Kuluta niin tulet onnelliseksi?

Minun piti kirjoittaa tänään jostain ihan muusta. Tietoteknisistä syistä saatte kuulla siitä aiheesta vasta huomenna.

Samalla kun neulon, katson usein jotain ohjelmaa (tai ehkä oikeamminkin kuuntelen, riippuu neuleen vaativuudesta). Nyt eksyin Yle Areenaan ja siellä tähän Freak Out -dokumenttiin. Ohjelma kertoo nuorista, jotka 1900-luvun alussa perustavat idealistisen kommuunin tavoitteenaan paeta kulutuskeskeistä maailmaa. Kuulostaako tutulta? Lähinnä oli mielenkiintoista huomata, että jo sata vuotta sitten tilanne oli sama: maailma kehittyi huimaa vauhtia, kulutuksen ja rahan luvattiin tuovan onnellisuutta ja osa joukosta halusi erottautua tästä kokonaan.

Jostain kumman syystä tähän blogiin on tultu paljon juuri hakusanalla 'omavaraisuus'. En todellakaan ole mikään asiantuntija aiheesta enkä edes tavoittele täydellistä omavaraisuutta, haluan vain ottaa pieniä askelia siihen suuntaan. Toki on hauskaa leikkiä ajatuksella, että jos voittaa lotossa, muuttaisi johonkin erakkomökkiin metsien keskelle, mutta se on vain ajatus. Minusta on ihanaa lukea teidän muitten blogeja, joissa korjaatte perinteisillä tavoilla, kasvatatte itse munanne ja piffinne, ja pärjäätte ilman sähköä, mutta joutuisin itse tekemään suuria muutoksia elämässäni, että pääsisin samaan. Ehkä pitäisi hankkia se sähkötön ja vedetön kesämökki ja aloittaa harjoittelu viikonloppuisin.

Jo sata vuotta sitten varsinkin nuoria kiehtoi tällainen takaisin luontoon -ajatustapa. Silloiseen maailmaan kuului haasteita, joita meillä ei enää ainakaan nyky-Suomessa ole (samassa mittakaavassa kuin silloin), kuten sukupuolien tasa-arvo. Kommuunin perustamiseen liittyivätkin enemmän aatteelliset syyt kuin nykyään ja halu luoda taidetta. Minun syyni  tähän aiheeseen on kohtalaisen itsekäs, päästä itse irti kulutusvimmasta joka minutkin usein valtaa. Jos maailma parantuu siinä samalla niin aina parempi. Samalla tavalla silloinen (katolilainen dokumentissa) yhteiskunta katsoi vinoon noita hippien edeltäjiä, kuin tuntuu että itseä katsotaan jos vahingossa möläyttää sanan omavaraisuus nykypäivänä.

Dokumentin mukaan kommuunista tuli aina vaan suositumpi ja suositumpi, kunnes nuoret huomasivat olevansa takaisin samassa kulutuskeskeisessä maailmassa samojen ihmisten ympäröiminä, joista olivat halunneet päästä eroon. Paratiisi muuttui tavalliseksi elämäksi. Ehkä se juuri on vikana liian suurten muutosten ja harppausten tekemisessä: joko asia lähtee etenemään niin kovaa vauhtia ettei sitä itse pysty hallitsemaan tai sitten se lässähtää kokoon alkumetreillä. Yritän varmaankin sanoa tällä paasauksellani, että miettikää jokainen seuraavan kerran kaupassa ollessanne jokin asia, jonka voitte jättää ostamatta ja joko hankkia jotenkin ilman rahaa tai tehdä itse. Tai pärjätä ilman koko asiaa.

Lasten sukat ja lapaset

Minä neuloin sukkia ja lapasia Neitille. Tein vähän eri kokoja, kun ei ollut Neiti itse mallinukkena vieressä, toivottavasti jokin pari on sopiva. Ei, en itse kasvattanut lammasta, kerinyt sitä, kehrännyt ja värjännyt lankoja tai vuollut neulopuikkoja, mutta neuloin ne. Pieniä askelia, sitä yritän sanoa. Mikä on sinun pieni askeleesi omavaraisuutta kohti? )