perjantai 26. kesäkuuta 2015

Lapin taikaa

Reissulta on selvitty ehjin nahoin takaisin kotiin. Alunperinhän meillä on tarkoitus tehdä hieman pitempi kierros. Kävi kuitenkin ilmi, että itikat ja mäkäräiset ovat vallanneet Lapin. Pienessä asuntoautossa kolmen koiran kanssa on mahdotonta pitää kaikkia syöpäläisiä ulkona. Ja koska autossa ei jaksaisi koko ajan istua eikä ulkona voi olla saamatta kokovartalo-kuppausta, suunnattiin kotiin jo tässä vaiheessa.

Kerittiin kuitenkin kulkea noin 2000 kilometriä ja nähdä paljon kaikenlaista. Saimme lainaan ns. retkeilyauton, johon survoimme itsemme, eväämme ja kolme koiraa. Täältä Pohjois-Karjalasta suuntasimme pohjoiseen Via Karelia -reittiä pitkin. Seurailimme sitä aika pitkälle. Näimme muun muassa Lentiiran, Suomussalmen, Oulangan kansallispuiston, Sallan ja Saijan. Tanhua oli pohjoisin missä kävimme, siitä suuntamme kääntyi Sodankylään ja Rovaniemeä kohti. Rovaniemen kupeesta löytyi istuttava paikka nimeltä Vikaköngäs, jossa yövyimme ja Mies pääsi kalastamaan.

Poroja riitti, eksoottinen näky meikäläiselle.
"Tunturi"

Vikaköngäs ja nuotiopaikka


Vaikka kävin koskessa peseytymässä, alkoi tässä vaiheessa olla jo hieman likainen olo kaikista itikkamyrkkykokeiluista. Vuokrasimme saunallisen mökin Posiolta. Mökki oli ihastuttavan pienen järven rannalla ja koirat nauttivat kun saivat temmeltää vapaana kaiken autossa istumisen jälkeen. Illan aikana ukkonenkin jyrisi niin, että tanner tömisi. Mökkiä vuokratessamme meille kerrottiin sen olevan kahden tunturin välissä. Hieman olin pettynyt, koska tunturi -sana oli herättänyt hieman erilaisia mielikuvia. Täällä karjalassa ne ovat vaaroja, pieniä mäen nyppylöitä. Muutenkin kaikki tunturit jota näimme olivat yllättävän pieniä.

Viimeisen yön vietimme Kuhmossa Lentuankosken leirintäalueella. Siellä näin ensimäistä kertaa jokeen rakennetut pitkospuut. Ilmeisesti ne on uittoja varten joskus rakennettu. Mielenkiintoisesti Kuhmossa vesi oli huomattavasti kylmempää kuin Rovaniemellä.

Kaiken kaikkiaan hyvä matka ja ihanaa päästä taas kotiin. Nyt tässä onkin vielä pari viikkoa aikaa nautiskella lomasta esimerkiksi remontoinnin parissa. :)

Mökkeilyä Posiolla. (oikealla häämöttää kulkupelimme)

Lentuankoski.


3 kommenttia:

  1. Hei.
    Ompas kivoja paikkoja,kyllä suomessa olisi paljon katseltavaa,ei tarvi ulkomaille mennä.Kiva reissu varmaan,saa talvella muistella.

    VastaaPoista
  2. Sieltähän on tehty vierailu tännepäin! Olisi pitänyt järjestää blogimiittinki ;) Hoksasitko Saijalta tähyillä Venäjän puolelle Rohmoivaa, vanahaa Sallatunturia? Ovat ihan komeita ja juhannuksen aikaan taisi vielä olla lunta huipullakin. Juu, myös Lapista löytyy nuita tuntureita, jokka eivät ihan todellisuu'essa taija täyttää tunturin määritelmää (tunturin ja vaaran erottaa toisistaan siinä, että luonnontilassa vaara kasvaa metsää päälle asti, kun tunturin laki taas on palijas). Myöskään esimerkiksi Ruka ei ole oikiasti tunturi (eikä Ruka tosin ole Lappiakaan), vaikka sillä nimellä kulukeekin ja ovatpahan net Oulussa vanahan maisemoidun roskaläjän kehanneet nimetä Rusko"tunturiksi" (kulukenut aijemmin kansan suussa nimellä p*skakukkula). Käyppä kurkkaamassa minun juhannuspäivityksestä http://vihainenitalappilainen.blogspot.fi/2015/07/juhannus-tuntsalla.html Sallan pohjoisosien tunturimaisemia! Vaikka eivät nuokaan tietenkään ole vielä korkeita, jos Enontekiön tuntureihin vertaa. :) Ja tänä vuonna on kyllä pohojoisessa valitettavan runsas sääskikesä, moista ei ole ollut moneen vuoteen, Lapin asukillakin vähän hirvittää ko on viime vuosina tottunut niin hyvälle. Juhannuksena tosin oli vielä niin viiliää, ettei ötökät pahemmin haitannu.

    VastaaPoista
  3. Hei,

    joen ja kosken varteen on todellakin rakennettu aikoinaan uittoa varten kiviarkkusillat eli möljät. Aikoinaan niissä ei ollut pitkospuita, vaan möljiä pitkin mentiin kiveltä toiselle loikkimalla. Sekä vedettiin veneitä koskelta toiselle. Isompien koskien ohitukseen rakennettiin kiskot

    http://vaunut.org/sarja/3353


    Mukava, että kävitte Lentuankoskella, tervetuloa uudelleen!


    Ystävällisesti Juha Lentuankosken leirinnästä.

    VastaaPoista