Rahasta

Lueskelin eilen Minimalismin Ilo -blogia ja se sai ajatukseni pyörimään. Monen mutkan kautta päädyin pohtimaan rahaa. Miksi siitä on niin vaikea puhua? Miksi hävettää jos rahaa on vähän ja hävettää jos rahaa on paljon? Tuo ajattelu tuntuu olevan meille suomalaisille tyypillistä. Jos voittaisin lotossa miljoonia, en ikinä huutelisi siitä Iltalehden sivuilla. Nolottaisi, mitähän ne naapuritkin ajattelisivat.

Pakkasta -25 astetta

Luin syksyllä artikkelia naisten ja miesten palkkaeroista. Artikkelissa todettiin, että jos naiset kävisivät enemmän ja avoimesti keskustelua palkoistaan ja vertailisivat niitä, erot miesten ja naisten välillä kuroutuisivat nopeammin umpeen. Minä en tiedä työkavereitteni palkan määrää (meillä on sellainen palkkausjärjestelmä, ettei kovin monella ole saman suuruinen palkka, koska se perustuu osittain kokemukseen, työvuosiin ja osaamiseen). Jos saan kuulla jonkin palkanmäärän, minusta tuntuu samalta kuin olisin jäänyt kiinni hänen alusvaatelaatikkonsa kaivelusta. Mitä se minulle kuuluu?

Niinpä ajattelin tässä hieman avautua omasta rahastani. En heiluttele teille yksityiskohtia likaisilla alushousuilla, mutta raotan hieman lipaston laatikkoani.

Tulot

Minä käyn säännöllisessä palkkatyössä, josta kilahtaa aina korvaus kuukauden puolivälissä pankkitilille (kakkosella se palkanmäärä alkaa, ainakin ennen veroja. Jotakuta kiinnostaa varmasti.). Mies on viimeiset pari vuotta ollut sesonki-työntekijä kesäisin, toivottavasti siihen saadaan pian muutos.

Vanhoja tavaroita ja pieneksi käyneitä vaatteita myydään kirpputorilla pois. Ei sillä rikastumaan pääse, mutta aina siitä jotain käteen jää ja nurkat tyhjentyvät.

Sukulaiset auttavat jonkin verran rahallisesti tai muuten, esimerkiksi lahjoittamalla perunoita pellosta ja ylimääräisiä marjoja. ISO kiitos siitä kaikille.

Menot

Asuminen
Talo on oma, tai siis pankin. Lainaa maksetaan neljäsataajotain euroa kuussa. Lainan kokonaismäärä ei onneksi ole mikään päätähuimaava, joten laina-aikakaan ei ole sitä perinteistä 20 vuotta.

Sähkölaskun summa heittelee suuresti ympäri vuotta. Kesäisin se on 60-80 euroa ja nyt uunin tulemisen jälkeen pakkasten alettua se on asettunut noin 150 euroon. Ennätys on tammikuulta 2014, jolloin se oli 400 euroa. Ei enää ikinä sellaista. Sähköä menee mm. kellarin plussan puolella pitämiseen, koska siellä kulkee vesiputkia. Onko kenelläkään vinkkejä, miten kellarin lämmitykseen kuluvaa sähkönmäärää saadaan pienennettyä? Nyt siellä on pienehkö patteri ja pahimmat raot on tilkitty umpeen. Myös ikivanha vehje, joka lämmittää meille veden, syö varmasti oman osansa ja kulutuksessa näkyykin piikki aina suihkussa käynnin jälkeen. Ulkona on -25 astetta ja sisällä talossa on kaksi patteria päällä, sekä vessassa lattialämmitystä sen verran ettei varpaat jäädy kiinni lattiaan.

Tähän asti ollaan pärjätty oman pihan puilla. Vaikka tontilla onkin kokoa ihan mukavasti, ei voi olettaa että olisimme kokonaan omavaraisia lämmityspuiden suhteen. Tänä talvena on varmaankin tilatava ainakin yksi lastillinen ostopuita, heti kun saadaan niille tehtyä tilaa liiteriin.

Veden kulutukseen olen ihan tyytyväinen. Noin kolmen kuukauden välein vesilaitos muistaa meitä 100 euron laskulla. Tosin viime vuonna ei mennyt niin paljon vettä kuin arviolasku laskutti, joten epäilen että seuraava lasku on ns. viiden tähden lasku. Rajallisen lämpimän veden vuoksi meillä harrastetaan pikaisia suihkuja ja saunan vesi tulee myös vesiverkosta. Puutarhaa kastellaan lähilammesta tulevalla vedellä. Sen pumppaamisen sähkölaskut jaetaan naapureiden kesken, viime kesän ajalta kulut olivat muutaman kympin.

Kiinteistövero on niin naurettavan pieni, etten sitä edes mainitse.

Talo, pihan muut rakennelmat ja irtaimisto on vakuutettu. Jos pahin sattuisi ja koko rakennelma palaisi tuhkana ilmaan, emme saisi ihan sen koko arvoa sisältöineen hankittua, mutta pääsisimme alkuun ja saisimme välttämättömimmät ostettua. Meillä kotivakuutusta nostaa putkien ikä, joten sieltäkin tulee noin kolmen kuukauden välein sadan euron lasku.

Kun muutimme taloon, oli tämä tyhjennetty kokonaan. Entisinä vuokralaisina meillä ei ollut lapiota, lumikolia, kuokkia, tikkaita sun muita, mitä omakoti-asuja tarvitsee. Näitä ollaan hankittu hiljalleen, kun jostakin on tullut pakollinen tarve ja saatu sukulaisilta. Mies tykkää rassata milloin mitäkin, joten työkalujakin tulee hankittua joko tarpeen mukaan tai entisten kuluttua loppuun.

Ruoka
Ruokaan menee rahaa sen verran kuin siihen on laittaa. Määrä voi vaihdella kuukausittain suurestikin. Jos sattuu, että rahaa on enemmän, täytän varastoja, jahtaan tarjouksia saadakseni enemmän ja ylipäätään ostan pahan päivän varalle. Näitä varastoja sitten syödään tyhjiksi, kun sattuu tiukempi kuukausi. Näin meillä on aina jonkinasteinen varmuusvarasto, mutta se ei pääse menemään vanhaksi. Palkkapäivänä voi herkutella pitsalla, mutta muutoin kuvittelisin että meillä syödään niin kuin monessa muussakin suomalaisessa kodissa: välillä laitetaan ruokaa ja välillä syödään eineksiä. Lasagne on meille kallis ruoka.

Pellosta saatuja perunoita ja sipuleita on edelleen. Niiden lisäksi on punajuuria, hilloja ja pakastin täynnä marjoja. Myös pakastimia täytän aina palkkapäivänä tarjoustavaroilla. Minun kasvissyöntini ja Miehen lihanhimo eivät ole niitä halvimpia mahdollisia ruokavalioita, mutta kumpikin meistä voi elää muutaman päivän nuudeleilla tarpeen vaatiessa.

Myös koirille muistetaan antaa ruokaa kahdesti päivässä. Niille ei osteta mitään ensiluokkaista erikoishanhenpallero-kaviaaria, vaan ne saavat tavallisia marketin sapuskoita. Lisäksi välillä on tarjolla puruluita ja muita herkkuja. Menot noin 40 euroa kuukaudessa.

Matkustus

Tontilla on tällä hetkellä kolme autoa, joista yksi on käytössä. Sillä yhdellä saamme suorittettua pakolliset menot ja minun töissä kulkemiset.  Koska asumme sen verran syrjässä, pidän autoa pakollisena tarpeena, vaikka täällä jokin bussi-vuoro päivässä kiertääkin. Auto syö kuukaudessa bensaa vaihtelevasti tarpeen mukaan (jos on pakko jokin arvio heittää niin 100 euroa) minkä lisäksi siitäkin maksetaan vakuutuksia ja veroja muutaman kuukauden välein.

Olen tainnut tehdä tänä vuonna kaksi matkaa. Kesällä kävin Vaasassa (omalla autolla) ja nyt joulukuussa Helsingissä ja Tallinnassa (VR:n halppislipuilla). Mies matkustaa lähinnä Neiti 4-veetä kuskatessaan. Jonkin verran ollaan käyty myös Joensuussa, mutta useimmiten hoidan asiani siellä työpäivien yhteydessä.

Vaatteet (ja muu "kauneudenhoito")

Vaatteet ostetaan kirpputoreilta. Minä olen tämän perheen kirppishai, joka metsästän sieltä kaikille sopivia vaatteita. Taisin Tallinnasta ostaa yhdet housut uusina, jotka olivat poikkeus tähän sääntöön. Kirpputoreille menee kuussa 0-80 euroa. Alusvaatteet ja yövaatteet pääsääntöisesti ostetaan uutena, mutta niitä tarvitsee uusia kohtalaisen harvoin. Aikaisemmin ompelin jonkin verran, mutta se harrastus on nyt jäänyt pois.

Hygieniatuotteet ja meikit tulevat tavan markettitavarana. Niitä ostetaan silloin kun entinen loppuu, ei mielijohteesta tai kokeilunhalusta. Myös näissä seuraan usein tarjouksia. Samoin on siivous- ja pyykinpesu -aineissa. Ainut poikkeus tähän on hajuveteni, joka on vähän hinnakkaampi.
 
Extrat

Talolainan lisäksi alkaa nyt opintolainan takaisin maksu. Määrällisesti se ei ole hirvittävän iso meno (ihan kuin sitä olisi muka enemmänkin varaa maksaa), rapiat sata euroa kuussa, mutta totta kai sekin kirpaisee. Uunia varten otetusta lainamäärästä on vielä hieman jäljellä, siitä päästään eroon toivottavasti kesään mennessä. Luottokortteja ei tässä taloudessa ole. Työttömyyskassan maksut ovat juuri nyt ajankohtaisina mielessä, niihin menee tammikuun aikana reilut sata euroa per nenä. Remonttia tehdään sitä mukaa kun on varaa.

Minä olen kirjafriikki, joka on ostanut uutena viime vuonna alle 5 kirjaa. Kirjaston ovi käy tiuhaan ja olen nykyään oppinut odottamaan uutta kirjaa kirjastosta (enkä juokse enää suoraan kirjakauppaan). Kirpputorilta kirjoja tarttuu jonkin verran mukaan. Kirpputoreilta löytyy myös sisustustavaraa, leluja ja muita "romuja", mitä nyt milloinkin tajuaa tarvitsevansa. Keittiötavaraa on ehkä liikaakin, mutta silti olen kuin pieni lapsi karkkikaupassa päästessäni Ikean keittiöosastolle. Syksyn aikana rakastuin Taika-astioihin. Tarkoitus ei ole hankkia 12-hengen astiastoa yhdeltä istumalta, vaan kerätä niitä sieltä täältä mukaan hiljalleen. Samalla entisistä astioista hankkiudutaan eroon kirpputorilla. Elokuvissa en edes muista milloin olen viimeksi käynnyt ja liikuntaa voi harrastaa ilman kovia kuntosalimaksuja. 

Puutarhan ja kukkien osalta sekosin viime vuonna ihan totaalisesti ja niihin paloi rahaa hieman turhan paljon (muutamia satoja euroja). Tosin suurin osa hankinnoista oli monivuotisia (kukkia, pensaita, puita), joten yritän selitellä rahanmenoa sillä ja toivon ja rukoilen että pysyn tänä vuonna jotenkin ruodussa. Olen alkanut haaveilla omenapuista, joten saattaa olla että niihin kuluu rahaa.

Vuonna 2014 kului rahaa elektroniikkaan rahaa ihan liian paljon. Minulle tuli keväällä onglmia tietokoneeni kanssa, joten hankin uuden. Sama tapahtui kesällä imurille ja syksyllä puhelimelle. Taloon tulee muutamia lehtitilauksia, mutta nekin aina määräaikaisina halpoina jaksoina. Netti ja puhelin ovat pakollisia kuluja, joihin minulta uppoaa noin 80 euroa kuussa. Tosin netti on tarkoitus kilpailluttaa nyt keväällä kun entisen sopimuskausi päättyy.

Tässäpä näitä pahimpia lueteltuna. Jos jotakin meidän rahatalouteen kaivataan, niin on jonkinlaista järjestelmällisyyttä. Laskut maksetaan ja lopuilla tehdään mitä halutaan. Eikö olisi fiksumpaa saada osa säästöön ja tehdä sitten kerralla isompa hankintoja? Niin kuin vaikka se katto?

Moni lasku on sellainen, että se tulee muutaman kuukauden välein. Välillä samalla kuulle sattuu monta tällaista laskua ja välillä vähemmän. Välillä on varaa hieman hummailla vaikka Ikeassa ja välillä lasketaan senttejä, että saadaan maitoa ja koiranmakkaraa. Olen silti kiitollinen kaikesta, tiedän että täällä on monella tilanne huonompi.