongata Se Oikea Talo ja sitten rueta selvittämään omistajaa.

      Poista
    2. Siinähän meille ensi kesäksi puuhaa :)

      Poista
  5. Kaunis unelma. Ehkä ei ihan realistinen, mutta tarviiko kaiken ollakkaan ;)

    VastaaPoista