Suklaamania osa II: Suklaatryffelit

Väsyttää. Kiukuttaa. Jos olisi aikaa, niin lisäuni olisi varmaan ratkaisu tähän ongelmaan. Töiden jälkeen olen puoliunessa, hortoilen ympäri taloa yrittäen tehdä kotitöitä. Tätä jatkuu kunnes minut hellävaroen käsketään sänkyyn. Siellä pyörin ja yritän lukea, mutta silmät luppasevat ja nukahdan. Mahtaako tämä olla sitä kaamosmasennusta?

Toisin kuin kuka tahansa aikuiseksi kasvanut, minä parannan väsymystä selvästikin sokerilla. Se onkin kaappien siivoamisen ja suklaakätköjen löytymisen ohella pääsyy tähän suklaamaniaan. Tänään on vuorossa suklaatryffelit. Näiden tekeminen oli sotkuisaa mutta hauskaa. Yllätysvieras kurkisti ovesta juuri kun oli naamaani myöten uponnut taikinakippoon. Onneksi ei ilmekään värähtänyt. :)

Suklaatryffelit ovat täynnä rautaista sokeri-energiaa.

Ohjeessa puhutaan taikinan laittamisesta kahdeksi tunniksi jääkaappiin. Minä pidin omaani siellä yön yli eikä se vaikuttanut lopputulokseen. Vinkkinä pallojen pyörittelyn, kaakaojauhetta kannattaa varata vaikka syvälle lautaselle kunnon keko ja upottaa lusikalla otetut palloset sinne. Sen jälkeen niistä on helpompi muodostaa mitään tunnistettavaa. Palloset voivat olla kovin pehmeitä pyörittelyn jälkeen ja ne kiinteytyvät hieman päästyään kylmään. Nämä kelpasivat Miehellekin niin hyvin, että en tiedä onko pakastimeen piilottamastani satsista enää mitään jäljellä. Ohjeen saat tulostettua helpoiten täältä.

Huomenna pitäisi suunnata töiden ja hyvinvoinnin merkeissä Joensuuhun. Jos näette siellä isohkon ryhmän päiväkävelyllä, minä olen todennäköisesti jossain siellä joukossa. Elättelen toiveita, että ulkoilu piristäisi normaalin toimistossa istumisen sijaan, mutta pahoin pelkään että tavallista pitempi päivä matkoineen ei auta ollenkaan. Krooh, sanoo tämä uhmaikäisen ja väsyneen lapsen tavoin käyttäytyvä aikuinen.

Tryffelit voi kieräyttää myös pieneksi lahjaksi